En ole kahteen vuoteen käynyt Suomen rajojen ulkopuolella. Viimeiset kaksi matkaani helmikuussa 2020 suuntautuivat molemmat Venäjälle. Sain ensin olla yhteistyökirkon vieraana, ja pari viikkoa myöhemmin yhteistyöjärjestömme vuosijuhlassa. Pandemian merkit olivat jo näkyvissä, mutta vähänpä osasin aavistaa kuinka erilaiselta maailma näyttäisi kaksi vuotta myöhemmin.
Kuten varmasti kaikkia lukijoitammekin, raamatunkäännöstyön yhteisöä on järkyttänyt Venäjän oikeuttamaton hyökkäys Ukrainaan, siitä aiheutuva suunnaton inhimillinen kärsimys ja turvattomuus.
Nuoruudessani oli vielä olemassa ateistinen valtio nimeltä Neuvostoliitto. Kuulimme tuolloin tarinoita miehistä ja naisista, jotka salakuljettivat maahan Raamattuja. Myöhemmin olen tavannut joitakin heistä. Aikansa sankareita olivat nämä kristityt, jotka viranomaisia ja lakeja uhmatenkin tahtoivat viedä Jumalan sanan kansan ulottuville.
Keitä ovat tämän päivän sankarit? Ainakin ne, jotka auttavat sodan jalkoihin jääneitä, jotka antavat suojaa, ruokaa ja hoitoa pakeneville. Mutta sankareita ovat myös ne venäläiset, jotka tekevät omassa maassaan raamatunkäännöstyötä. He ovat nyt ”salakuljettamassa” Jumalan sanaa tämän valtavan suuren maan vähemmistökansoille.
Kun rukoilemme rauhaa ja autamme Ukrainan kärsiviä, muistakaamme myös venäläisiä Jumalan sanan palvelijoita. He ovat jo kasvavassa vaarassa joutua vainon kohteeksi omassa maassaan. Älkäämme me hylätkö heitä.
Hannu Sorsamo, Wycliffe Raamatunkääntäjien toiminnanjohtaja
Kirjoitus on kevään 2022 Sanalla sanoen -lehden pääkirjoitus.
