Pääsiäinen on kristikunnan tärkein juhla, luohan Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus perustan pelastukselle ja ikuisen elämän toivolle. Etenkään vähemmistökieliä puhuville ei ole kuitenkaan itsestäänselvää, että seurakunnassa tai kodeissa voidaan lukea Raamatun tekstejä pääsiäisen tapahtumista yhteisön omalla kielellä.
Purepetshat ovat yksi Meksikon alkuperäiskansoista. Marika ja Kari Ranta ovat mukana purepetshankielisen Uuden testamentin käännöstyössä. Uusi testamentti valmistui vuonna 2012.
— Historiallisesti ihan ensimmäiset evankeliumien käännökset purepetshaksi tehtiin jo n. 1540-luvulla, kun ensimmäiset lähetystyöntekijät tulivat alueelle espanjalaisten valloittajien vanavedessä. Vuonna 1543 Patzcuaron kaupunkiin perustettiin ensimmäinen yliopisto Amerikoissa purepetshankielisten pappien kouluttamiseksi. Vastauskonpuhdistus kuitenkin ylsi Euroopasta meren yli Meksikoon ja tukahdutti silloisen käännöksen käytön kansan keskuudessa. Nykyisen raamatunkäännöksen evankeliumit käännettiin 2004—2005 ja otettiin saman tien käyttöön eri kirkoissa, Kari valottaa historiaa.
Samburu on yksi Kenian elinvoimaisista alkuperäiskielistä, jolle valmistui Uusi testamentti 2019. SLEF:n ja Wycliffe Raamatunkääntäjien yhteiset työntekijät Anna ja Magnus Dahlbacka Suomesta olivat mukana käännösprojektissa. Pääsiäiskertomusten tekstejä käännettäessä on pitänyt hakea sopivia sanoja tapahtumia kuvaamaan.
— Samburun verta merkitsevää sanaa “lodo” ei haluttu ensin käyttää, koska kirkkokansa ei halunnut luopua maasain kielen tutusta ”sarge”-sanasta, vaikka se tarkoittaa samburuksi veren ja maidon sekoituksesta koostuvaa juomaa. Asiasta käytiin kiivaita keskusteluja. Nyt sanaa ”lodo” käytetään läpi Raamatun, Magnus muistelee.
Miten kertoa ymmärrettävästi, mitä Jeesukselle tapahtui Golgatalla?
— Ristiinnaulitseminen on samburun kielessä täysin uusi käsite. Swahilin kielestä lainattiin sana “msalaba”, joka tunnetaan kristillisen kirkon symbolina. Verbiksi ristiinnaulita valittiin sana, jota käytetään, kun vuohen tai lehmän nahka levitetään ja kiinnitetään esimerkiksi puihin kuivumaan. Näin ihmiset ymmärtävät, että ristiinnaulitun henkilön ruumis kiinnitetään ristiin, Magnus havainnollistaa.
Tapa viettää pääsiäistä vaihtelee kristittyjen keskuudessa maasta toiseen.
— Purepetshojen parissa, kuten muuallakin Meksikossa, vietetään pääsiäistä vuoden suurimpana kristillisenä juhlana. Koko hiljainen viikko on kouluista lomaa, ja kylissä kaikki kynnelle kykenevät osallistuvat eri tapahtumiin. Jokaisessa kylässä pidetään pääsiäisnäytelmiä ja ristikulkue, jossa luetaan Raamatun tekstejä pääsiäisen tapahtumista, Kari kuvailee.
Kenian Samburussa puolestaan pääsiäistä ei vietetä yhtä näyttävästi.
— Samburun seurakunnissa hiljaisen viikon aikana ei vietetä yleensä erillisiä jumalanpalveluksia, paitsi pääsiäissunnuntaina. Katolisessa kirkossa perinteistä pidetään kuitenkin kiinni. Protestanttiset kirkot ovat kirjaimellisesti hiljaisia tänä aikana. Raamattua luetaan omalla kielellä erityisesti maaseudulla, toisin kuin kaupunkiseurakunnissa, joissa puhutaan usein monia kieliä, Magnus kertoo.
Muistetaan raamatunkäännöstyötä rukouksin, jotta yhä useampi kieliyhteisö voisi tuntea ilosanoman ja juhlia Jeesuksen ylösnousemusta omalle kulttuurilleen ominaisella tavalla, kuten purepetshojen kohdalla on käynyt:
— Satojen vuosien ajan ihmiset ovat nähneet Jeesuksen kärsimyksen ja kuoleman näyteltynä – nyt he sekä näkevät sen, että ymmärtävät sen paremmin, kuullessaan kertomuksen omalla kielellään, Kari iloitsee.
Teksti: Anne Parhiala
