KT Kimmo Kosonen aloitti tammikuun alussa lukutaitotyön johtajana Suomen Pipliaseuran palveluksessa. Yhtyneiden Raamattuseurojen kanssa solmitun sopimuksen mukaisesti hän johtaa kansainvälistä pipliaseurojen lukutaitotyötä maailmanlaajuisessa yhteistyöverkostossa. Kimmo Kososen asemapaikka on tällä hetkellä Chiang Maissa Pohjois-Thaimaassa.
Miksi kääntäisimme Raamattua, jos sitä ei osata lukea? Tähän tiivistyy syy, miksi Yhtyneiden Raamattuseurojen kansainvälinen verkosto UBS (United Bible Societies) panostaa lukutaito-opetukseen osana kokonaisvaltaista missiotaan. Suomen Pipliaseura on myös asettanut lukutaitotyön yhdeksi keskeiseksi painopisteekseen.
“Lukutaito on ytimeltään sitä, että ihmisen aivot ymmärtävät, että se mitä puhutaan, voidaan ilmaista myös joillain merkeillä, kirjaimilla. Käytettäessä kieltä, jota oppija ei juuri osaa, tätä yhteyttä ei kovin helposti synny”, Kosonen korostaa.
Useimpien vähemmistökielten puhujat käyvät koulua maan valtakielellä, ja tutkimukset osoittavat, että oppimistulokset ovat vaihtelevan kehnoja. Maailmassa on yli 600 miljoonaa käytännössä luku- ja kirjoitustaidotonta lasta, jotka ovat kuitenkin käyneet peruskoulua. Kun alkeis- ja esiopetusta annetaan kielellä, jota kotona ei puhuta, voivat perustaidot jäädä todella heikoiksi.
Äidinkielisen opetuksen virallista ihmisoikeusstatusta on yritetty edistää isojen kansainvälisten järjestöjen, kuten Unicefin ja Unescon toimesta. ”Tällä hetkellä äidinkielinen opetus ei kuitenkaan ole kansainvälisten sopimusten piirissä oleva ihmisoikeus”, Kosonen sanoo.
Kosonen on aiemmin tehnyt koulutus- ja lukutaitotyötä Aasiassa Suomen Lähetysseuran ja Wycliffe Raamatunkääntäjien lähettämänä SIL International -järjestön työyhteydessä.
Teksti: Suomen Pipliaseura
