Kirja, jonka söi lehmä

Alussa Jumala loi ihmisen, lehmän ja kirjan. Kun ihminen oli paimentamassa lehmää, lehmä söi kirjan. Siitä lähtien yhteys ihmisen ja Jumalan välillä on ollut poikki. Näin kerrotaan Keniassa 160 000 samburun keskuudessa.  He kokivat, että kirja, jonka lehmä söi, oli Raamattu – sen saisi takaisin vain “lehmän kautta”. * Siksipä Lue lisää…

Morsian, joka on lunastettu korkeimmalla hinnalla

Istun hmong-ystävieni kanssa ruokapöydässä raamattupiirin jälkeen. Naisten jutut kääntyvät kipeisiin nuoruusajan kokemuksiin. Yksi naisista kertoo, kuinka hänestä maksettiin minimaalisen pienet morsiuslunnaat*. Nykyrahassa se ei vastaisi kuin noin päivän palkkaa, euroissa alle viittätoista. Hän tuntee vieläkin häpeää, koska sulhasen perhe ei pitänyt häntä sen arvokkaampana, eikä muitakaan vaihtoehtoja ollut. Köyhän naisen Lue lisää…

Maailmoja syleilevä epävire

Nykyään ei tarvitse pysyä nuotissa päästäkseen laulamaan levylle. Näin minulle vakuutti kuukausi sitten eräs musiikin tuottaja, soitti näytteen hyvänkuuloisesta laulusta ja totesi, että laulua äänitettäessä kaikilla läsnäolijoilla oli ollut naurussa pitelemistä. Niin historiallisen epävireisestä artistista oli ollut kysymys. Mutta tunnetta kuulemma oli ollut mukana. Ja se on ainoa, mitä ei Lue lisää…

Tietokone joutuu mereen

Kannettava tietokone oli ollut neljä viikkoa ahkerassa käytössä John Brownien tarkistaessa käännöstiiminsä kanssa 2. Korinttolaiskirjettä Mussaun saarella. Se oli toiminut tropiikin kuumuudesta ja kosteudesta huolimatta, tallentaen kallisarvoiset tiedot. Kun John laittautui lähteäkseen, hän puki kannettavan tietokoneen vesitiiviiseen ja pehmustettuun suojakoteloon ja otti sen mukaansa veneeseen. Se pääsi muun rahdin joukkoon Lue lisää…

Kertomus riittää Jamalillakin

Kävelemme kylän halki Alina-tädin luokse hänen kotiinsa. Astelemme pientä, mutaisen heinikkoista polkua pitkin kohti taloa, joka sijaitsee aivan Jamalin niemimaan alapuolella kiemurtelevan Ob-joen rantatörmän tuntumassa. Talon kuistilta avautuvat häikäisevän kauniit maisemat viileän veden ylle. Kopistelemme kenkämme kuistilla ja astumme sisään. Pian olohuoneessa istuu meidän lisäksemme viisi muuta. Lyhyiden kuulumisten jälkeen Lue lisää…

Lähetin lapseni esikouluun

Pitkällä ruskealla puupenkillä istuu kolme naista, pikkuinen esikoululainen istuu heidän välissään. Vilkkaasti selittäen naiset kertovat elämästään – ja lhominkielisestä esikoulusta.  Ennen lapset menivät suoraan ensimmäiselle luokalle, joka käydään nepalin kielellä. Nyt ennen ensimmäistä luokkaa käydään lhominkielinen esikoulu ja ensimmäisellekin luokalle on tehty lhominkielinen oppimateriaali. “Muutos on iso. Nyt lapset oppivat Lue lisää…

Elämää Pohjoisessa 

On viileä syyskuinen keskiviikko. Metsä ja tundra hehkuvat toinen toistaan kirkkaammissa väreissä, Ob-joki on vielä auki. Tänään on aika nostaa perunat maasta. Babushka(*) polkaisee saappaallaan lapion multaan ja me Anjan kanssa puhdistamme ja heittelemme perunat kahteen ämpäriin: toiseen pienet, toiseen suuremmat. Hän puhdistaa perunat tottuneesti ja vikkelästi – yritän olla Lue lisää…

Käännöskonsultin kokemuksia

Kun jokin Raamatun kirja on käännetty ensi kertaa jollekin kielelle, käännöstä hiotaan, tarkistetaan ja testataan useiden ihmisten kanssa. Lopuksi, ennen kuin uusi Raamatun osa annetaan käyttöön, teksti vielä tarkastetaan konsultin kanssa. Olin Aasiassa tekemässä tällaista konsulttitarkastusta vähemmistökielelle, jolle oli ensi kertaa valmistumassa Matteuksen evankeliumi. Tärkeät kristilliset termit eivät olleet kielessä Lue lisää…

”Sanotaanko siellä niin? Loistava kirja!”

Konsulttitarkastuksissa käydään läpi sekä käännöksen tarkkuus että ymmärrettävyys. Molempia tarkistetaan toki jo aikaisemminkin, mutta lopuksi konsultin kanssa varmistetaan vielä, että käännös on kaikilta osin valmis käyttöön annettavaksi. Olin konsultoimassa kieltä, jonka Uuden testamentin käännöksestä puuttui enää muutamia osia. Ymmärrettävyyden testaamiseksi paikalle oli pyydetty kielen puhujia, jotka eivät itse olleet osallistuneet Lue lisää…

Tie vuorille – matkalla lhomien luokse

Vuonna 1972 Olavi Vesalainen matkasi ensimmäisen kerran lhominkielisen yhteisön luokse Everestin itäpuolelle Nepalissa. Tuolloin ei kukaan vielä tiennyt, miten pitkä yhteinen taival tuon yhteisön ja suomalaisten välille syntyisi. Keväällä 2019 olin Nepalissa tutustumassa äidinkieliseen esikouluun – ja erityisesti lhomeihin, joiden tarinan olin kuullut ja lukenut*. Kathmandun lentokentän ovien avautuessa lämmin, Lue lisää…