Käyn viikoittain musisoimassa uzbekkien helluntaiseurakunnan musiikkiryhmäläisten kanssa ja opettamassa heille musiikkia. Viime viikolla uzbekit puhkesivat puhumaan, kuinka he olivat rukoilleet itselleen musiikinopettajaa ja kuinka ihmeellisesti Jumala oli tuonut minut heidän luoksensa. He olivat voimakkaan kiitollisuuden vallassa. Uzbekit sanoivat, että he haluaisivat osoittaa kiitollisuuttaan tai palkita minut jollakin tavalla. Sanoin, ettei se ole tarpeen, ja näytin myöhemmin uzbekeille kohdan Luukkaan evankeliumin seitsemännestä luvusta: Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: ’Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään’. (Luuk. 7:10).
Oli häkellyttävää kuulla olevansa rukousvastaus, jotain mitä kristityt uzbekit olivat Jumalalta pyytäneet ja mitä Jumala oli heille antanut. Minä – rukousvastaus – ihmeellistä! Minun näkökulmastani olin vain ollut paikalla ja valmis, kun minulle ehdotettiin uzbekkien musiikkiryhmän auttamista.
Ensi kuulemalta saattaa jonkun mielestä kuulostaa erikoiselta, että minä, luterilainen pappi, opetan helluntaiseurakunnan musiikkiryhmää. Eikö suutarin pitäisi pysyä lestissään ja jokaisen omalla tontillaan? Toisaalta olenhan myös musiikinopettaja ja ovathan kaikki kristityt saman Isän lapsia. Miksen siis auttaisi heitä, jos minulla on siihen mahdollisuus. Ja lopputulos on se, että saan kuulla olevani rukousvastaus.
Näin Jumala toimii. Hän näkee mahdollisuuksia siellä, minne en osaa edes katsoa. Hän antaa vastauksia rukouksiin silloin, kun en niitä itse edes huomaa. Joskus Jumala vastaa yksittäisiin huokauksiin, joskus taas joudumme kolkuttamaan Hänen oveaan hellittämättä. Joidenkin asioiden puolesta rukoilen pitkään, eikä mitään vaikuta tapahtuvan. Toisaalta saan myös kokea suuria rukousvastauksia silloin, kun en ole edes osannut rukoilla asioiden puolesta.
Usein vastaus rukoukseen tulee toisen ihmisen kautta. Jumala puhuttelee juuri oikeaan aikaan ihmistä, jolla on tai joka itse on vastaus rukouksiimme. Tämä saattaa kuitenkin jäädä kertomatta hänelle, jonka teko, tai kenties hän itse, on meille rukousvastaus. Myös sinä voit olla vastaus jonkun rukouksiin – tiesitpä sitä tai et.
Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta. (Room. 8:26-27)
Kirjoittaja on pappina Inkerin kirkossa.
Julkaistu 4/2018
