Istuin taannoin kahvilla pitkäaikaisen raamatunkäännöstyön ystävän kanssa. Kerroin, että olemme erityisen innoissamme osallistumisestamme äidinkielisen pyhäkoulutyön käynnistymiseen indonesialaisissa seurakunnissa. Keskustelukumppanini totesi tästä hämmästyneenä: ”Teillä on vielä niin paljon kieliä käännettävänä ja nyt rupeatte puuhaamaan pyhäkoulua. Kyllä teillä sitten työtä riittää!”
Reaktio on ymmärrettävä. Olemmehan Wycliffe Raamatunkääntäjät – emme Wycliffe Pyhäkoulunpitäjät.
Tähänastiset – tosin vielä lyhytaikaiset – kokemuksemme Indonesiasta viittaavat siihen, että juuri pieni osallisuutemme pyhäkoulutyössä saattaa olla vaikuttamassa merkittävästi raamatunkäännöstyön näyn toteutumiseen näissä yhteisöissä. Lapset oppivat tuntemaan Jeesuksen ystävänään, ja tämä tuo uutta elämää seurakuntiin, joissa kristinuskoa ei aiemmin ole ilmaistu kansankielellä. Se, olemmeko juuri me mukana itse Raamatun kääntämisessä, on toissijaista, jos voimme tavalla tai toisella olla poistamassa kieleen ja kulttuuriin liittyviä esteitä evankeliumin vaikutuksen tieltä.
Huomisen raamatunlukija on tämän päivän lapsi. Kuitenkin lapset ja nuoret ovat usein jääneet sivuosaan, kun Raamattua on käännetty aikuisille, joita sitten on opetettu lukemaan omaa äidinkieltään. Lukutaitotyö aikuisille voi kuitenkin olla kuin veden kantamista kaivoon, ellei äidinkielestä tule seurakunnan ja oppimisen kieltä yhteisön lapsille. On kestämätön ajatus, että jokainen sukupolvi opetettaisiin aikuisina lukemaan Raamattua omalla kielellään, jos heille siihen saakka on koulun ja seurakunnan välityksellä viestitty äidinkielen arvottomuutta.
Wycliffe Raamatunkääntäjät tekee työtä, jotta kukaan ei jäisi Jumalan Valtakunnan ulkopuolelle kielensä ja kulttuurinsa takia. Oppimishankkeissamme olemme jo pitkään keskittyneet lasten äidinkieliseen perusopetukseen. Pyhäkoulutyössä toteutuu seurakuntakeskeinen lasten kristillinen kasvatus äidinkielellä. Samalla haluamme vaikuttaa siihen, että myös raamatunkäännöshankkeiden toteutuksessa lasten näkökulma otetaan huomioon.
Ellei äidinkielestä tule tämän päivän lapsille kristillisen uskon kieltä, jäävät raamatunkäännökset hyvin todennäköisesti pahvilaatikoiden täytteeksi.
Hannu Sorsamo, Wycliffe Raamatunkääntäjien toiminnanjohtaja.
Kirjoitus on kesän 2019 Sanalla sanoen -lehden pääkirjoitus.
