Kirjeessään filippiläisille apostoli Paavali kehottaa kristittyjä välttämään itsekkyyttä ja turhamaisuutta, ja sen sijaan pitämään toista parempana kuin itseä.
Olkoon meilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli:
Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan
olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan.
Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi.
Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,
hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti,
ristinkuolemaan asti.(Fil. 2:6-8)
Kristus luopui jumaluudestaan, syntyi todelliseen ihmisten kulttuuriin ja eli sen keskellä. Kristus puhui todellista ihmisten kieltä.
Filippiläiskirjeen teksti koskettaa lähetystyöntekijää, joka luopuu elämästä oman kulttuurinsa piirissä. Lähetystyöntekijä oppii sen yhteisön kieltä, jonka keskellä hän elää, ja alkaa kuulua tähän yhteisöön. Tästä prosessista voivat kertoa meille paljon ne raamatunkäännöstyön tekijät, jotka ovat viettäneet kymmeniä vuosia jonkin tietyn kansanryhmän keskuudessa.
Vaikkemme enää yleensä lähetä työntekijöitä vuosikymmeniksi yhden kieliryhmän työhön, Filippiläiskirjeen sanoma ei silti ole yhtään vähemmän tärkeä. Kristuksen esimerkki puhuu meille sekä palvelijan asenteesta että kyvystä samaistua niiden ihmisten asemaan, joita palvelemme. Kielen ja kulttuurin oppimistaitojen konsultti Carol Orwig korostaa sitä, kuinka emme voi lähteä vieraaseen kulttuuriin valmiiden vastausten kanssa. Meidän tulee oppia ennen kuin voimme opettaa, kuunnella ennen kuin voimme puhua.
Meillä tulisi olla Kristuksen mieli, ja vieraaseen kulttuuriin muuttaessamme joudumme yleensä myös luopumaan paljosta (ja saamme paljon tilalle). Meidän tulee kuitenkin olla myös varovaisia soveltaessamme Filippiläiskirjeen tekstiä itseemme: Lähetystyöntekijä ei ole jumaluudesta luopuva Kristus. Me emme alenna itseämme palvellaksemme toisia, sillä emme koskaan olleetkaan ylempiarvoisia. Kuinka paljon enemmän meidän, jotka jo alkujaan olemme samanarvoisia, tulisi asettua niiden asemaan, joiden keskuuteen muutamme!
Mitä me voimme saavuttaa? Mikä merkitys meidän työllämme on? Saammeko siitä mainetta ja kunniaa? Kysyin syksyllä eläkkeelle jääneeltä Seija Meinanderilta, mitä hän koki saaneensa aikaan vuosien työllä Papua-Uuden-Guinean urim-kansan keskuudessa. Seija pohti ja vastasi: ”Toivon, että minut muistettaisiin Jumalan mielen mukaisena naisena.”
Hannu Sorsamo, Wycliffe Raamatunkääntäjien toiminnanjohtaja.
Kirjoitus on joulukuussa 2016 Sanalla sanoen -lehden pääkirjoitus.
