”Lukeminen on kuin syömistä, kirjoittaminen kuin ruuan laittamista.” Näin totesi etiopialainen työtoverini, kun keskustelimme kirkon lukutaito-opetuksen haasteista konson kielialueella Etiopiassa.
Toden totta! Vaikka lukemaan oppiminen ei ole helppoa yhteisössä, jossa tekstejä on tarjolla niukasti eikä kirjoitusta näe teillä ja aitovierillä, kirjoittamisen oppiminen on vielä vaikeampaa.
Eräs kirkon lukutaitoluokan käynyt seurakuntalainen kertoi minulle osaavansa lukea, mutta ei kirjoittaa. Hämmästyin. Konson aapisessa on kyllä sekä luku- että kirjoitusharjoituksia, mutta ehkä lukutaitoluokan opettaja oli painottanut lukemaan oppimista ja jättänyt kirjoittamisen harjoittelun sivuun. Tai sitten keskustelukumppanini halu oppia lukemaan oli vain ollut suurempi kuin halu oppia kirjoittamaan. Tai ehkä syynä oli välineiden puute – lukutaitoluokissa näkee usein oppilaita, joilla ei ole mukanaan kynää tai kirjoitusvihkoa.
Kun kirkko Konsossa aloitti lukutaito-opetusta yli kaksikymmentä vuotta sitten, Uuden testamentin kääntäminen konson kielelle oli loppusuoralla. Lukutaitoluokkiin ilmoittautuneet seurakuntalaiset kertoivat tulleensa mukaan, koska he halusivat oppia lukemaan Uutta testamenttia. Näin tapahtui. Uuden testamentin ensimmäinen painos myytiin käsistä heti. Vähä katekismus ja laulukirja, johon on koottu lähes 200 konsokristittyjen tekemää hengellisistä laulua, ovat niin ikään olleet myyntivaltteja läpi vuosien. Myös muu hengellinen kirjallisuus käy hyvin kaupaksi, ja Vanhan testamentin käännös on pian valmis.
Mutta opittuaan lukemaan seurakuntalaiset ryhtyivät kyselemään myös, mitä muuta he voisivat lukea hengellisen kirjallisuuden ohella. Ajatus lukutaidon tuomista mahdollisuuksista alkoi avartua. Kirkko julkaisi terveyskasvatusmateriaalia, matematiikan oppikirjan ja suullisena perinteenä kulkeneita kansantarinoista ja arvoituksia.
Mutta entä kirjoittaminen? Kuinka moni kirkon lukutaitoluokan käyneistä on mahtanut jäädä ilman kirjoitustaitoa? Olisiko lukutaitoluokissa tarvetta käyttää enemmän aikaa kirjoittamisen harjoitteluun? Osaavatko lukutaitoluokan käyneet lähettää viestejä toisilleen, tehdä muistiinpanoja tai kirjoittaa ylös ajatuksiaan? Eikö olisi tärkeää oppia myös laittamaan ruokaa eikä ainoastaan syömään? Voisivatko kirkon lukutaitoluokat palvella myös tarvetta saada lisää luettavaa pienille kielille, joilla kirjallisuutta on tarjolla kovin vähän?
Aija Katriina Ahlberg
Kirjoittaja viimeistelee väitöstutkimusta uuteen kirjoitusjärjestelmään siirtymisestä konson kielessä.
