Jouluevankeliumi on meille suomalaisille perinteisesti ollut osa joulun viettoa. Monille kielille joulun sanoma on kuitenkin käännetty vasta melko hiljattain. Joulun sisältö syvenee usein vasta sitten, kun jouluevankeliumin voi lukea omalla kielellä. Joukko suomalaisia on ollut tavalla tai toisella mukana kääntämässä jouluevankeliumia lhomiksi, purepetshaksi, mussau-emiraksi, diraitaksi, akeksi ja baškiiriksi. Tekstin varsinaisina kääntäjinä toimivat aina kohdekielen äidinkieliset puhujat.
Olavi ja Marja Vesalainen lähtivät 1970-luvulla Nepaliin lhomivähemmistökansan pariin. Jouluevankeliumi käännettiin ensimmäisen kerran lhomiksi syksyllä 1978.
Aluksi heidän piti etsiä sopiva lhominkielinen nimi Jumalalle.
— Lhomiystävämme kertoivat meille Köndzokista, joka on luonut maailman, mutta on nyt jossain auringon takana eikä puutu maan asioihin. Hänelle ei uhrata niin kuin ihmisiä piinaaville shamanistisille jumaluuksille, mutta suuressa hädässä häntä voi huutaa avuksi, Olavi ja Marja muistelevat.
Päänvaivaa tuotti myös sanan enkeli kääntäminen lhomiksi.
— Lhomien perinteisessä uskonnossa on kyllä unia ja näkyjä, mutta enkeli kuuluu kristilliseen elämänpiiriin. Siksi käytimme tavallista sanaa, joka tarkoittaa mitä tahansa lähettiä, mutta modifioimme sitä, esim. taivaan lähettiläs tai Jumalan lähettiläs, Olavi ja Marja kertovat.
Jouluevankeliumi purepetshaksi ja mussauksi
Kari ja Marika Ranta ovat olleet mukana Meksikossa puhuttavan purepetshan kielen käännöstyössä vuodesta 1997. Purepetshan kielelle käännettiin jouluevankeliumi vuonna 2005. Kun koko Raamattu julkaistaan pian, jouluevankeliumin kieliasu nykyaikaistetaan. Myöskään purepetshojen parissa enkeli-sanan kääntäminen ei ollut suoraviivainen tehtävä.
— Suomen kielessäkin se on lainasana, ja näin tuli myös purepetshaksi uusi sana Ánjeli (lausutaan anheli) espanjan angel-sanasta. Pääasiallisesti lainasanoja vältettiin käännöksessä mahdollisimman paljon, mutta enkeli on sen verran erikoinen viestinviejä, että tavallisten sanojen käyttö tuntui vajavaiselta sen ilmaisemiseksi, Kari taustoittaa.
Lammas ja paimen eivät myöskään ole kaikkialla itsestäänselviä käsitteitä.
— Lampaat ja paimenet eivät kuulu kulttuuriin Mussaun saarella Papua-Uudessa-Guineassa. Mussaun puhujat olivat jo vuosikymmeniä kuitenkin kuulleet tai lukeneet Raamattua englanniksi, ja jo sapattikoulussa (lue: pyhäkoulussa) lapset olivat nähneet kuvia lampaista ja paimenista, eli ainakin kuvat niistä olivat tuttuja mussaulaisille kääntäjille. Sanasta lammas käytettiin tokpisinin (melanesian pidginin, yksinkertaistetun yhteisen kielen) sanaa ’sipsip’, johon mussaun kielen ääniopin mukaan lisättiin i-kirjain: ’sipsipi’ . Sana paimen sai muodon, joka kääntyy suomeksi ’henkilö, joka vahtii lampaita’, Marjo Brownie kertoo.
Aket ja bashkiirit
Myös tiibetinburmalaisesta aken kielestä puuttui aluksi jouluevankeliumiin kääntämiseen tarvittavia sanoja.
— Aken kielessä ei ole sanaa kiittää, joten kun paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen, aken kielellä he palasivat ylistäen ja ylistäen, Tuula Kosonen antaa esimerkin.
Tänä vuonna valmistui koko Raamattu baškiiriksi Raamatunkäännösinstituutin ja Venäjän Raamattuseuran painamana. Käännöstiimiin kuului myös yksi suomalainen Wycliffen ja SIL:n työntekijä, Teija, Suomen evankelis-luterilaisen Kansanlähetyksen lähettämänä.
— Ensimmäinen käännös jouluevankeliumista baškiiriksi löytyy vuonna 1902 julkaistusta Neljän evankeliumin käännöksestä, jonka käänsivät Kazanin teologisen seminaarin opiskelijat, jotka valmistuivat Venäjän ortodoksikirkon palvelukseen, Teija kertoo käännöstyön alkuvaiheista.
Baškiirien parissa jouluevankeliumin kääntämiseen toivat omat erityishaasteensa erisnimet.
— Raamatunkäännösinstituutin vuonna 2014 julkaisemassa baškiirinkielisessä Uudessa testamentissa olivat käytössä venäjänkieliset nimet. Venäjän Raamattuseuran työstämässä Vanhassa testamentissa erisnimet oli kuitenkin muodostettu suoraan heprean äänneasun pohjalta. Pieni baškiiriuskovien yhteisö vaikutti vahvasti siihen, että sovimme tiimin kanssa yhteisymmärryksessä käyttävämme yhtenäistä hepreaan pohjautuvaa muotoa: Betlehem on nyt siis sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa muodossa Bäit-Lähäm, Teija kertoo.
Joulun sanoma diraitaksi
Etiopiassa Luukkaan evankeliumin kääntäminen diraitaksi oli aloitettu vuonna 2003.
— Erillinen jouluevankeliumi Luukkaan mukaan printattiin yksinkertaisena traktaattina jouluksi 2008. Jaoimme sitä työmme tarkastajille siinä toivossa, että sitä luetaan jouluna seurakunnissa. Mitään erikoisempaa vaikeutta evankeliumin kääntämisessä ei ollut. Sanan seimi kääntämisen yhteydessä tosin kävimme keskustelua siitä, miten käännämme sanan, jollaista ei tässä kulttuurissa ole. Lopulta päädyimme aika pitkään kuvaukseen “por se horet uqqalle oyh dhamishshu” eli “paikka, jossa eläimiä syötetään”, Mirjami Uusitalo muistelee.
Käännöstyö vaikutti seurakunnan syntyyn
Nepalissa lhomien keskuuteen syntyi käännöstyön etenemisen myötä kristillinen seurakunta.
— Dzaabu oli tullut kotikylästään pääkaupunkiin meidän kutsustamme tammikuussa 1978, ja olimme silloin alkaneet kääntää Markuksen evankeliumia. Heti työn alkuvaiheessa Dzaabu oli tullut uskoon purkaessaan yöllä vuoteessaan sydäntään tälle Jumalalle, josta Raamatussa puhuttiin. Hän meni kotikyläänsä pari kertaa vuodessa ja näillä matkoilla luki kirjoituskoneella kirjoitettuja evankeliumin osia, ja muutamat hänen ystävistään tulivat kuuntelemaan ja ottivat Jeesuksen vastaan. Vähitellen siitä kehittyi pieni seurakunta, joka kokoontui kodeissa, Olavi ja Marja muistelevat.
Käännöstyö tuo myös yhteen uskovia eri kirkkokunnista.
— Yksi purepetshakäännöstiimin perustajajäsenistä oli roomalaiskatolinen pappi ja toinen toimi evankelisen seurakuntansa pastorin sijaisena, ja muutkin tiimin jäsenet olivat omien seurakuntiensa aktiivijäseniä. Kirkkokuntien eroavaisuuksista huolimatta yhteistyö tiimissä on alusta lähtien sujunut hyvin: käännöstyö on itse tekstin kääntämistä ilman teologisten erojen huomioimista, ja käännetyt Raamatun osat ja Uusi testamentti ovat käytössä eri seurakunnissa, Kari kuvailee.
Jouluevankeliumi voi lasten kautta saavuttaa kokonaisia perheitä.
— Purepetshankielinen Lasten Luukas -kirja on saanut erittäin hyvän vastaanoton, ja sen avulla perheetkin kuulevat ilosanoman Jeesuksen syntymästä ja elämästä. Monilla perheillä on Jeesus-vauva näkyvällä paikalla kodeissaan joulun aikaan, ja purepetshakylissä pidetään joulun alla muiden meksikolaisten tapaan ns. Posada-kulkueita, joissa Mariaa ja Joosefia esittävät lapset kiertävät kylää aasin kanssa etsien yösijaa. Nyt jouluevankeliumi omalla kielellä on myös saanut oman sijansa monien kotien joulun vietossa, Kari kertoo.
Jouluevankeliumista voi myös löytyä yhtäläisyyksiä kieliyhteisön arkeen.
— Monet seikat jouluevankeliumissa koskettavat meksikolaisia purepetshoja heidän jokapäiväisessä elämässään. Kylissään he asuvat yhteisöissä, joissa eläimet kuten lampaat sekä lehmät ja härät ovat jokapäiväinen näky kuten myös syöttökaukalot ja paimenet, Kari kuvailee.
Aken kieltä puhuvien keskuudessa jouluevankeliumi luetaan joka joulu seurakunnissa.
— Joulua ei vietetä välttämättä juuri virallisena joulupäivänä, vaan jonain päivänä joulukuussa. Tärkeää on saada vieraita paikalle, mielellään arvostettuja akekansan kristittyjä johtajia, jotka käyvätkin joulukuussa useassa seurakunnassa vierailulla. Jos kylässä on kirkko, se koristellaan kauniisti kankailla ja ilmapalloilla. Myös tonttulakit ihmisten päässä ovat tavallisia, Tuula kertoo.
Kaikkialla kristikunnassa joulua ei vietetä.
— Mussaulaiset ovat kirkkokunnaltaan seitsemännen päivän adventisteja. Mussaulla heidän tapoihinsa ei kuulu joulun vietto. Toki se aika vuodesta on loma-aikaa, jolloin sukulaiset palaavat muualta maasta Mussaulle ja muille saarille perheensä pariin, Marjo toteaa.
Baškiirit puolestaan ovat perinteisesti muslimeja, joten Jeesus on monille tuttu Koraanin kautta. Jeesusta seuraava baškiiriuskova kertoo joulunvietosta näin:
— Me otamme Jeesuksen syntymäpäivän vastaan odotuksen ja ilon tuntein. Laulamme hänelle ylistyslauluja, ja lahjoja saavat lasten lisäksi myös aikuiset. Onhan maailmaan syntynyt Vapahtaja.
Teksti: Anne Parhiala
