On lauantai, elokuun 6. päivä 2022. Laina, Salme, Olavi, Ritva, Paula ja lukematon määrä raamatunkäännöstyölle omistautuneita harmaapäitä on kokoontunut yhteen Tampereen Vapaakirkkoon juhlistamaan Wycliffe Raamatunkääntäjien – tutummin WRK:n – 50-vuotisjuhlaa.
Juhlayleisön joukossa on myös nuorempia maailmalle lähteneitä, lapsuutensa kaukomailla viettäneitä sekä raamatunkäännöstyön mahdollistaneita kumppaneita ja rukoilijoita. On aika muistella tehtyä työtä ja kiittää yhteisen tehtävän Kaikkivaltiasta antajaa.
Raamatunkäännöstyön liikehdintä, joka suuntautui Yhdysvalloista 1930-luvulla eteläiseen Amerikkaan, rantautui Eurooppaan n. 30 vuotta myöhemmin. Suomessa näky Jumalasta, joka puhuu pienimmänkin kansan kieltä, sai yhden kirjallisen ilmentymänsä helsinkiläisessä kaksiossa, jossa allekirjoitettiin Suomen Wycliffe Raamatunkääntäjien perustamisasiakirja. Ennen hakemuksen sulkemista kuoreen sen allekirjoittajat Laina Aho, Usko Waismaa ja Sinikka Turpeinen (nyk. Saari) polvistuivat keittiössä rukoilemaan näkynsä puolesta. Päätös WRK:n perustamisesta ja rekisteröintiasiakirja allekirjoitettiin 17.6.1972.
Laina, Usko ja Sinikka, aivan samalla tavalla kuin kymmenet muut WRK:n yhteydessä palvelleet ja palvelevat, ovat tavallisia ihmisiä. He tekivät työtä, rukoilivat ja antoivat Jumalan käsiin elämänsä, näkynsä ja näyn toteutumiselle tarvittavat puitteet. Elokuiseen juhlapäivään mennessä WRK:n Suomesta lähettämiä jäseniä on toiminut maailmalla pitkälti toista sataa. Moninkertainen näkymätön joukko perheenjäseniä, seurakuntalaisia ja lähetystyössä ammatikseen toimivia on ollut mukana saattamassa lähtijöitä matkaan ja vastaanottamassa heitä uuteen kotimaahan.
Kiitollisena Jumalan uskollisuudesta
Juhlassa paikalla olleista huokuu syvä vakuuttuneisuus siitä, että Jumala on uskollinen ja läsnä silloinkin, kun asiat eivät suju suunnitelmien mukaisesti. Elämä toisessa kulttuurissa kysyy väliin kärsivällisyyttä ja venematka ”oman kieliyhteisön” pariin voi olla hengenvaarallinen. Rukouksen ihmeellinen voima kuuluu vieraiden puheissa.
Monet raamatunkäännöstyön alkuvuosina Suomesta lähteneet olivat naisia. Osa heistä palasi mukanaan ulkomaalainen aviopuoliso. Yksi “WRK:n vävyistä” on Alan Brown. Hän kertoo juhlassa omasta sopeutumisestaan Suomeen ja suomalaiseen elämänmenoon. Raamatunkääntäjä ja kielitieteilijä luonnollisesti mainitsee suomen kielen mahdottoman kieliopin yhtenä suomalaisuuden ilmentymänä.
Juhlavieraiden kohtaamisen on mahdollistanut näkymätön joukko ihmisiä, jotka ovat tarjonneet taitojaan ja lahjojaan juhlajärjestelyihin. Yksi leipoi yli 300 karjalanpiirakkaa, toinen makoisia korvapuusteja, kolmas huomioi leivonnaisissaan myös erityisruokavaliota noudattavat, jotkut huolehtivat kahvitarjoilusta. Keittiössä ja ruokasalissa hääränneiden yhteistyö sujui lämpimässä hengessä kielestä ja kulttuurista, iästä, ammatista tai hengellisestä taustasta riippumatta. Joukossa puhuttiin viittä eri äidinkieltä. Nuorimmat ja innokkaimmat keittiöapulaiset olivat kaksikielisiä, iloisia peruskoululaisia, vanhimmat vapaaehtoiset jo hyvän aikaa eläkepäiviä viettäneitä. Kristinuskon ydinsanoma tuli näkyväksi yhteisessä palvelutyössä.
Viestikapula eteenpäin
WRK:n perusta, josta saamme kiittää paljolti valkohapsisia visionäärejä, on vankka. Vahvuus perustuu peräänantamattomuudelle sen suhteen, että Jumalan synnyttämästä näystä ei tingitä. Näyn eteenpäin vieminen rakentuu kumppanuudelle yli kansallisten, tunnustuksellisten ja etnisten rajojen. WRK:n työyhteyteen valitut jäsenet haluavat tunnustaa sen Sanan auktoriteetin, jota he omassa tehtävässään tekevät näkyväksi niille kansoille, joiden pariin ja kanssa heidät on kutsuttu palvelemaan.
Viisikymmentä vuotta on merkittävä virstanpylväs järjestön elämässä. Toiminnan perusta ja käytänteet on luotu ja alkuaikojen mahdolliset vaikeudet selätetty. Moni 50-vuotias henkilö jatkaa toimintaansa useita vuosikymmeniä itse, mutta järjestön toiminnassa tilanne on toinen. Järjestön visionäärien harmaat hapset kertovat nimittäin siitä, että oma 50 vuoden ikä on saavutettu jo hyvän aikaa sitten ja että aktiivisesta elämäntyöstä on aika vähitellen siirtyä neuvonantajaksi ja kannustajaksi. Näyn kantaminen ja esillä pitäminen siirtyy heidän jälkeensä tulleiden sukupolvien tehtäväksi. Haluammeko ottaa haasteen vastaan ja jatkaa näkyä omassa ajassamme ja toimintaympäristössämme?
Teksti: Elisa Nousiainen
Kuvat: Henri Haataja
