Amerikkalainen apologeetta Joseph Cumming toteaa Christianity Today -lehden (7-8/2020) artikkelissa, että vuoden 2001 terrori-iskut asettivat amerikkalaiset kristityt valinnan eteen: Onko kristillisessä uskossa kyse sivilisaatiosta ja kulttuuriperinnöstä vai ristiinnaulitun ja ylösnousseen Kristuksen seuraamisesta? Aina näiden kahden välillä ei välttämättä ole ristiriitaa vaan usko voi olla molempia yhtä aikaa. Mutta suhteessa muslimeihin kristitty joutuu Cummingin mukaan valitsemaan, ja eri vastaukset johdattavat vastakkaisiin suuntiin.
Cummingilla, ja lehdellä, on pääasiassa amerikkalainen yleisö, mutta huomio on mielestäni täysin yhtä osuva meille suomalaisille kristityille. Viime vuosien pakolaiskriisi on tuonut eteemme saman valinnan suhteessa muslimeihin ja muihin maahanmuuttajiin. Näemmekö ilosanomaa tarvitsevia lähimmäisiä vai uhan Euroopan ”kristillisille arvoille”? Yhteiskunnan yleinen sekularisaatio pakottaa meitä jatkuvasti valitsemaan kristillisen kulttuuriperinnön ja Jeesuksen seuraamisen välillä. Meneillään oleva pandemia tekee kysymyksestä vielä ajankohtaisemman, kun koko yhteiskuntaa uhkaa nationalismi ja eristyminen. Tällöin kasvaa kiusaus valjastaa myös kristillisyys osaksi kansallista identiteettiä ja selviytymistarinaa maailmassa, jossa jo yksittäistä ulkomailta tulevaa matkustajalentoa voidaan – sinänsä perustellustikin – pitää uhkana.
Lähetys on Kristuksen seuraajille osa Jumalan kansan olemusta. Kristillinen sivilisaatio ja kulttuuriperintö eivät tarvitse lähetystä. Pandemian aiheuttamat katkokset käytännön lähetystyössä yhdistettynä heikkenevään talouteen asettavat monet seurakunnat kysymyksen eteen: Onko lähetys osa meidän seurakuntamme olemusta? Jos lähetystyössä on ollut kyse vain hallinnollisista päätöksistä, nimikkosopimuksista ja budjettiosuuksista, saattaa nyt olla otollinen aika ”keskittyä oman seurakunnan toimintaan.”
John Piperia lainaten, ei lähetystyö itsessään ole seurakunnan päämäärä. Jumalan palvominen on. Ellei osallistuminen lähetykseen kumpua Jumalan palvomisesta ja oman olemuksen ymmärtämisestä osana Jumalan lähetystä, jos lähetyskin on vain kristillistä kulttuuriperintöä, silloin seurakunnan lähetystyön ehkä joutaakin lopettaa. Samalla kannattaa sopia, että viimeinen sammuttaa kirkosta valot.
Teksti ja kuva: Hannu Sorsamo
Kirjoitus on julkaistu alun perin Suomen Viikkolehdessä elokuussa 2020.
