Paola kertoo kokemuksistaan äidinkielisessä projektissa.
”Olen 26-vuotias Cenderwasihin yliopiston opettajankoulutuslaitokselta valmistunut opettaja. Aloitin virallisena opetussuunnitelmatyön koordinaattorina kolme vuotta sitten, äidinkielistä opetusmateriaalia tuottavassa projektissa.
Tehtävämme on projektissa tuottaa äidinkielistä opetusmateriaalia Indonesian Papualla neljälle eri kielelle, joita ovat ngalik, edopi, kiri-kiri ja bauzi. Kun aloitin työssä, oli suurin osa läheisesti kansalliseen opetusmateriaaliin liittyvästä materiaalista jo tehty – minun tehtäväkseni jäi materiaalien muokkaaminen jokaisen kansan omiin tarpeisiin sopiviksi. Kun materiaali on tehty, teetän oppikirjan ja lähetän sen kaikille neljälle kieliryhmälle.
Työskentelen yhdessä kääntäjien kanssa, jotta jokainen kieliryhmä saisi opetusmateriaalin käyttöönsä. Työtovereinani minulla oli neljä eri kääntäjää, joista jokaisella oli erilainen tausta. Välillä meillä oli vaikeuksia toimia tiiminä. Toisinaan sain kuulla ikäviä kommentteja työtovereilta, mutta jatkoin työtä, sillä koin sen olevan merkityksellistä monien lasten elämän kannalta. Olen oppinut tässä projektissa olemaan itsenäisempi ja rohkeampi, sillä olen nuorin tiimissämme. Tiimissämme on ollut mukana auttamassa myös äidinkielenään näitä kieliä puhuvia henkilöitä, jotta käännös olisi mahdollisimman hyvä.
En ollut koskaan aikaisemmin käynyt missään vastaavassa paikassa kuin nuo neljä kansaa, joiden luona vierailimme projektin aikana. Kylät, joissa kansat asuvat, ovat hyvin erilaisia, kuin oma kotiseutuni. Siellä käydessäni opin arvostamaan jokaista pientäkin asiaa ja hyväksymään erilaisuuden.
Olen ymmärtänyt projektin edetessä äidinkielisen opetuksen tärkeyden uudella tavalla. Juuri se on ollut parasta koko projektissa, että työstämämme materiaalin kautta lapset saavat oppia omalla äidinkielellään, joka on heille hyvin paljon helpompaa ymmärtää. Olen innostunut ja uskon, että Jumala on mukana tässä projektissa – ilman Häntä emme saisi työtämme tehtyä.
Perusopetuksen kautta lapsia opetetaan lukemaan ja valmistetaan heitä näin tulevaisuutta varten. Lukutaitoiset lapset voivat myös sitten lukea Raamattua ja oppia itse lisää Jeesuksesta. Lapsissa on tulevaisuus! Jos lapset eivät opi kirjoittamaan ja lukemaan, kuinka he voisivatkaan saada tietoa?”
Paola, Indonesia
Julkaistu alunperin Sanalla sanoen -lehdessä 3/2018.
