”Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi.” (Ps. 25:4)
Vietin lapsuuteni kesät Etelä-Pohjanmaalla. Ajan kultaamiin muistoihin aurinkoisista kesistä kuuluu myös lentokoneiden jyrinä. Kauhavan lennoston koneet lensivät harjoituslentojaan. Taivaalle jäi suihkukoneiden vana. Lapsen mieli kysyi, miltä kotipiha mahtoi näyttää lintuperspektiivistä? Kysymys taisi kiinnostaa muitakin. Muistan nähneeni aika monen kodin seinällä ilmakuvan kotitalosta. Kehystettynä ja komeana. Meidän talo, vähän eri kulmasta katsottuna.
Ilmakuvan perspektiivi oli toinen kuin linja-auton ikkunasta tai pyörän satulasta, hiekkatien kaartuessa kohti kotipihaa, kun kurvasimme pyörillä kotipihaan.
Läheltä näkee toisin kuin kaukaa. Kun kasvaa, kotipiha etääntyy, mutta vain niillä kulmilla kasvanut tunnistaa yksityiskohdat, tuntee polut ja kujat sekä paikannimet niitäkin ojia myöten, joita ei löydä kartoista. Tuntee ympäristön, jonka vain siellä kasvanut tuntee. Osaa asemoida itsensä, ystävänsä, naapurinsa ja tapahtumat maastoon ja maisemaan toisenlaisella tarkkuudella kuin ilmasta.
Ilmasta näkee ison kuvan. Tunnistaa kylät, talot ja maitolaiturit, mutta ei sitä miltä kotikaivo näyttää leikkimökin kulman takaa.
Jumala on puhunut ja puhuu. Kieltä, joka kommunikoi merkillisellä tavalla jokaisen maiseman kanssa. Puhuu kodista, kotitalosta, meidän kylästä, kaupungista, metropolista, kansasta, maanosasta ja maailmasta. Luonnosta sen jokaista yksityiskohtaa myöten. Jumala tuntee meidät, minut ja Sinut, sisintä myöten.
Tahdomme tuoda Jumalan sanan jokaiseen kieleen, kulttuuriin ja kotipihaan. Niin, että kukaan ei jäisi kielen ja kulttuurin takia Jumalan valtakunnan ulkopuolelle.
Kun kohtaan kirkkojen edustajia eri puolilla maailmaa, tunnistan kasvavan halun olla mukana Jumalan lähetyksessä. Minulle Jumalan lähetyksen monenkeskisyys on sitä, että tarvitsemme toisiamme. Ottaisin ilmakuvan mieluummin purjelentokoneesta kuin suihkuhävittäjästä käsin. Iso kuva auttaa meitä näkemään oman maailmamme toisin silmin. Sen maailman, jonka tarkan kartan ja sielun maiseman osaa piirtää vain se, joka on katsonut omaa kotiaan matkan päästä.
Merkillinen tämä Jumalan lähetys. Kukaan ei voi korvata toista oman kielen ja kulttuurin tulkkina ja sanoittajana.
Teijo Peltola, WRK:n hallituksen puheenjohtaja
Kuva: Philippe Gueissaz
Kolumni on julkaistu Sanalla Sanoen -lehden kevään 2020 numerossa.
