Kling”. Puhelimeni ilmoittaa saapuneesta sähköpostiviestistä. Vilkaisen, keneltä viesti on tullut – tällä kertaa se on Wycliffen postia, jossa on mukana oikoluettavia tekstejä seuraavaan Sanalla Sanoen -lehteen. Kävipä hyvin, juuri sainkin edelliset työt valmiiksi, hyvin ehdin tekstit nyt päivän päätteeksi tarkistaa.

Kirjaudun verkkoon sähköpostitililleni. Avaan ensimmäisen liitteen luettavaksi. Tekstinkäsittelyohjelma näyttää automaattisesti punaisilla alleviivauksilla tarkistettaviksi osoittamiaan kohtia. Zoomaan tekstin isommaksi ja alan lukea. Otsikko on osuva eikä ensimmäisessä tekstikappaleessa ole huomioitavia asioita. Pilkku tuohon, ja tuossa voisi olla ajatusviiva. Seuraavassa tekstikappaleessa näyttäisi olevan korjattavaa: tuosta puuttuu kaksoiskonsonantti, tuossa on erisnimi pienellä alkukirjaimella ja tuossa näyttää olevan pitkä ja vierasperäinen adjektiivi; miten se kirjoitettiinkaan: papuauusiguinealainen. Kirjoitan jokaisesta tekemästäni muutoksesta huomiokommentin, jotta Anne ja Milka ja muut jatkotekstinkäsittelijät huomaisivat tekemäni muutokset. Usein puen kommentin muotoon ”olisiko parempi, että tässä olisi…”, sillä kirjoittajalla on voinut olla tekstiä tuottaessaan selkeä syy tietylle rakenteelle, jonka hän haluaa myös säilyttää.

Seuraavassa kappaleessa on paljon asiaa, jotka on mahdutettu pitkään virkkeeseen. Pilkon sen pienemmäksi, sillä lyhyemmät virkkeet ovat mielestäni luettavampia ja niiden sisältö helpommin ymmärrettävä. Poistan myös lauseenvastikkeet ja muutan ne sivulauseiksi. Tämäkin luettavuuden parantamiseksi. Ja sitten teksti onkin luettu. Jaan tekstin takaisinpäin Wycliffen toimiston väelle ja avaan uuden tekstin.

Aikaa työhön kuluu vaihtelevasti. Lyhyet tekstit ovat nopeita lukea, pidemmät vievät aikaa enemmän. Jos tarkistettavana on käännösteksti, sen lukeminen vaatii usein enemmän muokkaamista. Tekstien sisältämät maantieteelliset ja ulkomaiset nimet ja niiden taivutusmuodot tarkistan usein Kielitoimiston ohjeista tai muista lähteistä. Usein luen tekstit kahteen kertaan, sillä helposti käy niin, että jonkin korjattavan kohdan huomaa vasta toisella lukemiskerralla. Ja joskus käy niin, että korjattava kohta jää minulta huomaamatta. Tätä silmällä pitäen Anne ja Milka käyvät läpi tekemäni muutokset ja niihin liittyvät kommentit vielä kertaalleen. Mitä useampi silmä tekstejä tarkastaa, sen paremmin virheet tulevat huomatuiksi.

Mitä tämä työ antaa minulle? Tekstien tarkistustyöni on vapaaehtoistyötä. Se tarkoittaa, että en saa siitä palkkaa tai korvausta. Teen sitä omasta vapaasta tahdostani ja kiinnostuksestani. Työstä on käytännön hyötyä: tekstien oikolukeminen ja tarkistaminen pitävät yllä kielitietoisuuttani, jolloin äidinkielemme kielioppisäännöt pääsevät hyötykäyttöön työssäni. Minusta on myös mielenkiintoista lukea artikkeleita lähetyskentiltä ja työkohteista ja olla ajanhermolla siitä, mitä missäkin tapahtuu. Kuitenkin tärkeintä on, että saan olla ”Suuressa mukana” – lenkkinä raamatunkäännöstyön ketjussa täällä kotimaassamme. Viestittämässä työstä ja sen haasteista mahdollisimman selkeästi ja ymmärrettävästi eteenpäin lukijoille ja tukijoille, joilla on sama näky raamatunkäännöstyön tärkeydestä. Haluan käyttää lahjani ja kykyni nyt tässä palvelutyössä, jonka koen saaneeni Herralta. Sen vuoksi rohkenen otsikoida tekstini ”Taivaan tiliin” – saan Herralta palkan, jota mikään rahallinen palkkio ei voi korvata.

Kuva ja teksti: Annikki Hyppönen

Kirjoittaja toimii Wycliffe Raamatunkääntäjien vapaaehtoisena kielentarkastajana.