Ystäväni ja työtoverini Kerttu Haysin muistolle

Kerttu Ester syntyi Vesannon Mäenpäässä vuonna 1953 Nuutisen perheen kuopuksena. Uskovainen koti ja iso sisarusparvi antoivat turvallisen ja hyvän kasvualustan. Ulkonaisesti oli ehkä hyvin vaatimatonta, mutta perheen sisäinen elämä oli rikasta ja opetti moniin käytännön taitoihin. Päivittäinen koulumatka kirkonkylälle oli 5 km mennen tullen, se tehtiin kävellen, hiihtäen ja milloin mitenkin omien sisarusten ja kylän muiden lasten kanssa yhdessä. Ei se tuntunut liian raskaalta, lapsilla oli hauskaa yhdessä matkaa tehdessä. Kunto kehittyi hyväksi.

Ison sisarusjoukon kesken opittiin jakamisen taitoa, kaikenlaisiin kotitöihin tarttumista, ja luovuus ja ongelmanratkaisutaito kasvoivat siinä arjen keskellä. Hengellisiä asioita opittiin kodin lisäksi pyhäkoulussa ja leireillä. Varsinkin perheen isä näki opiskelun arvon ja niinpä koko tyttöjoukko toimitettiin oppikouluun.

Oppikoulun jälkeen oli vuorossa Jyväskylän lastentarhanopettajakoulutus. Kertun musikaaliset ja kuvataiteelliset lahjat, kaikenlainen luovuus, tulivat hyvään käyttöön. Kerttu rakasti lapsia, työ oli mieluista Lahden Pelastusarmeijan lasten päiväkodissa. Vuodesta 1985 tuli hyvin haasteellinen, kun Lahden Vapaaseurakunta päätti perustaa lasten päiväkodin kirkon omistamiin tiloihin. Sen suunnittelijaksi ja johtajaksi pyydettiin Kerttua, ja siinä hänen monet taitonsa tulivat tosi tarpeeseen.

Kertun sisimmässä paloi kuitenkin kutsu lähetystyöhön, ja niinpä hän lähti Hankoniemen teologiseen opistoon Santalaan jatkamaan opiskelua ja sen jälkeen kielitaitoa parantamaan Englantiin ja valmistautumaan Wycliffe Raamatunkääntäjien työhön. Lahden Vapaaseurakunta sitoutui kannattamaan Kerttua lähetystyössä ja hänelle avautui tie Papua-Uudelle-Guinealle vuonna 1989 tukitehtäviin järjestön työkeskuksessa Ukarumpassa.

Kerttu toimi opettajana työntekijöiden lapsille järjestetyssä lastentarhassa. Samalla hänellä oli mahdollisuus tutustua kääntäjien elämään ja työhön. Kerttu oli myös meidän tukitiimimme ollessamme työssä mbula-heimon parissa Umboin saarella auttaen meitä hoitamalla puolestamme monia käytännön asioita. Kerttu kävi myös vierailuilla työkohteessamme ja auttoi monin tavoin muun muassa lukutaitomateriaalien valmistamisessa. Tuon työkauden aikana hänellä alkoi kasvaa kiinnostus itsekin päästä käsiksi kylätyöhön jonkin heimon parissa, eritoten lukutaitotyötä tekemään.

Yllättävä käänne

Kentälle oli tullut myös amerikkalainen Darrell Hays, joka toimi lähetyslentäjänä palvellen eri heimojen parissa työskenteleviä kääntäjiä. Hän myös oli alkanut tuntea kutsua käännöstyöhön. Niinpä kun Kerttu ja Darrell kohtasivat, hyvin nopeasti alkoi tuntua, että Jumala on avaamassa heille ovea käännöstyöhön yhdessä. Avioitumisen jälkeen vuonna 1994 he jatkoivat kielitieteellisiä opintoja Englannissa ja palasivat kentälle vuoden 1995 lopulla. Silloin oli mukana myös pieni Niko-poika.

Seuraava iso askel oli työn aloittaminen odoodeen kieltä puhuvan heimon parissa muutamaa kuukautta myöhemmin. Heimon kieli ja asuinalue olivat hyvin haastavia. Talon rakentaminen paikallisista aineista, hyvin monimutkaisen kielen opiskelu, heimon tapoihin tutustuminen ja niihin oloihin sopeutuminen sekä arkisen elämän järjestely pienen lapsen kanssa vaativat juuri sitä tarmokkuutta, sisukkuutta ja neuvokkuutta, joita Kertulle oli elämän matkalla kertynyt.

Kertun osalle tuli lukutaitomateriaalien laatiminen, opetustyö naisten ja lasten parissa, sairaanhoitoa ja Nikon kasvaessa myös hänen opetuksestaan huolehtiminen. Kun perhe oli aina välillä työkeskuksessa Ukarumpassa, Niko meni kouluun muiden lasten kanssa. Siksi oli tärkeää, että kyläjaksojen aikana pysyttiin samassa tahdissa muiden oppilaiden kanssa. Niko kävi koulua kahdella kielellä. Kun Ukarumpaan alettiin puuhata suomenkielistä koulua, Kerttu oli siinä vahvana tekijänä mukana.

Darrell ja Kerttu olivat hyvä, toisiaan täydentävä työpari, yhteistyö sujui ja käännöstyö ja muu työ odoodeitten parissa meni hyvin eteenpäin. Paikalliset olivat innostuneina työssä mukana ja vasta käännettyjä tekstejä pohdittiin joukolla ja niitä alettiin käyttää hengellisissä tilaisuuksissa. Kertun kunnioittava suhtautuminen paikallisiin ihmisiin ja monenlainen rakkaudella tehty palvelu- ja yhteistyö teki hänestä lähestyttävän ja rakastetun kyläläisten keskuudessa.

Juuri kun Haysien oli määrä palata uudelle työkaudelle vuonna 2015, Kertun aikaisemmin todettu ja hoidettu sairaus olikin uusiutunut, eikä enää ollut paluuta kentälle. Alkoi pitkä, raskas sairausaika, ja Kertun maallinen elämä päättyi 27.2.2019. Kuitenkin 75% odoodeenkielisestä Uudesta testamentista oli käännetty ja tarkastettu. Darrell oli saattanut sen painokuntoon ja niin tuo heimo on saanut melkoisen määrän Jumalan sanaa painettuna käyttöönsä.


Nikon ajatuksia äidistä

Kun mietin äitiäni ja sitä mitä hän jätti jälkeensä, tulee mieleen kaksi asiaa: rohkeus ja rakkaus. Jumalan rakkaudella hän rakasti ihmisiä — rauhassa kuuntelemalla ja ottaen osaa heidän elämäntilanteisiinsa, olivat ne sitten iloisia tai surullisia.

Ajassa, jonka sain elää hänen kanssaan, korostuu se miten hän eli elämäänsä. Hän aina huolehti minusta niin kuin äidin pitääkin. Senkin jälkeen kun muutin pois kotoa hän aina halusi kuulla miten minulla meni. Hän aina opasti minua kohti Jeesusta. Minun elämääni hän on totisesti jättänyt jälkensä. Ei oikein ole sanoja sille, mitä hän on minulle antanut, koska se kattaa koko olemiseni. Rohkeus ja rakkaus ovat ne kaksi asiaa, joita itse haluan elää todeksi elämässäni.

Kiitos äiti siitä ajasta, jonka olet minulle antanut. Olisihan se voinut olla pidempi, mutta hyvin merkittävä se oli. ”Nähdään uudestaan” sanoin aina erotessamme ja lähtiessäni Suomesta. Samalla tavalla sanon sen nyt. Kun olen elämäni elänyt ja Jeesus vie minut takaisin oikeaan kotiini, siellä minä näen sinut uudestaan.


Aviomiehen ajatuksia

Varmaan jokainen, joka Kertun tunsi, sanoisi samaa kuin mitä minäkin: Kerttu rakasti ihmisiä ja ihmiset häntä. Lapsia, joita hän hoivasi ja opetti Suomessa ja Papualla, työtovereita, papualaisia, ystäviä, sukulaisia ja minua. Hänellä oli aina aikaa kuunnella ja välittää toisista, jopa viime vuosina, jolloin sairaus jo murensi hänen elämäänsä, vei voimia ja intoa.

Olen niin kiitollinen näistä 25 vuodesta, jotka saimme olla yhdessä. Yksi vaikuttavimmista asioista mitä Kerttu usein sanoi minulle oli: ”Minä rakastan sinua ja pidän sinusta.” Sana ’rakkaus’ on menettänyt paljon merkitystä nykykielessä. Siksi tuo ’minä pidän sinusta’ on paljon vaikuttavampi, tarkoittaen että hän nautti kanssani olemisesta.

Toukokuun 14. päivä olisi hopeahääpäivämme, silloin lasken Kertun maallisen majan maan multiin.

Omaiset, ystävät ja työtoverit Suomessa, Amerikassa, Papualla ja ympäri maailmaa kiitämme Jumalaa siitä mitä meille itse kullekin Kerttu on merkinnyt. Hän on jättänyt jälkensä sydämiimme. Ja jäämme odottamaan jälleen tapaamista Karitsan valtaistuimen ympärillä.


Kirjoittanut Salme Bugenhagen, Kertun työtoveri ja ystävä

Julkaistu 3.4.2019

 

Kategoriat: Blogi