1800-luvun lopulla kaksi lähetysjohtajaa, englantilainen Henry Venn ja amerikkalainen Rufus Anderson, muotoilivat vastauksena oman aikansa lähetystyön ongelmiin päämäärän, joka on tullut tunnetuksi ”kolmen itsen seurakuntana”. Itsensä rahoittava, itseään hallinnoiva ja itse sanomaa levittävä seurakunta on edelleen usein lähetystyön tulosten yhtenä mittapuuna.
Sata vuotta Vennin ja Andersonin jälkeen eteläafrikkalainen lähetysteologi David Bosch totesi, sinänsä itsestäänselvyytenä, että kristillinen usko on olemassa vain eri kulttuureihin ”käännettynä”. Bosch lisäsi neljännen kriteerin seurakunnan itsenäisyydelle, itse teologiaa luovan. Ilman tätä neljättä itseä uskon merkityksellisyys on tavoitettavissa vain jonkin toisen kielen ja kulttuurin kautta. Neljännen itsen voisi muotoilla myös toisin: itse kääntävä. Käännös voi olla muodollista Raamatun tekstien kääntämistä kansankielelle, mutta laajemmassa merkityksessä se on uskon ymmärryksen ja ilmaisun kääntämistä kaikessa rikkaudessaan yhteisön omaan kieleen ja kulttuuriin. Tätä kautta kristillinen usko saa merkityksensä.
Raamatunkäännöstyön tarinaa kerrotaan hyvin usein yhteisön ulkopuolisesta näkökulmasta. Kerromme siitä, kuinka me autamme kääntämään Raamattua, kuinka me edistämme koulutusta ja lukutaitoa, kuinka me ylitämme kieli- ja kulttuurirajoja. Nämäkin ovat tärkeitä näkökulmia, mutta ne ovat vain yksi puoli tarinaa. Ilman tarinan toista puolta voi vaikuttaa siltä, että ulkopuolelta tulevat lähetystyöntekijät ja järjestöt ovat ainoita aktiivisia toimijoita, ja yhteisö, jossa työtä tehdään, on passiivinen vastaanottaja.
Raamatunkäännöstyön vaikutuksissa on kyse Jumalan valtakunnan tulosta kansan keskuuteen. Kieli- ja kulttuurirajat ylittävä lähetystyö antaa tälle prosessille alkusysäyksen. Se voi olla sitä tukemassa ja siihen vaikuttamassa, mutta varsinainen muutos tapahtuu yhteisön sisällä. Jotta voisimme oppia, miten Jumala lähetyksessään toimii, meidän pitää kuulla kertomuksia myös näiden yhteisöjen näkökulmasta: Kuinka kristillinen usko vastasi meidän kysymyksiimme, kuinka se on haastanut kulttuuriamme, kuinka opimme näkemään oman kielemme arvon, kuinka olemme ”kääntäneet” uskon omaan kieleemme ja kulttuuriimme.
Tällöin kertoja ja lukija saavat kohdata kieli- ja kulttuurimuurilla, tai tarvitsemme kulttuuritulkin, joka pystyy kääntämään yhteisön kokemusta meille ulkopuolisille lukijoille. Viestinnällisesti tämä on vaativaa. Usein onnistumme siinä kovin vajavaisesti, mutta lupaamme tehdä aina parhaamme viestiäksemme kieli- ja kulttuurirajat ylittävän Jumalan valtakunnan näkökulmia mahdollisimman monipuolisesti.
Hannu Sorsamo, Wycliffe Raamatunkääntäjien toiminnanjohtaja.
Kirjoitus on syksyn 2020 Sanalla sanoen -lehden pääkirjoitus.
