Papua-Uudessa-Guineassa abau-heimon kyläkouluissa opiskellaan omaa äidinkieltä dataprojektoreiden avulla, ja energia saadaan auringosta. Kaikki lähti liikkeelle siitä, että raamatunkäännöstyö uhkasi valua hukkaan.
Maija ja Arjen Lock aloittivat raamatunkäännöstyössä abau-heimon parissa Papua-Uudessa-Guineassa vuonna 1982. Ensimmäisiä osia Matteuksen evankeliumista saatiin tarkastusvaiheeseen muutamaa vuotta myöhemmin, ja 1988 Arjen Lock kutsui paikallisia uskovia miehiä lukemaan vasta käännettyä tekstiä sekä antamaan palautetta siitä.
Miehet tunsivat pidginkielisen Raamatun, joten heillä oli käsitys kirjasta.
Järkytys johtaa tekoihin
Lukukokemus oli kuitenkin raamatunkääntäjälle kauhea, sillä miesten lukemisyritykset osoittautuivat kömpelöiksi. Oli liikaa sanoja, joita ei osattu lukea, eikä siten ymmärretty sisältöä ollenkaan. Raamattu saataisiin kyllä käännettyä vuosien saatossa, mutta nyt selvisi, että ilman kunnollista lukutaitoa juuri kukaan ei pystyisi lukemaan sitä äidinkielellään!
Jotakin oli tehtävä. Abau-heimossa on 10 000 henkeä ja he asuvat 26 eri kylässä lähellä Indonesian rajaa olevan Sepik-virran molemmin puolin. Lukutaitoa omalla kielellä ei ollut juuri ollenkaan. Edes jonkin osan heimosta pitäisi saada lukutaito, mutta keistä tulisi parhaat lukijat ja Raamatun käyttäjät pitkällä juoksulla?
Keihin panostetaan? Vaikea valinta!
Papua-Uudessa-Guineassa vanhat ihmiset ovat perinteisesti arvostetuimmassa asemassa. Voitaisiinko heidät opettaa ensin lukemaan ja kirjoittamaan, jolloin he välittäisivät lukutaidon nuoremmille sukupolville? Maija Lock opetti kylässä vanhempia naisia, ja heidän tai vanhojen miesten kautta olisi kenties ollut mahdollista pyrkiä siirtämään lukutaitoa.
Molemmat tiet osoittautuivat kuitenkin hyvin kivisiksi, koska vanhemmat ihmiset eivät olleet kirjoittaneet koskaan mitään, saati sitten pitäneet kynää tai taululiitua kädessään. Heiltä puuttui ymmärrys kirjaimista, kielestä, kieliopista — monta asiaa puuttui ennen kuin olisi voitu aloittaa varsinainen lukeminen.
Äidinkielisten koulujen alku
Jäljelle jäivät nuoret ihmiset. Kääntäjäjärjestö SIL:n aloitteesta vuonna 1990 ruvettiin perustamaan eri Papua-Uuden-Guinean heimojen pariin äidinkielisiä kouluja. Huomattiin, että lapset oppivat helposti ja hyvin lukemaan omaa kieltään. Heille hyppy suoraan englannin kielen oppimiseen oli selvästi vaikeampaa, koska englanti oli kaikilta osin vierasta.
Lukutaidon ansiosta peruskoulu alkoi mennä paremmin. Englanninkin oppiminen sujui hyvin, ja kun nämä peruskoulun käyneet hakivat yläkouluun, pääsykokeista pääsi läpi kaksi- tai jopa kolminkertainen määrä verrattuna aiempaan.
Mikä menetelmä!
Lockit olivat haasteen edessä abau-heimossa: Opettamiseen tarvittiin menetelmä ja rakenteet, jotta opetussuunnitelma voitaisiin monistaa kaikkiin kyläkouluihin ja saavutettaisiin samantasoisia tuloksia. Näissä olosuhteissa toimintamallin pitäisi olla yksinkertainen ja tiedon tuttua eli asioiden tulisi nousta oman heimon elämästä, luonnonkierrosta ja muista kyläelämän aiheista.
Tilanne kehittyi hyvään suuntaan, kun Lockit tapasivat australialaisen Mary Stringerin ja kuulivat häneltä Multi Strategy -menetelmästä, jossa analyyttinen ja kokonaisvaltainen puoli kulkevat käsi kädessä.
Tätä sovellettiin abau-kielen lukuopetukseen ja tehtiin selkeä, tehokas opetusohjelma. Se monistetiin abau-kyläkouluihin ja tehtiin oppikirjoja. Tulokset olivat lupaavia ja tällä tavalla toimittiin vuosia. Kun hyvät tulokset kuuluivat opetusviranomaisille asti, kyläkoulut niin abau-heimossa kuin muuallakin maassa siirtyivät yhteiskunnan ylläpitämiksi.
Laaja-alaisen koulu-uudistuksen vaikeus
Valtion koulujen aikana oli kuitenkin paljon materiaalipulaa ja palkattiin sellaisiakin opettajia, jotka eivät edes osanneet omaa kieltään. Opettamisen taso laski eikä koululaitoksessa ollut kontrollia, joka olisi seurannut tuloksia.
Tilanne huomattiin joidenkin vuosien päästä ylemmissä kouluasteissa, kun peruskoulun läpäisseiden lasten lukutaito todettiin pääosin heikoksi. Asian saatua julkisuutta hallitus päätti vetäytyä näiden alimman asteen kyläkoulujen ylläpidosta ja keskittyä englanninkielisen peruskoulun ylläpitämiseen. Kaikki ylemmän tason koulutus oli englanninkielistä.
Paine vanhanmallisiin kyläkouluihin kasvaa
Abau-kylissä oli ihmisiä, jotka olivat opiskelleet näissä 90-luvun äidinkielisissä kouluissa, oppineet siellä lukemaan sujuvasti ja menestyneet myöhemmin elämässä. Korona-aikana Arjen Lockin valmentamat opettajien kouluttajat kiersivät kylissä ja kuulivat useasti, että vanhemmat halusivat entiset koulut takaisin.
Abau-toimistoon tuli pyyntöjä koulujen avaamisesta kyliin. Kylistä alkoikin tulla pyytämättä listoja halukkaista oppilaista. Englanninkielisten peruskoulujen opettajat puolsivat näitä pyyntöjä ja sanoivat, että koulunkäynti peruskoulussa eteni selvästi paremmin heillä, joilla oli oman kielen luku- ja kirjoitustaito hallinnassa.
Oma-aloitteista intoa koulujen puolesta
Johtavat abau-opettajat kuulivat viestit ja kutsuivat opettajakurssin koolle. He alkoivat itse valmentaa uusia opettajia, ja vuonna 2021 olikin koulutettu jo 45 opettajan joukko. Sitten jouduttiin odottamaan koronan päättymistä, jotta koulut voitaisiin avata.
Kirjavarastosta löydettiin vielä jonkin verran kirjoja ja monessa paikkaa kaksi oppilasta opiskeli samasta kirjasta, mutta innokkaita oppijoita se ei haitannut.
Iloista talkoomieltä
Abau-kansan toimeliaisuus näkyi siinä, että kaikissa kylissä joko kunnostettiin tai ruvettiin rakentamaan uusia koulurakennuksia tietämättä, milloin opetus voitaisiin saada alkamaan. Kaikki tehtiin talkoilla ja materiaalit saatiin kylästä: puut, liaanit sitomiseen, naulat kyläläisiltä lahjoituksina.
Tieto tilanteesta kantautui myös Suomeen.
Arjen ja Maija Lock suunnittelivat käyntiä abau-heimon luo vuosien 2022–23 taitteessa. Arjen näki, että opetusta voidaan tehostaa paljon nykytekniikalla. Perinteisen liitutaulun ohella voidaan käyttää dataprojektoria, diat ja kuvat voidaan heijastaa matkapuhelimelta valkokankaalle.
Käyttövoima saataisiin aurinkopaneeleista.
Huippukoulu suoraan aurinkosähköllä
Syksyllä 2022 Lockit käynnistivät keräyksen kalustojen saamiseksi abau-heimolle. Kun keräys päättyi, varoja oli saatu jopa 15 tekniikkapaketin kustannuksiin. Yhden paketin kustannukset perille tuotuina olivat reilun tuhannen euron luokkaa.
Arjen työsti kolmivuotisen oppimateriaalin sähköiseen muotoon, ja loppumetreillä pystyi vielä lisäämään sinne ääninäytteitä tukemaan varsinkin englannin kielen opetusta kolmannen kouluvuoden opetusohjelmaan.
Omavarainen toiminta
Koska valtio oli vetäytynyt kyläkoulujen ylläpidosta, kyläkouluissa on pienet koulumaksut, jotka kerätään yhteen kassaan ja josta opettajille annetaan taskurahaa. Nyt raha ei ole yllyke, vaan opettajia innostaa halu auttaa oman kylän lapsia ja toimia oman kielen parhaaksi. Yksi haaste on saada koulukirjoja, vaikka niiden tarve uuden tekniikan myötä ei ole niin suuri kuin ennen.
Kirjat kiertävät ja ne palautetaan kouluun, kun oppilas on käynyt koulun läpi. Kuitenkin kirjojen keskimääräinen elinikä on kymmenen vuoden luokkaa, ja lisähävikkiä tulee kosteiden viidakko-olosuhteiden takia.
Opettamistyö kestävän kehityksen kuvioissa
Lockit menivät abau-kylään marraskuussa 2022 samaan aikaan, kun tekniikkapaketteja siirrettiin sinne. Tuolloin 13 koulua oli jo sellaisella valmiustasolla, että opetustekniikkapakettia voitiin ajatella otettavaksi käyttöön. Jos kyläkoulussa ei ole tekniikkakalustoa, käytetään perinteistä liitutaulua.
Tammikuun 2023 koulutus kesti kolme viikkoa, ja sen aikana opettajat syventyivät Multi Strategyyn vielä kerran — jotkut ensimmäistä kertaa. Opettajien määrä oli noussut sataankahteenkymmeneen.
Opettamista harjoiteltiin oikeiden oppilaiden kanssa kahdeksalla kalustolla rinnakkain. Samalla organisoitiin kyliin opettajatiimit ja jaettiin lukukausivuorot. Näin kullekin opettajalle jää aikaa huolehtia omasta puutarhasta ja taloudesta, rakentaa omat talot ja kanootit.
Kun Lockit palasivat Suomeen viiden kuukauden matkaltaan helmi-maaliskuussa 2023, he olivat kiitollisia saatuaan olla mukana abau-heimon innostuksen ja ilon aallossa. Tärkeä lukutaidon tukitoimi oli edennyt. Nyt kyläkoulu avaa hyvät mahdollisuudet saada lapset kestävän koulumenestyksen alkuun. Monille se antaa uudenlaista itsevarmuutta, jonka siivin koulunkäynti voi jatkua vaikka yliopistoon saakka.
Kaikkien perheiden varallisuus ei kuitenkaan riitä pitempään koulunkäyntiin. Monet tytöt joutuvat jäämään kotiin hoitamaan nuorempia sisaruksia, jolloin koulutie saattaa päättyä jo kolmen vuoden jälkeen. Mutta silloinkin kyläkoulu on Lockien mukaan pystynyt avaamaan jokaiselle lapselle ikkunan isoon maailmaan ja lahjoittamaan heille elintärkeän lukutaidon. Se on lahja, jonka viemisessä ja toteuttamisessa on Lockeilla mitä suurin ilo olla mukana.
Tänä vuonna on 1200 lasta 26 eri koulussa. Näin käännetty abau-raamattu jalkautuu nyt ainakin heidän elämäänsä tärkeänä osana lukemiskulttuuria, ja he myös ymmärtävät mitä lukevat.
Teksti: Ari Kastepohja
Kuvat: Maija ja Arjen Lockin albumi
Juttu on alunperin julkaistu Suomen Viikkolehdessä.
