Kennya näyttää sydämen muotoon laittamillaan käsillä, missä ot-danumin kielen puhujat asuvat Indonesiassa. Kuva: Ling Lam
Brasialainen Kennya Tamara Alves da Silva tunsi nuorena Jumalan kutsuvan häntä. Hän oli kasvanut kristityssä perheessä ja kiinnostui lähetystyöstä, kun hän kuuli siitä kirkossa ensimmäistä kertaa.
Kennyan isä ei kuitenkaan kannattanut ajatusta. Hänen mielestään Kennyan olisi pitänyt harkita lähetystyötä vasta yliopiston ja työelämän jälkeen. Monet brasilialaiset ajattelevat lähetystyön merkitsevän elämistä puutteessa ja nälässä. Isä ei halunnut tyttärensä kärsivän.
Ensimmäisen opiskeluvuoden aikana Kennya koetti käydä kauppaa Jumalan kanssa:
”Jos haluat minun lähtevän lähetystyöhön, sinun on puhuttava vanhemmilleni ja seurakunnalle. Lähtisin, jos vain kaikki sanoisivat kyllä.”
Kennya rukoili vanhempiensa kanssa asiaa viikon ajan. Isä puhui hänelle kyyneleet silmissään. Kennya ei ollut koskaan nähnyt isänsä itkevän.
”Nyt ymmärrän, että Jumala tahtoo tätä sinulle”, isä sanoi.
Ot-danumin puhujien kylät ovat sirottuneet Melawi- ja Ambalau-jokien varsille. Kuva: Kennya Tamara Alves da Silva
Vanhempiensa suostumuksella Kennya jätti heti yliopiston ja haki lähetystyöntekijäksi. Hänet hyväksyttiin brasilialaiseen Horizons Latin America -järjestöön, joka kuuluu Wycliffe Global Alliance -verkostoon.
Monipuolinen tehtävä
Kennya saapui Indonesiaan vuonna 2013. Kaksi vuotta myöhemmin hän aloitti avustajana ot-danum -kieltä puhuvien parissa Robeno-projektissa. Noin 70 000 ot-danumin puhujaa elää Kalimantanissa, joka on Indonesiaan kuuluva osa Borneon saarta. Kielen puhujien kylät ovat sirottuneet Melawi- ja Ambalau-jokien varsille. Vaikka monet ovat kristittyjä, heillä on vielä alkuperäisuskontoihin liittyviä uskomuksia.
Kennyan mukaan avustajan päätehtävä on varmistaa, että paikallisten laatima raamatunkäännös ja heidän valitsemansa sanat vastaavat Raamatun todellista merkitystä. Luonnoksen valmistuttua tiimi menee kyliin ja kysyy esimerkiksi:
”Mitä tulee mieleesi, kun kuulet tämän sanan?”
Kysymykset auttavat tarkistamaan, ovatko valitut sanat sopivia.
Etuoikeus olla todistamassa muutosta
Kyläläisten koteja. Kuva: Kennya Tamara Alves da Silva
Kennya asuu Pontianakissa, joka on Länsi-Kalimantanin maakunnan pääkaupunki. Päästäkseen kyliin hän matkustaa linja-autolla 8–10 tuntia ja sitten moottoriveneellä 6 tuntia. Pitkä matka menee hänestä kuitenkin nopeasti.
”Joka kerta siellä ollessani hämmästyn, kuinka etuoikeutettu olen saadessani nähdä, kuinka miten ihmisten elämä muuttuu”, Kennya kuvaa.
Hengki-niminen mies, joka tuli auttamaan Kennyaa ja tämän tiimiä, piti itseään kristittynä. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, mitä se todella merkitsi. Kun Hengki auttoi tarkistamaan omalle kielelleen käännettyjä raamatuntekstejä, hän kiinnostui Jumalasta. Vuotta myöhemmin hän lopetti tupakoinnin ja alkoholin juomisen, vaikka oli ollut riippuvainen molemmista. Missä tahansa seurakunnassa tiimi nyt vieraileekin, Hengki tarjoutuu kertomaan oman tarinansa. Kennya on kiitollinen, että Jumala ei odottanut käännöksen valmistumista tehdäkseen työtään ihmisten elämässä, vaan on antanut mahdollisuuden nähdä Hengkin tapaisia muutoksia.
Kennya (keskellä) asui naispastorin (takana) ja tämän vanhempien luona vuoden ajan. Kuva: Kennya Tamara Alves da Silva
Kennya on myös kiitollinen uudesta kyläperheestään. Ot-danumin kielessä isää ja äitiä tarkoittavat sanat ovat ‘amai’ ja ’inek’. Asuttuaan vuoden ajan naispastorin ja tämän vanhempien kanssa Kennyasta alkoi tuntua, että vanhemmat olivat hänelle kuin amai ja inek, koska he suhtautuivat häneen niin lämpimästi ja huolehtivasti.
”Kutsun heitä edelleen näillä nimillä. Se tuntuu niin ihanalta”, Kennya sanoo hymyillen.
Anna parhaasi nyt
Kennya oli vasta 24-vuotias tullessaan Indonesiaan. Jotkut kysyvät syytä siihen, miksi niin nuori ihminen elää niin kaukana kotoaan. Toiset kysyvät, miksi hän on pysynyt naimattomana. Kyselijöille Kennya muistuttaa, että henkilö joka käänsi Raamatun hänen omalle äidinkielelleen, portugaliksi, oli vasta 16-vuotias:
”Jos hän pystyi aloittamaan jotain niin suurta kotimaassani, voin tehdä samanlaista toisessa maassa.”
Kennya (vas.) on ystävystynyt monien indonesialaisten ja etenkin työtovereidensa kanssa. Kuva: Ling Lam
Sinkkuuttaan Kennya pitää etuoikeutena.
”Olen nuori ja vapaa. Voin mennä ja palvella Jumalaa kokoaikaisessa työssä”, hän sanoo. ”Jos olisin naimisissa, en luultavasti voisi tehdä sitä. Vaikka voisinkin, se ei olisi kokopäiväistä, sillä minun olisi huolehdittava lapsista ja miehestä.”
Kennya on nähnyt ihmisten odottavan, kunnes ovat vanhoja ja saaneet loppuun kaiken, mitä ovat tunteneet tarvetta tehdä, antaakseeen lopulta jotain Jumalalle. Kennyan mielestä meidän olisi annettava Jumalalle parhaimmat vuotemme.
Indonesialaisen raamatunkäännösjärjestön Kartidayan 30-vuotispäivänä Kennya (keskellä) oli mukana esittelemässä käännettyjä raamatuntekstejä ja muuta ot-danumin kielelle käännettyä materiaalia. Kuva: Ling Lam
”Jos on oikein jättää perhe ja mennä ulkomaille työn tai avioliiton takia, miksei sitten Raamatun kääntämisen takia tai siksi, että voi johdattaa ihmisiä Jumalan luokse?” hän kysyy. ”Kuka ansaitsisi parhaimpamme Jumalaa enemmän?”
Kaikista arvokkain lahja
Tultuaan ot-danum -tiimiin Kennya on ollut mukana kääntämässä suullisia raamatunkertomuksia ja Luukkaan evankeliumia. Hän toivoo voivansa kouluttautua käännöskonsultiksi, koska konsulttien tarve Indonesiassa on hyvin suuri.
”Pystyn lukemaan Raamattua englanniksi, indonesiaksi ja espanjaksi”, Kennya sanoo. ”Mutta kun luen Raamattua portugalin kielellä, se tuntuu aivan erilaiselta, koska se on äidinkieleni, jonka olen oppinut pienestä pitäen. Monet ihmiset joutuvat yhä odottamaan Raamattua omalla kielellään.”
Kennya pitää Raamattua kallisarvoisimpana Jumalan lahjana, jonka voi antaa muille. Hän on omistanut elämänsä tälle.
”Jonakin päivänä lähden Indonesiasta tai olen taivaassa, mutta ot-danumin kieltä puhuvat voivat silloin edelleen lukea Raamattua ja muuttua Jumalan sanan kautta”, hän sanoo.
Teksti: Ling Lam
Käännös: Kirsi Korhonen
