Kävelemme kylän halki Alina-tädin luokse hänen kotiinsa. Astelemme pientä, mutaisen heinikkoista polkua pitkin kohti taloa, joka sijaitsee aivan Jamalin niemimaan alapuolella kiemurtelevan Ob-joen rantatörmän tuntumassa. Talon kuistilta avautuvat häikäisevän kauniit maisemat viileän veden ylle. Kopistelemme kenkämme kuistilla ja astumme sisään. Pian olohuoneessa istuu meidän lisäksemme viisi muuta. Lyhyiden kuulumisten jälkeen aloitamme illan rukouksella. Tänään kertojavuorossa oleva avaa Raamatun ja alkaa kertoa Eliasta. Ennen kuin hän pääsee vauhtiin, on eräs toinen naisista jo ilmoittautunut seuraavaksi kertomuksen kertojaksi.
Toisena päivänä ihmettelemme lasten kanssa luomiskertomuksen salaisuuksia ja pohdimme, kuinka suuri ja hauska työ Adamilla onkaan ollut eläimiä nimetessään. Lapset tekevät tarkkoja havaintoja ja kysymyksiä kertomuksesta. Silmät loistaen he kertovat sen yksityiskohtaisesti kotiin tulleelle aikuiselle, kun syömme lättyjä ja juomme teetä myöhemmin.
Jamalilla on järjestetty kaksi Kertomus riittää -työpajaa (venäjäksi Prosto istorija). Kertomus riittää -menetelmä on vuorovaikutuksellinen, alunperin erityisesti kuulemalla oppivia ajatellen kehitetty menetelmä, joka auttaa kertomaan Raamatun kertomuksia suullisesti ja käymään niistä mahdollisimman syvälle Jumalan sanaan pureutuvaa keskustelua*. Jamalilla kertomusmenetelmää käytetään niin aikuisten kuin lastenkin kanssa ja sen käyttöä pyritään edistämään entisestään.
”Okei, sinä vakuutit minut.”
Diana, 39, kertoo eräästä keskustelusta, jonka hän yhdessä äitinsä kanssa kävi kolmen miehen kanssa. Nuo miehet tunsivat Dianan muutaman vuoden takaa, ajalta ennen uskoontuloa, jolloin hänellä oli tapana juoda paljon alkoholia ja tämän seurauksena säännöllisin väliajoin joutua vieraaksi kylän poliisiasemalle. Heitä kiinnosti, mikä oli saanut aikaan näin suuren, niin sisäisen kuin ulkoisenkin muutoksen naisen elämässä. Diana kertoi, kuinka Jumala oli pelastanut hänet.
Miehistä kaksi oli muslimeja ja yksi buddhalainen – keskustelu kääntyi pian siihen, mihin jumalaan kukakin uskoi ja kuka mahtoi olla tämä Jumala, joka Dianan oli pelastanut ja vapauttanut alkoholista. He keskustelivat siitä, kuinka heillä kullakin oli oma, erilainen uskonsa. Kun Diana sanoi, että elävä ja todellinen Jumala on kuitenkin yksi ja ainoa, buddhalainen haastoi Dianaa: ”Vakuuta minut siitä, että on vain yksi Jumala, todista se minulle.”
Hetken oli hiljaista. Siinä he istuivat viisi ihmistä: kaksi muslimia, buddhalainen ja kaksi kristittyä hantia*. Diana kertoi rukoilleensa mielessään mitä sanoisi, kunnes muisti juuri lukemansa kertomuksen ensimmäisestä Mooseksen kirjasta. Niinpä hän kertoi miehille kertomuksen Babylonin tornista, ja kuinka Jumala sekoitti ihmisten kielet ja kuinka siten syntyi eri kulttuureita sekä ajan myötä erilaisia uskontoja. Muslimit olivat innoissaan, sillä he olivat nähneet piirretyn elokuvan Babylonin tornista. Buddhalainen mieskin totesi kertomuksen jälkeen: ”Okei, sinä vakuutit minut.” Diana kiittää Jumalaa siitä ihmeestä, että hän tuossa tilanteessa muisti kertomuksen, ja että Jumala käytti sitä avaimena keskustelussa. Vain Jumala yksin tietää, ehkä tämä kertomus toimi myös avaimena miesten sydämiin?
Työpajakokemuksia ja arjen kohtaamisia
Hantinkielinen Katja, 58, muistelee: ”Kerrottuani ensimmäisen kertomukseni työpajassa, olin kyyneliin saakka liikuttunut ymmärtäessäni, että näin voisin kertoa toisille uskostani. Ymmärsin myös syvemmin, miten lukea Raamattua ja mistä uskossa oikeastaan on kyse. Tämän jälkeen Raamattu on alkanut avautua aivan uudella tavalla.” Hän iloitsee siitä, että töistä pois jäätyään hänellä on enemmän aikaa lukea Raamattua, rukoilla ja opetella kertomuksia. Tänään hän on kertonut jo kaksi kertomusta, toisen tyttärelleen ja toisen ystävälleen.
Gavril, 38, joka kansallisuudeltaan kuuluu pieneen selkuppi-kansaan, on osallistunut kahteen seminaariin ja muistelee niitä hyvällä. Hän ajattelee Kertomus riittää -työkalujen helpottavan kertomusten kertomista. Pilke silmäkulmassaan hän kertoo käyttävänsä ihmisten hiuksia leikatessaan ajan ja tilanteen hyödyksi kertoen kertomuksia, sillä parturinpenkistä ihmiset eivät pääse pakoon. Hän sanoo ihmisten kuunnelleen hyvin ja luvanneen tulla jopa seurakuntaankin kertomuksen kuultuaan. Kahden vanhimman poikansa kanssa Gavrililla on ollut tapana lukea Raamattua ja sitten keskustella Kertomus riittää -menetelmässä käytettyjen kysymysten ohjaamina lukemastaan. Pojat ovat hänen mukaansa innostuneet alkaessaan muistaa kertomuksia. Tällä hetkellä arki on suuressa perheessä niin kiireistä, että keskustelut ovat jääneet, mutta kertomuksia pojat edelleen kertovat isälleen.
“Sana jää tällä tavalla sydämelle”
Nenetsinainen Lidija, 58, on sitä mieltä, että Kertomus riittää on toimiva metodi, jolla voi välittää Raamatun sanaa ihmisille. ”Nenetseille se on hyvä muoto. Sana jää tällä tavalla sydämelle, sillä kulttuuri perustuu paljolti suullisen tiedon ja kertomusten varaan”, hän tiivistää. Lidija on saanut kertomuksia nenetsien parissa kerrottuaan hyvää palautetta ja iloitsee siitä, että metodia voi käyttää niin lasten kuin aikuistenkin kanssa. Metodi tekee hänen mielestään mahdolliseksi myös Raamatun kronologisen läpikäymisen kertomussarjoittain. Lidija on osallistunut työpajoihin kolme kertaa ja nauraa, että voisi lähteä vaikka neljännenkin kerran – vaikkei saisi edes ruokaa tai majoitusta.
Nenetsi-hanti -perheessä kasvanut Alina, 64, puolestaan intoutuu muistelemaan, kuinka hänen äitinsä kertoi paljon satuja ja lauloi lauluja. Edelleen hän pitää kertomusten kuuntelemisesta, vaikka epäileekin, etteivät ne jää muistin kätköihin. Tästä huolimatta Alina muistaa kertoneensa työpajassa kertomuksen ikkunasta pudonneesta Eutykoksesta (Apt. 20). Hänen kertoessaan meille nenetsisatua varpaitaan lämmittelevästä variksesta ja miehestä, joka marjareissulla leikkiessään kadotti silmänsä mättäälle, hän tulee huomaamattaan todistaneeksi sekä kertojantaitonsa että hyvän muistinsa.
On suuri ilo nähdä, kuinka Jumalan sana leviää Jamalilla kertomusten muodossa – tavalla, joka on siellä asuville kansoille ja yhteisöille tuttu.
Teksti ja kuvat: Pinja
Kirjoittaja on opiskelija, joka tekee sosiaaliantropologian harjoitteluaan Wycliffe Raamatunkääntäjille. Juttu on julkaistu Sanalla sanoen -lehdessä (talvi/2020). Jos haluat lukea myös toisen Pinjan kirjoittaman jutun, klikkaa tästä.
*Enemmän tietoa menetelmästä sivustolla http://simplythestory.org/oralbiblestories/
*Hantit ovat suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään kuuluva kansa
