Kiinnostukseni Wycliffeä ja raamatunkäännöstyötä kohtaan virisi jo lapsena tutustuttuani kyseiseen työmuotoon hengellisten kesäjuhlien esittelypisteellä. Tykkäsin ratkoa pisteeltä saamaani kielipähkinää, ja samalla raamatunkäännöstyö haasteineen jäi mieleeni. Alkuun ajattelin lähteväni itsekin ehkä joskus raamatunkääntäjäksi jonnekin päin maailmaa. Toki mietin muitakin vaihtoehtoja tulevaisuuteni varalle.
Opiskelin lukion jälkeen lukuvuoden läntistä teologiaa Joensuun yliopistossa, mutta hain ja pääsin sitten Tampereen yliopistoon ranskan kielen ja kulttuurin opiskelijaksi. Suoritin oppialasta melkein kandidaatin tutkintoon asti opinnot, jolloin vaihdoin vielä pääaineeni informaatiotutkimukseen ajatuksenani hakeutua kirjasto- ja tietopalvelualalle.
Muistan erään ystäväni kysyneen valmistumiseni aikoihin, mitä haluaisin tehdä työkseni. Wycliffe nousi mieleeni, mutta en silloin uskaltanut toivoa pääseväni todella mukaan raamatunkäännöstyöhön. Ajattelin kai mahdollisuuden olevan niin pieni, että siellä olisi juuri minun kokoiseni paikka auki.
Vähän aikaa näytti siltä, että mahtaakohan Jumala avata mitään ovia elämässäni. Olin vastavalmistunut sinkku ja valmis muuttamaan työn perässä vaikka toiselle puolelle Suomea. Koin jonkin verran pettymyksiä työnhaussa, ja kyselin Jumalalta elämäni tarkoitusta ja suuntaa. Luottamustani Jumalaan testattiin.
Olin vuoden tai pari aiemmin osallistunut Wycliffe Raamatunkääntäjien järjestämään nuorten aikuisten seminaariin ja olin antanut silloin yhteystietoni Wycliffelle. Sainkin sähköpostia siellä juuri avautuneesta toimistosihteerin paikasta. Hain sitä ja pääsin töihin. Samoihin aikoihin sain myös uuden vuokra-asunnon Tampereelta. Jumala avasi siis myös samalla kertaa oven uuteen kotiin.
Työskentelin pari vuotta osa-aikaisena työntekijänä ja vuodesta 2012 olen toiminut kokoaikaisesti Wycliffellä, opintovapaata lukuunottamatta. Työtehtäväni ja -nimikkeenikin ovat vuosien varrella muuttuneet, ja voinkin sanoa, että olen päässyt tekemään monenlaisia asioita, kaikki Jumalan valtakunnan edistämiseksi. Reilu vuosi sitten menin pitkän yksinelämisen vaiheen jälkeen naimisiin. Nyt odotammekin mieheni Juhon kanssa, mitä ovia Jumala meille jatkossa avaa.
Teksti: Anne Parhiala
