Olin tammikuussa järjestämässä tapahtumaa, jossa olivat mukana suomalaiset, venäläiset ja etiopialaiset yhteistyökumppanit. Ennen laajemmalle yleisölle markkinoitua foorumia vietimme päivän keskenämme: yhdeksän henkeä kolmesta maasta ja neljästä organisaatiosta. Kerroimme toisillemme elämästämme. Puhuimme perheestä ja uskosta. Emme puhuneet organisaatioista, emme neuvotelleet, emme allekirjoittaneet sopimuksia tai suunnitelleet hankkeita. Kohtasimme toisemme ihmisinä, saman Herran palvelijoina, emmekä niinkään lähetysjohtajina, piispoina ja pääsihteereinä, vaikka sellaisia olimmekin.
”Harvoin olen yhteistyötapaamisissa puhunut näin henkilökohtaisista asioista”, totesi toinen etiopialaisista osallistujista päivän päätteeksi.
Lähetystyössä puhumme paljon monenkeskisyydestä, yhdenvertaisesta yhteistyöstä, rinnalla kulkemisesta ja monesta muusta hienolta kuulostavasta käsitteestä, joiden on tarkoitus viestiä, ettemme enää elä 1800-luvun lähetysajattelussa. Käytännön tasolle tullessamme, ja varsinkin vaikeuksia kohdatessamme, yhteistyön todellisuus saattaa kuitenkin edelleen pelkistyä kahteen vaihtoehtoon: valtaan tai vetäytymiseen. Joko meillä on ohjat käsissämme tai sitten annetaan ”kansallisten” hoitaa homma. Joko-tai.
Jos nämä vaihtoehdot eivät meitä tyydytä, ainoa pitkällä tähtäimellä toimiva kolmas tie on uskoakseni yhteyden tie.
Yhteyden rakentaminen ei ole varsinaisesta työstä hukattua aikaa, jos meitä kiinnostaa työmme vaikutus, eikä ainoastaan valmistamamme tuote (kuten vaikkapa Raamatun käännös tai äidinkieliset koulukirjat). Jos Jumalan valtakunta on meille tärkeämpi kuin oma järjestömme tai omat tavoitteemme, on yhteyden rakentaminen meille ensisijaista varsinaista työtä. Kääntäminen tai muut vähemmät tärkeät asiat voivat odottaa. Eikä yhteyden rakentaminen tietenkään rajoitu itsemme ja yhteistyökumppanimme välille vaan ulottuu kaikkiin, joilla on osallisuutta työhön tai sen toivottuihin vaikutuksiin.
Yhteyden rakentaminen on kuitenkin hyvin vaativaa. Yhteyden syntyminen vaatii molemminpuolista halua ja kykyä ylittää kieli- ja kulttuurimuureja, asettumista toisen asemaan, toisen ymmärtämistä ja toiselta oppimista, omien toimintatapojen muuttamista. Yhteyden syntyminen vaatii näkökulman siirtämistä pois oman järjestön edunvalvonnasta.
Yhteyttä ei rakenneta päivässä. Vanhaa sanontaa lainatakseni, pitkäkin matka kuitenkin alkaa yhdellä askeleella.
Hannu Sorsamo, Wycliffe Raamatunkääntäjien toiminnanjohtaja.
Kirjoitus on kevään 2020 Sanalla sanoen -lehden pääkirjoitus.
