Raitiovaunu kulkemassa Stalinin ajan tyyliin rakennetun pilvenpiirtäjän editse Moskovan Kotelnitšeskaja-rantakadulla. Kuva on otettu kesällä 1991, jolloin Moskovassa pidettiin koulutuskurssi Raamatun kääntämisestä nykyvenäjäksi. Kuva: Michael Greed
Wycliffe Bible Translators ja SIL -järjestöjen perustaja William Cameron Townsend saapui ensimmäistä kertaa Neuvostoliittoon lokakuussa 1968 vaimonsa Elainen kanssa. Seuraavina vuosina he matkustivat sinne yhteensä seitsemän kertaa ja vierailivat yhdeksässä neuvostotasavallassa luoden suhteita opettajiin, kielitieteilijöihin, maatyöläisiin ja paikallisiin viranomaisiin.
Useat SIL:n työntekijät ryhtyivät 1980-luvulla toimimaan neuvostopakolaisten parissa Länsi-Euroopassa, mutta SIL:n työntekijöitä alkoi muuttaa Neuvostoliittoon vasta vuonna 1990.
Venäjän Raamattuseura oli julkaissut vuonna 1876 venäjänkielisen Raamatun, jota käytetään laajalti edelleen. Raamattuseuran toiminta lakkautettiin neuvostovallan aikana, mutta se alkoi uudestaan vuonna 1990. Toiminnan alkaessa uudelleen yksi ensimmäisistä projekteista oli Raamatun kääntäminen nykyvenäjäksi. Kääntäjille järjestettiin heinäkuussa 1991 valmennuskurssi, jonka opettajiksi pyydettiin SIL:n työntekijöitä.
Myöhemmin vuonna 1991 SIL:n työntekijöitä muutti silloiseen Leningradiin, ja kaupunkiin avattiin pieni toimisto. Townsend oli tehnyt 1970-luvulla yhden kieleen ja lukutaitoon liittyvän tärkeän havainnon: venäläiset kielitieteilijät olivat analysoineet kaikki vähintään 10 000 ihmisen puhumat kielet ja niille oli luotu aakkoset kyrillisillä kirjaimilla. Niihin oli usein lisätty ylimääräisiä merkkejä vastaamaan äänteitä, joita ei löydy venäjän kielestä. SIL:n työntekijät pystyivät käyttämään tätä venäläisten tutkijoiden luomaa vankkaa pohjaa oman työnsä perustana. Ensimmäisissä strategioissa keskityttiin Raamatun kääntämiseen.
Alusta alkaen SIL, Raamatunkäännösinstituutti IBT (Institute for Bible Translation) ja Yhtyneet Raamattuseurat päättivät toimia yhdessä ja paikallisten kumppanien kanssa. IBT oli perustettu vuonna 1973 ja sillä oli jo valmiina perusrakenteet käännösprojektien johtamiseksi. SIL:n työntekijät toimivat sen vuoksi tavallisimmin eksegeettisinä neuvonantajina. He tekivät työtä paikallisten kääntäjien rinnalla, jotka olivat usein IBT:n käännöstyötä varten palkkaamia akateemisia asiantuntijoita.
SIL:n työntekijöiden määrä entisissä neuvostotasavalloissa kasvoi nopeasti 1990-luvulla. Vuoteen 2000 mennessä työntekijöitä oli useimmissa Keski-Aasian maissa ja monilla Venäjän federaation alueilla. Keskustoimisto oli Pietarissa. Ensimmäinen Uusi testamentti, jonka julkaisussa SIL oli suoraan mukana, oli tataarinkielinen Inžil (2001), jonka käännöstiimiin kuuluivat Wycliffe Raamatunkääntäjien (WRK) työntekijät Teija ja Michael Greed. Ensimmäinen SIL:n työntekijä, joka oli mukana kahden julkaistun Uuden testamentin käännöstyössä, oli myös suomalainen, Inka Pekkanen (livvinkarjala 2003 ja vepsä 2007). Ensimmäinen koko Raamattu oli azerinkielinen, ja se julkaistiin vuonna 2009.
SIL:n kielenkartoitustiimin jäsen haastattelee tyttöjä entisen Neuvostoliiton alueella Keski-Aasian vuoristossa. Tarkoituksena on tehdä arvio alueen kielistä. Kuva: SIL Eurasia
Vuosina 2000-2005 SIL teki kielenkartoitusta Azerbaidžanissa, Tadžikistanissa ja Siperiassa. Näiden seurauksena SIL alkoi tehdä työtä muutamien pienempien kieliyhteisöjen parissa. Työssä keskityttiin kielianalyysiin, kirjoitusjärjestelmän luomiseen, lukutaitotyöhön ja Raamatun tekstien kääntämiseen.
Venäjän Wycliffe-järjestö perustettiin vuonna 1999 ja se lähetti aluksi suurimman osan työntekijöistään muihin maihin. Vuonna 2007 yksi työntekijöistä jäi kuitenkin Venäjälle ja osallistui projektiin, jossa hän työskenteli omalla äidinkielellään. Seuraavina vuosina Venäjän Wycliffen tärkeäksi strategiaksi tuli käyttää työntekijöitään Venäjällä.
Vuonna 2013 SIL:n aluejohtajat kokoontuivat etsimään suuntaa Siperian työn tulevaisuudelle. Rukouksen kautta Jumala puhui heille kahdesta asiasta. Ensimmäinen liittyi kertomukseen, jossa Jeesus ruokkii 5 000 ihmistä. Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Antakaa te heille syötävää.” Opetuslapsilla ei ollut ruokaa mukanaan, mutta he kääntyivät väkijoukon puoleen ja saivat selville, että eräällä pojalla oli äidin antamat eväät. Näitä eväitä Jeesus sitten käytti. Mitä Siperiasta löytyviä eväitä Jeesus käyttäisi ravitakseen Siperiaa sanallaan, kyselivät aluejohtajat. Vastaus oli: kirkkoaan.
Venäjän Kaukoidässä Amurjoen varrella asuva nanainainen äänittämässä suullisia raamatunkertomuksia omalle kielelleen. Kuva: Venäjän Wycliffe-järjestön työntekijät.
Toinen asia kosketti strategiaa. Sen tuli keskittyä Raamatun suullisen kerrontaan. Venäjän Wycliffe -järjestö alkoi heti toteuttaa tätä, ja työssä alkoi uusi vaihe ensin Siperiassa, mutta myöhemmin laajemmin koko Venäjällä. SIL auttoi kouluttamaan venäläisistä seurakunnista Venäjän Wycliffe-järjestön avulla koottuja tiimejä. Tiimit lähtivät Siperian kaukaisimpiin kolkkiin auttaakseen paikallisia kyläläisiä valmistamaan Raamatun kertomuksia omilla kielillään. Kertomukset myös äänitettiin.
Seuraavilla sivuilla kerrotaan siperialaisesta naisesta, joka kääntää Raamattua omalle kielelleen, ja hänen ilostaan, kun hän tapaa tuttavansa vuosien takaa, jonka elämän omalla kielellä luetut raamatuntekstit olivat saaneet muuttaa. Siellä kerrotaan myös uzbekki-isoäideistä, jotka tutkivat uzbekinkielisiä raamatuntekstejä puhelimillaan. Toiselta sivulta löytyy nuori mies, joka purskahtaa itkuun kuullessaan sanan ‘poikani’ omalla äidinkielellään tataarilla.
Raamattua käännetään entisten neuvostotasavaltojen kielille. Jumalan Pyhä Henki tekee työtään, kun yksilöt ja yhteisöt kohtaavat elävän Sanan kirjoitetun sanan kautta.
Teksti: Michael Greed
