Pääsiäisen sanoma sisältää äärimmäisen syvää dramatiikkaa. Jesajan kirjan 53. luvussa puhutaan Herran palvelijasta sekä hänen suunnattomasta kärsimyksestään ja ihmeellisestä korotuksestaan, ja ne ovatkin profeetallista vertauskuvaa Jeesus-Messiaan elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta.
Jakeessa 2 kuvataan, kuinka Herran palvelija ”kasvoi kuivasta maasta”. Suomalaisten käännösten ilmaus ”kuiva maa ” ei kuitenkaan anna riittävää kuvaa maaperän kuivuudesta, sillä meille se voi merkitä täällä Pohjolassa esimerkiksi savimaata, johon ei ole kuumana kesäaikana satanut muutamaan viikkoon ja jonka ruohikko on päässyt kuivahtamaan. Hepreankielisessä alkutekstissä sen sijaan puhutaan maasta, joka on kuivunut ”äärimmilleen ”, siinä siis on kyse erittäin kuivasta, aavikkoisesta maasta, joka on kasvitonta tai melkein kasvitonta lakeutta, hiekkaista autiomaata. Näin kuivasta maasta Kipujen mies siis on peräisin; hän nousi sieltä, mistä ei voinut odottaa kasvua. Jo se oli suuri ihme.
Kipujen mies tuli sieltä, mistä ei voinut odottaa kasvua.
Jakeessa 4 tuodaan esille, että Herran palvelijan ajateltiin kärsivän rangaistusta omasta syystään: ”Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana.” Rangaistusta edustavaa hepreankielistä teonsanaa käytetään Vanhassa testamentissa usein Jumalalta tulevan vitsauksen yhteydessä (esim. Egyptin vitsaukset) tai hänen sallimansa rangaistuksen kohdalla. Mahtoiko monikaan Jeesuksen aikalaisista ymmärtää, että noissa hetkissä oli meneillään maailmanhistorian sykähdyttävin tapahtumaketju?
Kärsivän Messiaan tehtävä huipentuu luvun loppupuolella: “Tuntemisensa kautta minun vanhurskas palvelijani vanhurskauttaa monet ja kärsii heidän rikkomuksensa tähden. Sen tähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja mahtavien kanssa hän jakaa saalista, sillä hän tyhjensi sielunsa kuolemaan ja hänet luettiin pahantekijöiden joukkoon…” Hepreankielisellä sanalla ”palvelija” kuvataan ihmistä, joka on vahvassa riippuvuussuhteessa ylempään auktoriteettiin. Suhteessa Herraan palvelija-sana kuvaa ihmistä, joka rakastaa häntä ja palvelee häntä kokosydämisesti. Ihmisen Poika oli juuri tuollainen palvelija.
Mekin olemme pieniä Herran palvelijoita. Olemme peräisin ”kuivasta maasta”, josta ei välttämättä osata odottaa mitään kasvua. Joudumme kärsimään – joskus syystä ja joskus taas syyttä. Mekin voimme elää palvelijan lailla äärettömästi kärsinyttä Messiastamme rakastaen ja päästä osallisiksi hänen ylösnousemuselämästään jo tämän maallisen vaelluksemme aikana sekä saada ihanan osan, kun koittaa vanhurskasten ylösnousemus. Riemuitse, sinä kärsivä sydän!
Teksti: Virpi Leino
Profeetta Jesaja puhuu (Päivä, 2014),
Jesajan kirjan käännöstiimin jäsen
