Raamatunkäännöstyö on monivaiheinen ja aikaa vievä prosessi, jonka perinteitä onkin viime aikoina kyseenalaistettu nopeamman lopputuloksen toivossa. Siksi on paikallaan luoda yleiskatsaus käännöstyön oleellisiin vaiheisiin ja siihen, miksi niitä tarvitaan.

Raamatunkäännöstyön yleinen päämäärä ei ole painotuotteen julkaiseminen, vaan ihmisyksilöiden ja -yhteisöjen elämän muuttuminen Raamatun sanoman kautta. Jokainen käännöstilanne on kuitenkin lähtökohdiltaan erilainen. Jotkut käännöstyötä tekevät järjestöt aloittavat työn vain, jos paikallinen seurakunta tekee aloitteen. Toisinaan käynnistetään kuitenkin projekteja, joissa käännettävän kielen puhujien parissa ei vielä ole vakiintunutta seurakuntaa. Tällöin käännöstyö kulkee käsi kädessä seurakunnan istuttamisen kanssa. Esimerkiksi Nepalin lhomi- ja kham-heimojen parissa seurakunta syntyi 1970-luvulla alkaneen käännöstyön myötä.

  Menestyvän käännöstyön lähtökohta on hyvä suhde paikallisiin seurakuntiin, toimijoihin ja ryhmiin, joita käännöstyö koskettaa tavalla tai toisella. Jos paikallisella seurakunnalla ei ole alusta asti sananvaltaa ja omistajuutta työhön, vaarana on, että valmistunutta käännöstä ei käytetä. Ulkomaalaisen osallistuessa käännösprojektiin keskeistä suhteiden luomisessa on kielen oppiminen ja ajan viettäminen  paikallisten kanssa. Kieltä oppimalla voi osoittaa arvostusta ihmisiä kohtaan ja välttyä kielikolonialistiselta asetelmalta, jossa ulkopuolelta tullut on vahvemmassa asemassa, koska kommunikaatio tapahtuu hänelle helpolla kielellä.

  Työn alkuvaiheessa tulee kiinnittää huomiota muun muassa kielen elinvoimaisuuteen ja murteisiin, kohderyhmän käyttämiin viestintätapoihin ja heidän tarpeisiinsa. Esimerkiksi luomiskertomuksen kääntäminen projektin alkuvaiheessa on todennäköisesti hyödyllistä yhteisöissä, joissa ei ole valmiiksi selkeää käsitystä luomisesta tai luoja-Jumalasta. Muutakin mietittävää on: Tehdäänkö aivan uusi, syvällistä eksegeesiä (tekstin tarkkaa historiallista ja kielitieteellistä tulkintaa) vaativa käännös vai helppotöisempi sukukieltä mukaileva käännös? Tähdätäänkö työssä jo alusta koko kirjallisen Uuden testamentin valmistumiseen vai kenties vain kuunneltaviksi tarkoitettujen raamatunkertomusten äänittämiseen? Jännitettä käännösprojektiin aiheutuu, jos paikallista tilannetta tuntemattomat rahoittajat vaativat projektia etenemään nopeammin kuin  kääntäjistä tuntuu viisaalta.

Varsinainen kääntäminen alkaa siten, että kohdekieltä äidinkielenään puhuva kääntäjä tekee käännösluonnoksen, yleensä yhdestä Raamatun kirjeestä/kirjasta kerrallaan. Lähdetekstinä käytetään usein sukukielen, kansallisen kielen ja/tai kansainvälisten kielten käännöksiä. Kääntäjän tai kääntäjien lisäksi käännöstiimi tarvitsee eksegeettisen asiantuntijan, joka varmistaa, että käännös seuraa alkutekstin merkityksiä. Kääntäminen on tasapainottelua ja kompromissien tekemistä kielellisen tarkkuuden, luonnollisuuden ja selkeyden välillä. Kaikkia kolmea on vaikea saavuttaa yhtä aikaa.

Varsin tyypillinen ensiluonnoksen ongelma on se, että teksti noudattelee enemmän lähdekielen kuin kohdekielen rakenteita. Siksi kieliasun luonnollisuuteen on kiinnitettävä huomiota. Avaintermien oikea valinta on myös tärkeää. Termien ”rakkaus”, ”uskoa” ja ”ikuinen elämä” epäonnistunut valinta väänsi erään kielen Jeesus-filmiä varten käännetyn jakeen Joh. 3:16 muotoon ”Jumala halusi maailmaa niin paljon, että lähetti poikansa, jotta kukaan, joka tulee hänen huijaamakseen, ei koskaan kuolisi ja eläisi vaeltavana aaveena ikuisesti.”

Kun käännöstiimi on tarkistanut käännöksen kieliasun ja eksegeesin, on aika hankkia palautetta käännöksen selkeydestä ja luonnollisuudesta kieltä puhuvalta yhteisöltä. Samalla työ saa julkisuutta kieliyhteisössä. Ennen tekstin julkaisemista sen on käytävä läpi käännösprojektin ulkopuolisen konsultin tekemä tarkastus, joka selvittää, täyttääkö käännös kansainväliset standardit tarkkuuden ja luonnollisuuden lisäksi myös muun muassa kielen rakenteiden, kirjoitusjärjestelmän ja hyväksyttävyyden suhteen. Jos konsultti ei osaa tarkastettavaa kieltä riittävän hyvin, tehdään tekstistä kirjaimellinen takaisinkäännös jollekin konsultin osaamalle kielelle.

  Konsulttitarkastuksessa vaadittujen muutosten tekemisen ja viimeisten tarkastusten jälkeen teksti on julkaisukelpoinen. Nykyään materiaalia julkaistaan usein koko ajan pienissä erissä sen sijaan, että odotettaisiin esimerkiksi koko Uuden testamentin valmistumista. Julkaisualustoina toimivat yhä useammin internet ja mobiilisovellukset, joissa julkaistaan kirjoitetun ja ääniraamatun lisäksi muita Raamatun pohjalta tehtyjä tuotteita, kuten kuunneltavia ja kuvitettuja kertomuksia sekä videoita. Ollaan vihdoinkin siinä vaiheessa, joka on työn päämäärä: Raamatun sanomalla on mahdollisuus mennä kieliyhteisön luihin ja ytimiin synnyttämään heidän kulttuuriinsa sopivia uskon ilmaisemisen muotoja.

Teksti: Juha Yliniemi

Kuvat: Marc Ewell

Tämä artikkeli perustuu omiin kokemuksiini ja kolmen käännöskonsultin sähköpostihaastatteluun. Konsultit olivat Teija Greed, Stephen Watters ja Chris Wilde. Perinteistä käännöstyön prosessia kyseenalaistaa muun muassa Wycliffe Associates -järjestö (ei sama kuin Wycliffe Raamatunkääntäjät), jonka MAST-metodi (Mobilized Assistance Supporting Translation) lupaa tarkkaa käännöstä huomattavasti nopeammalla aikataululla kuin perinteisemmissä projekteissa. MAST-projektin arviointi Etiopiassa 2015 osoitti kuitenkin vakavia puutteita käännösten laadussa.

– Juha –