Luin hiljattain papuauusiguinealaisen TonyKotaugan ajatuksia raamatunkäännöstyöstä. Kotauga johtaa Papua-Uuden-Guinean kansallista BTA-raamatunkäännösjärjestöä (Papua New Guinea Bible Translation Association) ja pohtii kirjoituksessaan, mitkä ovat niitä autenttisia toimintatapoja, joita käyttäen työ voi parhaiten menestyä tässä maailman kielirikkaimpana tunnetussa ympäristössä. Sitten Kotauga tekee huomion, jota länsimainen kristitty ei mielestäni voi ohittaa olankohautuksella:
Aivan liian usein [ulkomaalaiset] yhteistyöjärjestömme suunnittelevat projektimme; heillä on rahat. He tulevat luoksemme ja sanovat: ”Jos haluatte rahat, teidän on parasta pitää suunnitelmastamme.” Meillä ei ole vaihtoehtoja.
“Jonka leipää syöt, sen lauluja laulat”, sanoo vanha suomalainen sanonta.
Wycliffe Raamatunkääntäjien kansainvälinen verkosto elää suurten muutosten aikaa. Työn painopisteet, työskentelytavat ja kansainväliset yhteistyön muodot ovat monin eri tavoin uudelleenarvioinnin kohteina. Länsimaisten järjestöjen rooli suhteessa kansallisiin toimijoihin on yksi keskeisistä kysymyksistä, kun mietimme, kuinka meidän tulee uudistua, jotta näky evankeliumin muuttavasta voimasta kielivähemmistöjen keskuudessa saisi toteutua.
Monet meistä, jotka toimimme raamatunkäännöstyössä, pohdimme jatkuvasti sitä, mikä oman roolimme tulisi olla ja mihin suuntaan sen tulisi kehittyä. Uskomme, että länsimaalaisille – ja siis myös meille suomalaisille – työntekijöille, seurakunnille ja järjestöille on edelleen käyttöä. Haluamme kuitenkin entistä tarkemmin harkita, missä tehtävissä ja millä tavoin työhön osallistumme, jotta meistä olisi näyn toteutumiselle enemmän hyötyä kuin haittaa. Mainittakoon pari esimerkkiä hyvin yleisellä tasolla: Kun kanavoimme rahoitusta työhön, meidän on ymmärrettävä, että paikalliset kumppanimme todennäköisesti tietävät meitä paremmin, millä tavoin työtä kannattaa heidän olosuhteissaan tehdä. Kun taas lähetämme suomalaisia työntekijöitä, ei lähteminen voi perustua pelkästään työntekijöiden omaan kokemukseen kutsumuksestaan. Meidän on lähetettävä ihmisiä, joita paikalliset yhteistyökumppanimme aidosti haluavat ottaa vastaan ja joiden työlle on todellinen tarve.
Raamatunkäännöstyö on maailmanlaajuista. Samalla sen tulee olla mahdollisimman paikallista. “Ei kannettu vesi kaivossa pysy”, sanoo toinen suomalainen sanonta.
Hannu Sorsamo, Wycliffe Raamatunkääntäjien toiminnanjohtaja.
Kirjoitus on kesäkuussa 2016 Sanalla sanoen -lehden pääkirjoitus.
