Ilma oli raskas, sekoitus raakaa lihaa ja teollisuushöyryjä. Jalkojemme alla oleva pöly pyöri ympärillämme kävellessämme ohi telttarivien, joissa myytiin vaatteita, kodintarvikkeita ruokaa. Tämä basaari ei ollut lainkaan sellainen, kuin olin odottanut!
Kahden kuukauden mittainen matkani maailman ympäri oli tuonut minut tähän kaupunkiin Keski-Aasiassa. Matkustin yhdessä yliopistoni ryhmän kanssa osana harjoittelua, jonka tarkoituksena oli oppia omakohtaisesti globaaleista haasteista. Tässä maassa meille oli järjestetty tapaaminen Rayanan* kanssa. Hän oli paikallinen työntekijä, joka taistelee etulinjassa ihmiskauppaa vastaan. Rayana kutsui meidät vierailemaan basaarissa. Hän kiinnitti huomiomme moniin basaarin alueella oleviin paikkoihin, joissa oli kyltti “huone vuokrattavana”. Se oli käytännössä kiertoilmaus bordellille. Tämä oli juuri sellainen paikka, jossa ihmiskauppaa tapahtui. Basaarin reunoilla oli tilapäismajoitteita, joissa ihmiskaupan uhrit nukkuivat. Silmäni aukenivat sille julmalle todellisuudelle, jossa nämä naiset elivät. En pystynyt kuvittelemaan niitä asioita, joita he olivat nähneet tai kokeneet. Olin täynnä pelkoa, surua ja toivottomuutta.
Myöhemmin Rayana kertoi meille tämän tarinan:
Ensimmäisten kuuden kuukauden aikana en voinut tehdä muuta kuin kävellä ympäri basaaria ja rukoilla. Rukouksen kautta Jumala antoi minulle tilaisuuden tutustua Aminaan*, naapurimaasta kotoisin olevaan ihmiskaupan uhriin. Hän oli tullut tänne työn perässä voidakseen lähettää rahaa perheelleen. Hän päätyi ihmiskaupan uhriksi, ja kaikki hänen henkilökohtaiset tavaransa henkilöllisyystodistus mukaan lukien otettiin pois. Useiden kuukausien ajan tapasin Aminaa ravintolassa bordellin alakerrassa ja rukoilin hänen puolestaan, kunnes hän erään kerran kertoi näkemästään unesta. Unessa hän oli nähnyt kirkkaan valkoiseen pukeutuneen miehen kädet ojennettuina käskevän Aminaa palaamaan kotiin. Olin innoissani, kun kuulin tämän. Rukoukseni ja läsnäoloni oli saanut aikaan jotain!
Seuraavien viikkojen aikana Amina ei tullut ravintolaan. Rukoilin joka päivä, että hän olisi turvassa. Yhtenä päivänä kyselin hänestä ja kuulin, että hän oli mennyt lääkäriin tutkimuksiin ja hänellä oli todettu sydänvika. Koska Aminaa pidettiin työkyvyttömänä, hän sai henkilöllisyystodistuksensa takaisin ja oli vapaa lähtemään. Tiesin, että rukouksiini oli vastattu.”
Kun Rayana lopetti tarinansa, me kaikki istuimme hiljaa ajatuksissamme prosessoiden juuri kuulemaamme. En voinut olla kuin ällistynyt rukouksen voimasta. Jumala toimii kaikkein vaikeimmissa ja toivottommissa tilanteissa. Ajatellessani noita pölyisiä basaarikujia tiedän, että epätoivon keskellä on toivoa, koska on niitä, jotka rukoilevat.
Teksti: Anna Johnsson*
Kuva:
*Nimet muutettu
