Olen toiminut kymmenen vuoden ajan erilaisissa raamatunkäännöstyöhön liittyvissä tehtävissä. Ollessani nyt siirtymässä Wycliffe Raamatunkääntäjien toiminnanjohtajaksi päädyin pohtimaan, mikä on saanut minut – sekä vaimoni – jatkamaan työssä ja siitä yhä uudestaan innostumaan. Mikä on tehnyt ja tekee työstämme merkityksellistä? Mielenkiintoiset, monipuoliset ja vastuulliset tehtävät, voisin vastata enkä valehtelisi. Motivoitunut, osaava ja keskinäistä huolenpitoa osoittava kansainvälinen työyhteisö. Sekin on totta. Mahdollisuus kohdata eri kulttuureita ja nähdä maailmaa niiden näkökulmasta. Ehdottomasti.
Ajatukseni vievät kuitenkin vielä syvemmälle työmme tarkoitukseen: Wycliffe Raamatunkääntäjät on olemassa palvellakseen kielivähemmistöjä. Puhumme niiden puolesta, jotka eivät ole saaneet ääntään kuuluviin. Teemme työtä niiden hyväksi, joiden kielelle ympäröivä maailma ei ole antanut arvoa. Sanomme: Jokaisen kansan tulisi voida kuulla Raamatun kautta välittyvä Jumalan ilmoitus omalla kielellään. Jokaisella kansalla tulisi olla mahdollisuus oppia lukemaan ja kirjoittamaan omaa kieltään. Jokaisen kansan tulisi voida lähettää lapsensa kouluun, jossa he saavat opetusta omalla kielellään. Jokaisen kansan tulisi kokea, että oma kieli on sekä ihmisten että Jumalan silmissä yhtä arvokas kuin muutkin kielet.
Kamerunissa työskennellessäni sain nähdä ensimmäisten bamunkalaisten oppivan kirjoittamaan omaa kieltään. Etu-Aasiassa olen saanut todistaa, kuinka tavoite Raamatusta äidinkielellä motivoi pastoria, jonka kieltä puhuvia kristittyjä on toistaiseksi vain kourallinen. Jokainen, joka on ollut läsnä, kun Uuden testamentin tai koko Raamatun käännös uudella kielellä vihitään käyttöön, on saanut kokea kieliyhteisön elämänmuutosta symbolisoivan suuren juhlan.
Tämä kaikki tekee työstämme merkityksellistä minulle, puolisolleni ja työtovereillemme eri puolilla maailmaa. Toivon, että nämä ajatukset saavat inspiroida myös sinua omassa osallistumisessasi raamatunkäännöstyöhön.
Hannu Sorsamo, Wycliffe Raamatunkääntäjien toiminnanjohtaja.
Kirjoitus on syyskuussa 2015 Sanalla sanoen -lehden pääkirjoitus.
