”Täytyy oppia, ennen kuin voi opettaa. Täytyy kuunnella, ennen kuin voi puhua.” Näin toteaa lähetystyöntekijän asenteesta Carol Orwig, joka on toiminut kielen ja kulttuurin oppimistaitojen konsulttina 25 vuoden ajan ja opettanut vuosien saatossa myös suurta osaa suomalaisista Wycliffe Raamatunkääntäjien jäsenistä.
Seminaarihuoneesta kuuluu armeniankielistä puhetta. Pöydän ympärillä istuu viisi opiskelijaa, jotka kuuntelevat ohjaajansa antamia ohjeita ja toteuttavat ne pöydällä olevia esineitä käyttäen. Välillä opiskelijat myös sanovat toisilleen jotakin, mutta pääasiassa he kuuntelevat ohjaajansa lyhyitä lauseita. Sitten yksi opiskelijoista selittää seuraavan harjoituksen englanniksi ohjaajalle sekä opiskelijatovereilleen. Edellisenä päivänä ryhmä oli valmistanut yhdessä armenialaista ruokaa ja ottanut tilanteesta valokuvia. Nyt heidän pitäisi kuvien pohjalta kertoa armeniaksi, miten ruoanlaitto tapahtui.
Viereisissä huoneissa kokoontuvissa ryhmissä käytetään farsinja unkarin kieliä. Osallistujat ovat opiskelijoita Ison-Britannian Wycliffe Raamatunkääntäjien (Wycliffe UK) järjestämällä kielen ja kulttuurin oppimistaitojen kurssilla (LACA, Language and Culture Acquisition). Kurssi kestää kokonaisuudessaan kuusi viikkoa, josta kolmen viikon ajan opiskelijat pääsevät soveltamaan kurssilla esiteltyjä menetelmiä heille ennestään tuntemattoman kielen oppimiseen. Varsinaisena tarkoituksena ei siis ole oppia sen paremmin armeniaa, farsia kuin unkariakaan, vaan vahvistaa opiskelijoiden kykyä oppia tulevaisuudessa mitä tahansa uutta kieltä ja kulttuuria. Kurssin harjoituskielet vaihtelevat vuosittain sen mukaan, minkä kielten puhujia on saatavilla avustajiksi.
Valmistautumista turvallisuuden tunteen menettämiseen
”Kurssi on auttanut minua ajattelemaan kielen oppimista uudella tavalla,” toteaa Englannista kotoisin oleva Sharon. ”Kaikki aikaisemmat kokemukseni kielen oppimisesta ovat olleet luokkahuoneessa ja tapahtuneet opettajan ja oppikirjojen välityksellä.”
Sharonin tuleva työ on mahdollisesti Länsi-Afrikassa, ja hän pohtii, mikä uuteen kulttuuriin sopeutumisessa tulee olemaan vaikeinta. ”Täytyy todella valmistautua siihen, ettei kykenekään toimimaan osaajana uudessa ympäristössä. Kun olemme oman kulttuurimme keskellä, tunnemme olomme monin tavoin turvalliseksi: Osaamme kielen, tiedämme miten asiat toimivat. Voi olla musertava kokemus, jos ei ole valmistautunut menettämään tätä turvallisuudentunnetta, kun muuttaa vieraan kulttuurin keskelle.”
Harjoitustunnin päättymisestä muistuttavat koulutuskeskuksen vieressä sijaitsevan Gloucesterin katedraalin kellot, jotka lyövät tasatunnin merkiksi. LACA-kurssi kuuluu sekä kenttälingvistiikan että lukutaitotyön maisterin tutkintoihin, joita Wycliffe UK tarjoaa yhdessä Redcliffe Collegen ja Gloucesterin yliopiston kanssa. Koulutusohjelma siirtyi Gloucesteriin, kun Wycliffe UK luopui omasta Horsleys Greenin kurssikeskuksestaan vuonna 2013.
Useimmat koulutusohjelman opiskelijoista ovat suuntautumassa raamatunkäännöstyöhön. Monet heistä suorittavat maisterin tutkinnon, johon sisältyy pitkä kenttätyöjakso. Osa opiskelijoista on lähdössä muun tyyppiseen lähetystyöhön, ja heistä useimmat osallistuvat pelkälle LACA-kurssille.
LACA-kurssin vetäjä Carol Orwigon toiminut kielen ja kulttuurin oppimistaitojen konsulttina 25 vuoden ajan. Mitä hän ajattelee siitä, miksi kielen ja kulttuurin oppiminen on lähetystyöntekijälle tärkeää?
”Jotkut lähtevät lähetystyöhön siten, että heillä on valmiit saarnat ja todistuspuheenvuorot mielessään,” Carol sanoo. ”He ajattelevat, että vieras kieli on vain jonkinlainen koodisto, joka heidän täytyy oppia julistaakseen evankeliumia. He eivät ymmärrä, että he ehkä yrittävät vastata kysymyksiin, joita ihmisillä ei ole, eivätkä heidän valmiiksi kirjoitetut saarnansa välttämättä vastaa ihmisten hengellisiin tarpeisiin. Uuden kielen ja kulttuurin oppiminen vaatii oppijan aseman omaksumista. Täytyy oppia ennen kuin voi opettaa. Täytyy kuunnella ennen kuin voi puhua. Oppimisprosessin kautta lähetystyöntekijästä tulee paljon vaikuttavampi Kristuksen ilosanoman välittäjä.”
Carol itse aloitti raamatunkäännöstyön uransa Meksikossa chinanteco-kielen parissa 1970-luvulla. Työskennellessään Kamerunissa, Länsi-Afrikassa 1980-luvulla, hän alkoi erikoistua kielen ja kulttuurin oppimiseen liittyviin kysymyksiin. Kotimaassaan Yhdysvalloissa sekä Englannissa järjestettävän koulutuksen lisäksi Carol on vuosikymmenten varrella valmentanut lähetystyöntekijöitä muun muassa Thaimaassa, Indonesiassa ja Albaniassa.
”Kerran hain opettajaksi maahanmuuttajien englannin kurssille Yhdysvalloissa ja minulta kysyttiin, miksi juuri minut pitäisi palkata työhön. Vastasin, että heidän tulisi ottaa minut, koska tiedän, miltä tuntuu olla ulkomaalainen.”
Maailma lapsen silmin
LACA-kurssilla opiskelijat oppivat ja harjoittelevat monia eri kielenoppimistekniikoita ja menetelmiä. Keskeisintä on ehkä kuitenkin oppia lähestymään kielen oppimista kommunikaation näkökulmasta ja oppimaan kieltä ja kulttuuria asiayhteydessä. Romaniasta kotoisin olevat Marius ja Mihaela Taciucvalmistautuvat lähtemään kahden pienen lapsensa kanssa Papua-Uuteen-Guineaan.
”Etukäteen odotimme ehkä oppivamme LACA-kurssilla jonkin vallankumouksellisen kielenoppimistavan, mutta oikeastaan se, mitä olemme oppineet, vastaa pitkälti sitä, miten lapset oppivat kieltä luonnostaan,” Marius kertoo. ”Oleellista on olla kieltä puhuvan yhteisön keskuudessa ja harjoitella paljon. Meidän tulee oppia uudelleen katsomaan maailmaa lapsen silmin.”
”Tämä on tietysti vähän liioiteltua. Toki voimme käyttää hyväksemme myös aikuisen taitoja ja kokemuksia kielen oppimisessa. Ei meidän esimerkiksi tarvitse odottaa vuotta, kuten vastasyntyneen vauvan, ennen kuin alamme puhua kieltä.”
Aikuisen oppijan kykyjä LACA-kurssilla toki tarvitaankin erilaisia teorioita ja menetelmiä arvioidessa, esseitä kirjoitettaessa ja kielten äännejärjestelmää kuvaillessa. Myös Carol Orwig kuitenkin korostaa, että kyseessä ei ole etupäässä akateeminen harjoitus:
”Kielen oppiminen ei ole passiivinen, älyllinen aktiviteetti. Jossain vaiheessa tulet tarvitsemaan kieltä toisen ihmisen kanssa kommunikoimiseen,” toteaa Carol. ”LACA-kurssin käyminen auttaa ymmärtämään kulttuurien välisen kommunikaation perusteita ja tulemaan tietoisemmaksi oman kulttuurin arvoista ja uskomuksista ja siitä, kuinka ne saattavat olla ristiriidassa toisten ihmisten arvojen ja uskomusten kanssa.”
Marius Taciuc pohtii kulttuurierojen ymmärtämisen tärkeyttä Papua-Uuteen-Guineaan sopeutumisessa:
”Esimerkiksi aikakäsitys saattaa olla Papua-Uudessa-Guineassa hyvin erilainen. Meidän tulee olla kärsivällisiä ja sopeutua.”
Mihaela toteaa, ”Meidän ei tule tuomita eri kulttuurista tulevaa ihmistä.” Marius jatkaa, ”Monet työtovereistamme tulevat olemaan amerikkalaisia, ja heidän kulttuurinsa on hyvin erilainen kuin meidän. Papualaisten kulttuurien oppimisen lisäksi meidän täytyy kyetä sopeutumaan länsimaisten työtoveriemme kulttuureihin.”
Mitä on hyvä kielitaito?
Wycliffe Raamatunkääntäjät on aina painottanut kielen oppimisen tärkeyttä. Useimmat raamatunkäännöstyöhön lähtevät voivat keskittyä ensimmäisten 1-2 vuoden ajan pääasiassa henkilökohtaiseen kielen ja kulttuurin oppimiseen. Mutta mistä hyvä kielitaito oikeastaan muodostuu? Carol Orwig kertoo:
”Yksi tapa lähestyä kielen oppimista on jakaa se kolmeen osa-alueeseen: muotoon, merkitykseen ja käyttöön. Muodon hallitseminen tarkoittaa, että osaa ääntää kieltä riittävän hyvin, jotta tulee ymmärretyksi eikä vieras korostus ole niin voimakas, että se ärsyttää. Se tarkoittaa myös sitä, että osaa käyttää kieliopillisia rakenteita oikein, mukaan lukien epäsäännölliset muodot. Merkityksen hallitseminen on erityisen tärkeää sanaston osalta, mutta myös kieliopillisten merkitysten hallinta on oleellista.
Vaikeinta useille ihmisille on oppia käyttämään kieltä oikein – milloin mitäkin sanaa tai kieliopillista rakennetta käytetään. Missä kielellisissä tai sosiaalisissa konteksteissa, milloin tai kenen kanssa puhuttaessa mitäkin rakennetta tai sanaa käytetään?
Sanoisinkin, että ’hyvä kielitaito’ tarkoittaa sitä, että osaa puhua riittävän oikeakielisesti, jotta tulee ymmärretyksi, ja että osaa muotoilla sanottavansa kuhunkin tilanteeseen sopivasti, jotta tulee ymmärretyksi tahtomallaan tavalla. Tämä jälkimmäinen vaatii kielellisten taitojen lisäksi kulttuurin tuntemista ja vuorovaikutustaitoja. Hyvän kielitaidon hankkiminen onkin paljon helpompaa, kun elää sellaisen yhteisön keskellä, jossa kieltä puhutaan.”
Spitaalisia kaloja
Kun asettaa itsensä oppijan asemaan, niin eikö silloin väistämättä tee myös virheitä?
”Voi, minä olen tehnyt niin paljon virheitä!” Carol huudahtaa. ”Esimerkiksi kerran Meksikossa sanoin vahingossa eräälle naiselle chinantecoksi, että hänen tortillansa haisivat pahalle, kun tarkoitukseni oli kehua niitä herkullisiksi. Samankaltaisessa tilanteessa Kamerunissa totesin, syötyäni minulle tarjottua kalaa, että kaloilla oli spitaali. Ehkä minun pitäisi olla kommentoimatta ihmisten ruoanlaittotaitoa!”
Carol Orwig on opettanut LACA-kurssilla ja sen edeltäjillä neljällä vuosikymmenellä. Kurssin kehittämisessä nykymuotoonsa hänellä on ollut keskeinen rooli. Ensi vuonna LACA-kurssin vetovastuu saa kuitenkin siirtyä muille, vaikkei Carol kokonaan olekaan vielä jäämässä eläkkeelle konsultin tehtävistään. Annetaan Carolin kertoa vielä vuosikymmenten kokemuksesta, millainen on hyvä kielen oppija:
”Monet eri tekijät vaikuttavat kielen oppimiseen, eivätkä kaikki hyvät kielen oppijat ole samanlaisia. Jotkut ovat toki luonnostaan kielellisesti lahjakkaampia kuin toiset, aivan kuten jotkut ovat musikaalisempia kuin toiset. Mutta kuka tahansa oppii soittamaan virsiä pianolla, jos todella haluaa. Samoin jokainen, joka on motivoitunut, oppii kommunikoimaan vieraalla kielellä. Sanoisin, että motivaatio ja asenne ovat kielen oppijalle vähintään yhtä tärkeitä kuin lahjakkuus.”
Tämän vuoden LACA-kurssin opiskelijoista yksi on lähdössä Beniniin, yksi palaamassa työhön Etiopiaan ja yksi suuntautumassa Lähi-itään. Taciucin perheen lisäksi muutama muu on lähdössä Papua-Uuteen-Guineaan. Osalla opiskelijoista tuleva työskentelymaa on vielä varmistumatta. Ne, jotka suorittavat maisterin tutkintoa, jatkavat Gloucesterissa jouluun saakka ja palaavat parin vuoden kuluttua lisäkursseja ja tutkielman kirjoittamista varten.
”LACA-kurssilla olemme saaneet kielen ja kulttuurin oppimiseen työkaluja, joita voimme soveltaa omiin tarpeisiimme, toteaa Mihaela Taciuc ja jatkaa, ”Olen nyt vasta toista kertaa elämässäni kotimaani Romanian ulkopuolella. Minulle LACA-kurssi itsessään on ollut kulttuurienvälinen kokemus.”
Hannu Sorsamo
Kirjoittaja on Wycliffe Raamatunkääntäjien toiminnanjohtaja, mutta vastaa myös fonetiikan opetuksesta LACA-kurssilla. Juttu on julkaistu joulukuussa 2016 Sanalla sanoen -lehdessä.
Kuvat Hannu Sorsamo ja Benny G.
Mikäli harkitset kurssien suorittamista osana raamatunkäännöstyöhön suuntautumista, ole ensin yhteydessä Wycliffe Raamatunkääntäjiin Suomessa.
