Kie­li­tie­teel­li­nen työ

Kie­li­tie­teel­li­nen työ on osa raa­ma­tun­kään­nös­työ­tä. Kir­jal­li­sen his­to­rian puu­te ja vajaa kie­li­tie­teel­li­nen työ yhdis­tää monia niis­tä kie­lis­tä, joil­le Raa­mat­tua kään­ne­tään ensim­mäis­tä ker­taa tai joi­den puhu­jil­la ei ole mah­dol­li­suut­ta äidin­kie­li­seen kou­lu­tuk­seen. Kiel­tä ei vält­tä­mät­tä ole kos­kaan aiem­min kir­joi­tet­tu, tai äidin­kie­lis­tä kir­jal­li­suut­ta on erit­täin vähän. Kie­len puhu­jat eivät osaa lukea tai kir­joit­taa omaa äidin­kiel­tään, kos­ka kaik­ki kou­lu­tus tapah­tuu vie­raal­la kie­lel­lä. Suul­li­sen peri­mä­tie­don ja tari­nan­ker­ron­nan perin­ne saat­taa olla vah­va. Mut­ta jos seu­ra­kun­nat eivät käy­tä kan­san kiel­tä, ei Raa­ma­tun sano­ma tule tutuk­si suul­li­ses­sa­kaan muo­dos­sa.

Monet lähe­te­tyt työn­te­ki­jäm­me osal­lis­tu­vat kie­len tut­ki­muk­seen ja yhdes­sä kie­liyh­tei­sön kans­sa myös stan­dar­doin­tiin, kuten kir­ja­kie­len luo­mi­seen. Kie­len ään­ne­jär­jes­tel­män, sanas­ton, kie­lio­pin ja dis­kurs­sin tut­ki­mus mah­dol­lis­taa kir­ja­kie­len kehit­tä­mi­sen ja muun muas­sa sana­kir­jo­jen tuot­ta­mi­sen. Nämä ovat edel­ly­tyk­se­nä äidin­kie­li­sen kir­jal­li­suu­den syn­nyl­le, Raa­ma­tun teks­tien kään­tä­mi­sel­le ja äidin­kie­li­sel­le seu­ra­kun­nal­le.

Kuva: Rod­ney Bal­lard