Lasten äidinkieleen pohjautuvan esikoulun synnyttäminen Ambonin saarella käynnisti Wycliffe Raamatunkääntäjien ja indonesialaisen Yayasan Sulinaman yhteistyön toistakymmentä vuotta sitten. Nyt järjestöt auttavat indonesialaisia seurakuntia lapsityön äidinkielistämisessä. Pyhäkoulussa uusi sukupolvi oppii luottamaan Jumalaan, joka ymmärtää heidän omaa kieltään.
”Pyhäkoulussa olen oppinut, ettei minun tarvitse pelätä, koska Herra Jeesus auttaa varmasti minuakin”, kertoo pieni Mirel, joka asuu Klisin kylässä Moan saarella Indonesiassa.
”Tykkään tulla pyhäkouluun. Parasta siellä on se, kun kuulen hyviä kertomuksia Raamatusta. Eniten pidän kertomuksesta, jossa Jeesus muuttaa veden viiniksi. Pyhäkoulussa teemme näytelmän, jossa tapahtuu ihmeitä. Minun roolini on Jeesuksen äiti.”
”Uskon, että ihmeitä tapahtuu minullekin”, Mirel vielä lisää.
Indonesialaisen seurakunnan opetuksessa ihmeet ovat ylipäänsä esillä ehkä enemmän kuin suomalaisessa kristillisyydessä. Klisin kylän pyhäkoululaiset saivatkin yhtenä sunnuntaina ”kotitehtäväksi” rukoilla Jeesusta ja pyytää jotain heille tärkeää ihmettä. Kymmenvuotias Sian Alvaro kertoo isoäidistään, joka halusi mennä evankeliointimatkalle viereiselle Letin saarelle. Laivamatka maksaisi miljoona rupiaa (n. 60 euroa). Tähän isoäidillä ei ollut varaa. Niinpä Sian päätti ottaa isoäidin matkan rukousaiheekseen.
”Sitten tapahtui ihme. Joku mies tuli ja antoi isoäidilleni mitään kyselemättä miljoona rupiaa”, Sian kertoo.
Betel-seurakunnan pyhäkoulussa, jota Mirel ja Sian Alvaro käyvät, puhutaan heidän kotikieltään moaa. Seurakunta on yksi niistä, joita indonesialainen järjestö Yayasan Sulinama on auttanut kansankielisen pyhäkoulun käynnistämisessä.
”Olen havainnut, että monissa Indonesian kirkoissa lapsia ei pidetä yhtä tärkeinä kuin aikuisia”, kertoo Yayasan Sulinaman johtaja Johnny Tjia. ”Seurakuntien toiminta on suunnattu aikuisille. Monet pastorit jättävät lasten toiminnan vapaaehtoisten seurakuntalaisten vastuulle, vaikkei näillä olisi mitään koulutusta lapsityöhön. Lapsille ei ole selkeitä aktiviteetteja eikä ohjaajille materiaaleja, ja niinpä lasten opetus on harvoin johdonmukaista.”
Koulutuksen ja suunnitelmallisuuden lisäksi Tjia näkee lapsityön heikkoutena seurakuntien kielen: ”Kirkot eivät ymmärrä kielen merkitystä lasten tavoittamisessa. Uusimpien valtakunnallisen tilastojen mukaan 70 prosenttia Indonesian väestöstä puhuu kotikielenään jotain paikallista tai alueellista kieltä. Kuitenkin kirkot käyttävät yleensä kaikissa toiminnoissaan virallista indonesian kieltä. Tämä vaikeuttaa lasten ymmärtämistä ja osallistumista seurakunnassa – aivan kuten koulussakin.”
Yhteistyö alkoi Ambonilla
Yayasan Sulinama alkoi tehdä yhteistyötä Wycliffe Raamatunkääntäjien kanssa vuonna 2009. Tuolloin valmisteltiin yhdessä malaijinkielisen esikoulun käynnistämistä Ambonin saarella. Hankkeelle saatiin osittainen rahoitus Suomen Ulkoministeriöltä, ja seuraavien kuuden vuoden aikana Ambonin esikouluille luotiin lasten äidinkieleen pohjautuvat oppimateriaalit ja opettajia perehdytettiin äidinkielen käyttöön opetuksessa. Lapset alkoivat oppia oman kielensä välityksellä, ja hankkeen tulokset saivat myös Ulkoministeriöltä erityismaininnan.
Ambonin yhteistyöllä oli pitkäaikaisia vaikutuksia sekä Wycliffe Raamatunkääntäjien että Yayasan Sulinaman tulevaisuuteen, hankekoordinaattori Jouni Mäkelä kertoo: ”Ambonin hanke oli niin onnistunut, että siitä tuli eräänlainen malli tuleville oppimishankkeillemme. Opimme, miten äidinkielisen esikoulun käynnistäminen kannattaa toteuttaa. Ambonin kokemuksia on sittemmin hyödynnetty niin Nepalissa, Keniassa kuin Etiopiassakin”, Mäkelä kertoo.
”Ambonin kokemukset myös vahvistivat näkemystämme lasten ja nuorten huomioimisesta raamatunkäännöstyössä. Samaan aikaan Ambonin esikoulun kanssa tuimme aikuisten lukutaitotyötä parissa eri maassa. Kun vertailimme pitkän aikavälin hyötyjä, vaikutti siltä, että aikuisten lukutaito on vain tilapäinen apu, jos samaan aikaan uusi sukupolvi kasvaa lukutaidottomuuteen. Lapsiin panostamalla tavoittelemme sitä, ettei uusia lukutaidottomia sukupolvia enää tulisi. Oli kyse sitten Raamatun kääntämisestä, äidinkielisestä oppimisesta tai äidinkielisen seurakunnan vahvistamisesta, uskomme että lapset ovat avainasemassa.”
Yayasan Sulinamalle monivuotinen hanke Ambonilla jätti äidinkieliseen oppimiseen perehtyneen ja ammattitaitoisen henkilöstön. Järjestö onkin sen jälkeen toteuttanut vastaavia hankkeita muissa kieliyhteisöissä myös Indonesian valtion ja muiden rahoittajien tuella.
”Vuonna 2020 haimme Ulkoministeriöltä rahoitusta esikouluhankkeelle sumban kielellä. Ulkoministeriö ei tuolla kertaa myöntänyt rahoitusta, mutta Johnny [Tjia] kysyi, saisivatko he käyttää valmistelemaamme rahoitushakemusta etsiäkseen tukea muualta. Vastasimme, että totta kai!” Jouni Mäkelä kertoo.
Yayasan Sulinama sai rahoituksen sumban esikoulun käynnistämiseen kansainväliseltä koulutusrahastolta. Wycliffe Raamatunkääntäjille tämä oli omalla tavallaan suuri onnistuminen, Mäkelä kertoo: ”Sumban lapset saavat oppia omalla kielellään, eikä meidän tarvinnut tehdä muuta kuin hyvä valmistelutyö!”
Jumala ymmärtää vaikka rukoilet omalla kielelläsi
Mäkelän vieraillessa Indonesiassa vuonna 2017 hän ja Johnny Tjia miettivät, miten kertynyttä kokemusta ja osaamista voisi käyttää indonesialaisten seurakuntien hyväksi.
”Olimme Sulawesin saarella ja menimme helatorstaina yhdessä kirkkoon alueella, jolla väestö puhuu kalumpangin kieltä”, Mäkelä muistelee. ”Tiesin, että indonesialainen Wycliffe-järjestö on pitkään kääntänyt Uutta testamenttia kalumpangin kielelle. Kirkossa minulle selvisi, etteivät seurakuntalaiset kuitenkaan osaa lukea äidinkieltään. Puhuimme asiasta seurakunnan johdon kanssa, mutta he ajattelivat, ettei vielä kannattaisi tehdä mitään, koska käännöksen valmistumiseen menee vielä vuosia. Keskustelu kuitenkin kääntyi lapsiin, joista varsinkaan nuorimmat eivät osaa lainkaan kirkossa käytettävää indonesian kieltä. Aloimme pohtia, miten äidinkielen käyttö lapsityössä voisi vahvistaa seurakuntaa, ja miten seurakuntalaisten kiinnostusta ja kykyä lukea Raamattua voitaisiin lisätä käännöstä odotellessa.”
”Näistä keskusteluista alkoi Wycliffe Raamatunkääntäjien ja Yayasan Sulinaman yhteinen Sana lapsille -toiminta”, Mäkelä kertoo. ”Sulinaman henkilöstöllä oli juuri sellaista osaamista, joka voisi tukea seurakuntia äidinkielisen lapsityön aloittamisessa.”
Jatkokeskustelut Kalumpangin seurakuntien kanssa johtivat siihen, että Yayasan Sulinama järjesti ensimmäisen työpajan lapsityöntekijöille vuoden 2018 alussa.
”Työpajoissa valmennetaan pyhäkoulun opettajia äidinkielen käyttöön liittyvissä kysymyksissä ja valmistetaan opetusmateriaalia. Yhdestä Raamatun kertomuksesta tuotetaan yleensä kaksi sunnuntaita kattava paketti, johon kuuluu itse kertomuksen lisäksi leikkejä, pelejä, lauluja ja rukousta. Osa materiaaleista valmistetaan Sulinaman kouluttajien opastuksella yhteisissä työpajoissa, mutta suuren osan materiaalista pyhäkoulun ohjaajat valmistavat keskenään työpajojen välisenä aikana”, Mäkelä kertoo.
Keväällä 2018 ensimmäiset seurakunnat alkoivat käyttää kalumpangin kieltä pyhäkouluissaan.
Loppuvuodesta 2018 pidettiin ensimmäiset työpajat moankielisissä seurakunnissa, ja äidinkielinen pyhäkoulutoiminta Moan saarella alkoi pian tämän jälkeen.
”Lapsia osallistuu pyhäkouluun nyt enemmän kuin aikaisemmin ja lapset ovat aktiivisempia”, kertoo Lona, yksi Sulinaman kouluttajista.”
”Lapset myös rukoilevat itsensä, ystäviensä, pyhäkoulun opettajien ja vanhempiensa puolesta”, jatkaa Treisiye, Lonan kollega.
Yksi seurakunnan vieraskielisyyden vaikutuksia on luonnollinen oletus siitä, että Jumala ymmärtää meitä vain, jos rukoilemme vieraalla kielellä. Lapsella, joka ei tätä kieltä osaa, ei siis ole mahdollisuutta rukoilla. Monen kalumpangia ja moaa puhuvan lapsen kohdalla käsitys on jo muuttunut. On syntynyt kokemus siitä, että Jumala ymmärtää, vaikka rukoilet omalla kielelläsi.
Yayasan Sulinama näkee oman tehtävänsä seurakuntien innostajana ja kouluttajana, Johnny Tjia kertoo. ”Toivoisin, että seurakunnat näkisivät toiminnassaan lapset yhtä tärkeinä kuin aikuiset. Haluamme auttaa lapsityössä mukana olevia hankkimaan lasten opettamiseen tarvittavat perustiedot ja -taidot, jotta lapset voivat oppia tuntemaan Raamattua ja kasvaa kristittyinä.”
Wycliffe Raamatunkääntäjille Sana lapsille -toiminta liittyy keskeisesti yhdistyksen tarkoitukseen, siihen ettei kukaan jäisi Jumalan valtakunnan ulkopuolelle kielensä ja kulttuurinsa takia. Toiminta on myös yhdistyksen kirkkokuntarajat ylittävän luonteen mukaista: Kalumpangissa työ käynnistyi presbyteerikirkon seurakunnissa, Moalla yhteys syntyi helluntaiseurakuntien kanssa.
Saavutettuja tavoitteita ja uusia alkuja
Wycliffe Raamatunkääntäjille ja Yayasan Sulinamalle on ollut tärkeää, ettei seurakunnille missään vaiheessa synny riippuvuutta ulkopuolisesta tuesta:
”Päätimme, ettei Sana lapsille -rahoituksella tueta lainkaan seurakunnan toimintakuluja. Ulkopuolinen rahoitus ei saa alkaa ohjata seurakuntien toimintaa, joka sitten hiipuisi rahoituksen loppuessa”, Mäkelä kertoo. ”Ulkopuolisella tuella maksetaan vain Yayasan Sulinaman kouluttajien palkkoja ja matkakuluja sekä materiaalien tuotannosta ja työpajojen järjestämisestä aiheutuvia kuluja.”
Toiminta suunnitellaan siten, että säännöllinen yhteistyö kunkin kirkon kanssa kestää kolmesta neljään vuotta, minkä jälkeen seurakunnilla on kyky jatkaa toiminnan kehittämistä itsenäisesti.
”Kalumpangin ja Moan kohdalla tämä tavoite on jo jotakuinkin saavutettu, vaikka koronapandemia hieman viivästyttikin alkuperäisiä suunnitelmia”, Jouni Mäkelä kertoo. ”Seurakunnat eivät enää tarvitse säännöllisiä työpajoja, mutta Kalumpangin kohdalla tavoitteena on vielä valmentaa kirkon pappisseminaarin opettajia. Ja jos seurakunnat pyytävät, Sulinama pyrkii muutenkin auttamaan koulutustarpeissa tapauskohtaisesti.”
“Kun Uuden testamentin käännös kalumpangin kielelle valmistuu muutaman vuoden kuluttua, on seurakunnissa jo valmiiksi iso joukko lapsia ja nuoria, jotka ovat oppineet tuntemaan Jumalan sanaa oman kielensä välityksellä ja joita Raamatun lukeminen hyvin todennäköisesti kiinnostaa.”
”Sumban saarella on viime vuoden lopulla alkanut uusi yhteistyö presbyteerikirkon kanssa. Samalla olemme käyneet keskusteluja toisen indonesialaisen järjestön kanssa Sana lapsille -työn aloittamisesta sellaisissa kieliyhteisössä, joissa tämä järjestö jo osallistuu Raamatun kääntämiseen”, Mäkelä kertoo tulevaisuuden näkymistä.
Indonesia on tuhansien saarten ja satojen kielten maa. Kalumpangin ja Moan lapset voivat nyt oppia pyhäkoulussa tuntemaan Jeesusta opettelematta ensin vierasta kieltä. Sama voi tapahtua myös muualla.
Teksti: Hannu Sorsamo
Kuvat: Lona Maitimu
Voit tukea Sana lapsille -työtä taloudellisesti. Lue lisää täältä.
