Koneiden korjausta rakastava Pilatus on kahden lapsen isä Länsi-Sulawesillä, Indonesiassa, jonne hän muutti vaimonsa Charlien kanssa voidakseen palvella pastorina Mapun kylässä. He asuvat talossa, joka sijaitsee aivan kirkon vieressä, mäen juurella.
Nuorempana unelmoin lähteväni armeijaan, mutta taloudellisista syistä se ei ollut mahdollista. Aloitin sen sijaan teologiset opinnot, rehellisesti sanottuna alun perin sijaisvanhempieni vakuuttamina.
Valmistuin Tohomonin kristillisen yliopiston teologian laitokselta vuonna 2003 ja työskentelin ensin muissa töissä, mutta sitten minua pyydettiin pastoriksi. Se oli Jumalan johdatusta, ja Hänen armostaan olen oppinut nauttimaan työstäni päivä päivältä enemmän.
Yksi unohtumaton hetki yhdessä seurakuntamme kanssa oli, kun poikani syntyi. Lapsi syntyi kotonamme toisin kuin oli suunniteltu. Vaikka meillä ei ole perhettä ja sukulaisia täällä, olivat seurakuntalaiset tuolloin ja muulloinkin tukenamme ja meidän kanssamme. Jaoimme tuon hetken yhdessä. Olemme kokeneet olevamme kotona.
Olen erityisen onnellinen, kun saan johtaa yhteisömme yhteiseen rukoukseen pellolla riisin istutuksen ja sadonkorjuun aikaan. Tällä alueella ihmisillä on erityinen tapa työskennellä yhdessä vuorotellen istutettaessa ja satoa korjattaessa.
Meillä ei vielä ole Raamattua, elämän tärkeintä ohjenuoraa, kyläläisten omalla kielellä, mutta Raamatun tekstejä käännetään jo. Rukoilen ja toivon, että kirkkomme tekisi kaikkensa ja voisi tukea raamatunkäännöstyötä, jotta käännös saataisiin mahdollisimman pian päätökseen ja yhteisömme käyttöön. Äidinkielellä on kyläläisille erityinen merkitys. Äidinkielinen Raamattu auttaisi ihmisiä täysin ymmärtämään lukemansa.
Teksti: Pilatus
Kuva: Milka Myllynen
Artikkeli on julkaistu myös Sanalla sanoen -lehden kesän 2020 numerossa.
