Elokuussa menehtynyt skotlantilainen lähetyshistorioitsija Andrew Walls kiteytti kaksi kristinuskon ja kirkon historiaa muovannutta periaatetta:
Yhtäältä kristillinen usko ja seurakunta eivät voisi olla olemassa ilman kotoperäisyyden periaatetta. Kristittynä olemme kukin oman kulttuurimme edustajia. Seurakunnan on oltava yhteisö, jossa olemme kotonamme. Kristus on meidän Vapahtajamme ja puhuu meidän kieltämme.
Toisaalta uskoamme määrittää pyhiinvaeltajan periaate. Lopullinen kotimme ei löydy tämän maan päältä. Olemme vain läpikulkumatkalla. Identiteettimme on ensisijaisesti Kristuksessa, yhdessä kaikkien muiden maailman kristittyjen kanssa. Perimmäiset arvomme ovat pyhiinvaeltajan arvot, jotka saattavat olla ristiriidassa kulttuurimme arvojen kanssa.
Molemmat periaatteet ovat tärkeitä, mutta ne ovat Wallsin mukaan jatkuvassa jännitteessä keskenään. Pekka Simojoki sovittaa tämän jännitteen laulussaan seuraavasti:
Jalat pidän mullassa maailman, katseellani taivasta tavoitan.
Tiedän minne matkaani tehdä saan, olen kansalainen kahden maan.
Jos uskomme on pelkästään kotoperäistä, tulee kristillisyydestä oman kulttuurimme tuote ja sen vanki. Jos painotamme vain pyhiinvaeltajan uskoa, keskitymme pelkästään tuonpuoleiseen eikä uskollamme ole mitään sanottavaa elämään tässä ja nyt.
Myös raamatunkäännöstyön näkökulmasta ”kotoperäisyys” ja ”pyhiinvaeltaja” ovat jatkuvassa jännitteessä. Yhtäältä jokaisen yhteisön tulisi voida kokea ja ilmaista uskoa Kristukseen omalla kielellään ja oman kulttuurinsa kautta. Toisaalta yhteinen usko kaataa raja-aidat: Kristuksessa ei ole juutalaista ja kreikkalaista.
Uskon, että kummankin periaatteen painottamiselle on oma aikansa. Monet kieli- ja kulttuurivähemmistöjen kristityt kamppailevat identiteettinsä kanssa. Keitä me olemme? Mihin me kuulumme? Onko kielellämme ja kulttuurillamme arvoa? Tällöin Jumala kuiskaa: ”Voit tulla sellaisena kuin olet. Minä ymmärrän ja puhun sinun kieltäsi.”
Jos taas kulttuuri-identiteettimme kristittyinä on vahva, ei meillä ole mitään vaikeuksia yhdistää kulttuuriamme ja kristillistä uskoamme. Ajan myötä saatamme mennä niin pitkälle, että alamme pitää kulttuuriamme kristillisenä, tai kristinuskoa oman kulttuurimme osana. Tällöin Jumala kuiskaa: ”Muista, että olet minun valtakuntani kansalainen.”
Hannu Sorsamo, Wycliffe Raamatunkääntäjien toiminnanjohtaja
Kirjoitus on syksyn 2021 Sanalla sanoen -lehden pääkirjoitus.
