Vuoden 2023 syyskuussa sain viestin ystävältäni Julialta. Yhdysvalloista kotoisin oleva Julia Harrington-Leiyoole on World Mission Prayer League (WMPL) -lähetysjärjestön luterilainen lähetystyöntekijä samburu-kansan parissa. Juuri WMPL:n lähetit saivat Magnuksen ja minut lähtemään kääntämään Raamattua Samburuun noin 20 vuotta sitten sekä auttoivat meidät alkuun siellä kertomalla paikallisista tavoista ja ihmisistä kaiken, mitä tiesivät. Tämän vuoksi meillä on erityinen suhde WMPL:ään ja heidän lähetteihinsä.
Julia kirjoitti minulle näin: ”Hei, Anna! Siitä on pitkä aika, kun olimme yhteyksissä. Elämä Samburussa pitää meidät kiireisinä. Haluaisin kysyä jotain Raamatun kääntämisestä. Vieläkö Vanhaa testamenttia ollaan kääntämässä? Onko sinulla mitään käsitystä siitä, koska se valmistuu? Olen oivaltanut, että Raamattu samburun kielellä on ainoa voimavara, mitä tarvitsemme. Lähettejä tulee ja menee, mutta Jumalan sana pysyy. Olemme huomanneet, että Jeesuksen opetuslapsia syntyy enemmän Jeesus-filmin (samburunkielinen) ja Uuden testamentin kuin WMPL:n lähettien 40 vuoden työn kautta.”
“Mitä ihmettä hän kirjoittaa?” ajattelin. Minun piti lukea hänen viestinsä useamman kerran ennen kuin ymmärsin, mitä hän tarkoittaa.
Me kyllä tunnemme WMPL:n ja heidän työnsä samburulaisten keskuudessa. On selvää, että kaikkialla, missä on ihmisiä, on aina ongelmia ja konflikteja. Se kuuluu ikään kuin asiaan. On selvää, että aina löytyy asioita, jotka olisi voitu tehdä toisin. Mutta me tiedämme silti, että WMPL on tehnyt hyvää työtä! Tiedämme, että heidän ansiostaan on perustettu useita seurakuntia. Tiedämme, että sadoittain samburulaisia on kastettu sen seurauksena, että WMPL tuli Samburuun 1980-luvulla. Tiedämme monen, monen elämän muuttuneen WMPL:n ansiosta. Tiedämme etenkin, että todella monet ovat saaneet toivoa ikuisuudesta ja että monet ovat voineet kuolla uskossa Kristukseen. Sitä paitsi WMPL on pystynyt klinikkatoimintansa kautta konkreettisesti auttamaan sairaita ihmisiä. Monet ihmiset ovat saaneet apua näköongelmiinsa erityisillä silmäklinikoilla, joilla on voinut saada silmälasit ja joilla on myös tehty yksinkertaisia silmäleikkauksia.
Nyt Julia sanoo, että samburunkielinen Uusi testamentti ja dubattu Jeesus-filmi, joka melkein kirjaimellisesti noudattaa Luukkaan evankeliumin käännöstä, ovat vain muutamassa vuodessa saaneet aikaan vielä enemmän kuin lähetystyöntekijät 40 vuodessa!
Samburunkielinen Uusi testamentti ilmestyi 2019. Pari vuotta ennen tätä Julia ja hänen miehensä Vincent päättivät muuttaa työnsä suuntausta. He alkoivat Liikkuvan opetuslapseutuskoulutuksen (Mobile Discipleship Training), jonka päämääränä on saavuttaa paimentolaiset evankeliumilla ja kouluttaa heidän joukostaan johtajia, jotka puolestaan voivat voittaa sieluja Kristukselle. He tekevät sitä pääasiassa kahdella tavalla: he näyttävät Jeesus-filmin eristyksissä olevissa kylissä (kuljettaen mukanaan generaattoria ja muita laitteita voidakseen näyttää filmiä) ja levittävät laitteita, joista voi kuunnella Jumalan sanaa. Vuodesta 2019 lähtien on ollut saatavilla koko Uusi testamentti äänitiedostona. Äänitiedostot on tuottanut kollegamme Ove Gädda paikallisen tulkkimme toimiessa lukijana.
Julia ja Vincent asuvat yhdessä maapallon kauneimmista paikoista, Arsimissa Pohjois-Samburussa. Paitsi että paikka on erittäin kaunis, se on myös erittäin syrjäisellä ja erittäin kehittymättömällä seudulla. Useimmat aikuiset ovat lukutaidottomia ja ihmiset elävät hyvin perinteisesti, kuin puolipaimentolaiset. Tämä asettaa tietysti tiettyjä vaatimuksia lähetystyölle, mutta äänitysten ansiosta lukutaidottomuus ei ole este eikä paimentolaiselämäntyyli aiheuta ongelmia Liikkuvan opetuslapseuttamiskoulun ansiosta. Liikkuva opetuslapseuttamiskoulu suuntautuu juuri kaukaisille ja kehittymättömille alueille ympäri Samburua, jossa ihmiset elävät kuin paimentolaiset.
Juuri ennen uuden vuoden 2024 alkua Julia teki yhteenvetoa työstä näin (siteeraan osia hänen uutiskirjeestään):
”Vuoden 2023 aikana Liikkuva opetuslapseuttamiskoulutuksemme on ylittänyt kaikki odotuksemme. Meidän strateginen suunnitelmamme on Jumalan suunnitelmaan verrattuna kuin vertaisi steariinikynttilän liekkiä majakan valoon. Meillä oli näky kontrolloidusta ja hyvin dokumentoidusta suunnitelmasta, joka veisi evankeliumin Samburun jokaiseen kolkkaan. Se mitä tapahtui oli, että tuhannet ja taas tuhannet uudet uskovat ovat saaneet opetusta sellaisessa tahdissa, josta juuri ja juuri selviydymme.”
“Kun iltapäivän varjot pitenevät, on paimenten pakko palata kotiin laumoineen ja naisten saatava päivän askareet tehtyä. Lapsista tulee malttamattomia heidän odottaessaan ”kirkon” tyydyttävän heidän nälkäisen sydämensä. ”Kirkko” alkaa, kun kylän vanhimmat kokoontuvat yhteen kuunnellakseen pientä laitetta. He uskovat Jeesuksen oikeasti puhuvan heille laitteesta ja samaistuvat kertomuksiin.” […]
“Opetuslapsia kerätään eri kokoonpanoihin. Nämä voivat olla kahden tai jopa 20–100 hengen ryhmiä, jotka tapaavat teiden varsilla, kaivoilla, eri muodostelmissa ja savuisten nuotioiden ympärillä avoimen tähtitaivaan alla jakaen kokemuksiaan. He jakavat vanhoja uutisia, uusia uutisia ja Hyvää Sanomaa. Eräs nuori mies antaa laitteensa olla päällä koko yön siltä varalta, että joku ohikulkija sattuisi tulemaan kuuloetäisyydelle. Hän uskoo, että se toivottaa väsyneen matkaajan tervetulleeksi. (Hän sanoo myös, että Jeesuksen ääni suojaa hänen nukkuvia lampaitaan ja vuohiaan saalistavilta hyeenoilta.) Kukin opetuslapsi saa kutsumuksensa Jumalalta, ja he huomaavat Jumalan valmistaneen heidän tiensä evankelioimistyölle. He lähtevät uskossa, luottavat Jumalan pitävän heistä huolta ja etsivät rohkeasti uskosta osattomia.
Tämä johtaa muutokseen, jollaista emme ole aiemmin nähneet. Jumala puhuu kansalleen ja he kuuntelevat. Nuoret ja vanhat kokoontuvat nopeasti yhteen ylistämään yhdessä Jumalaa. Evankeliumin välittämisen halu alkoi kipinästä, kun aloitimme epävirallisesti tämän työn vuonna 2017, ja siitä on tullut roihuava tuli.”
Uutiskirjeessä toisensa jälkeen Julia kertoo siitä, kuinka ihmiset ovat tulleet kosketetuiksi Jumalan sanalla, kun he ovat saaneet kuulla sitä omalla kielellään ja ovat ymmärtäneet, mitä siinä sanotaan. Tässä muutamia esimerkkejä:
Nuori mies tapaa tuttavan, jolle Vincent on ollut mentorina kahden vuoden ajan. Tuttava ottaa esille laitteensa ja alkaa soittaa samburunkielistä Uutta testamenttia. Nuori mies kuuntelee tarkkaavaisesti ja joutuu sanoman lumoihin. Vähän ajan kuluttua hän saa oman laitteen ja alkaa, täsmälleen kuten tuttavansa, soittaa Raamatun tekstejä ihmisille, joita hän kohtaa.
Nuorella miehellä on kameli, jota toinen perhe hoitaa, ja joka aamu hän menee perheen kotiin lypsääkseen sen. Hän tekee kuten hänellä on tapana ja laittaa laitteen soittamaan Raamatun tekstejä kovaan ääneen lypsäessään. Perhe kuuntelee ja kiinnostuu. Perheen isä on monen vuoden ajan taistellut alkoholiriippuvuutta vastaan, mutta luovuttanut, koska hän ei ole onnistunut vapautumaan riippuvuudesta. Kun hän kuulee Jeesuksen äänen kutsuvan häntä kääntymykseen ja vapauteen, hänessä herää toivo. Hän ottaa siitä kiinni, kääntyy ja pyytää Jeesusta parantamaan hänet. Tämän jälkeen hän ei ole juonut tippaakaan alkoholia. Koko perhe kuuntelee säännöllisesti äänityksiä ja keskustelee siitä, mitä heidän kuulemansa sanoma voi merkitä heidän kohdallaan. Hiukan myöhemmin perheen isä saa oman laitteen, ja hän alkaa soittaa Uutta testamenttia miehille, jotka vielä kärsivät alkoholiriippuvuudesta.
Eräs toinen tarina kertoo vanhasta miehestä, joka eräänä kuumana päivänä ontuu lähetysaseman porttia kohti ja kohtaa Vincentin siellä. Hän on nivelrikon murtama eikä pysty liikkumaan vaivatta, ja hän on kulkenut hyvin pitkän matkan päästäkseen lähetysasemalle. Julia ja Vincent saavat päivittäin kuulla epätoivoisten ihmisten kertomuksia. Niissä on kyse köyhyydestä, nälästä, sairauksista ja muista kärsimyksen muodoista. Myös tämä mies on epätoivoinen, mutta hänen ensisijainen tarpeensa ei ole fyysinen. Hän haluaa laitteen, joka kertoo Jeesuksesta. Hän ehtii myös ilmaista, että hän mielellään ottaisi vettä, ennen kuin hän kaatuu maahan.
Nälkä ja jano olivat tehneet tehtävänsä. Hän saa apua päästäkseen ylös ja istumaan varjoon sekä jotakin syömistä ja juomista. Hetken kuluttua hän voi paremmin ja alkaa kertoa:
Jokin aika sitten eräs liikkuvan opetuslapseuttamiskoulun käynyt oli näyttänyt Jeesus-filmiä pienellä laitteellaan ja vanha mies oli kuunnellut. Hän sai tietää, että tällaisia laitteita saa lähetystyöntekijöiltä. Hän oli niin nälkäinen kuulemaan sanomaa lisää, että käveli yli 30 kilometriä saadakseen oman laitteen. Ennen kuin hän lähtee lähetysasemalta, hän sanoo: ”Muistakaa minua, muistakaa meitä vanhoja, sillä myös meidän tarvitsee saada kuulla Jumalan sanaa.”
Eräs vanha nainen kertoo hädästään. Hänen kasvonsa kuvastavat tuskaa, jota hän tuntee tulehtuneissa polvissaan, ja jokainen liike niissä saa tuskan tuntumaan entistä pahemmalta. Hänen jalkansa eivät enää kannattele häntä, ja hän suree sitä. Hänen täytyy enemmän tai vähemmän ryömiä päästäkseen majastaan ulos aurinkoon, jossa hänen kipunsa hiukan lieventyvät. Hän muistelee aikaa, jolloin hän oli nuori ja vahva ja toteaa elämän olevan hauras. Ennen hän pystyi hakemaan vettä ja keräämään polttopuita, nyt hän voi vain katsella, kun lapset ja lapsenlapset suorittavat samoja toimia.
Julia ja Vincent kuuntelevat häntä ja rukoilevat hänen puolestaan. He rukoilevat, että hänen tuskansa ja kärsimyksensä helpottaisivat ja he tuntevat ilmapiirin ikään kuin sähköistyvän Pyhän Hengen läsnäolosta. Kun he sanovat aamen ja avaavat silmänsä, he näkevät naisen kasvojen säteilevän vapaudesta. Ennen kuin he lähtevät naisen luota, he antavat hänelle laitteen, jolla hän voi kuunnella Jumalan sanaa omalla kielellään.
Hän kuuntelee joka päivä. Hän takertuu kaikkeen, mitä Jeesus sanoo, ja hänen kuulemansa täyttää hänet toivolla. Hänellä on lupaus jostakin paremmasta; päivästä, jolloin hän pääsee vaivaisesta ruumiistaan ja saa olla yhdessä Jeesuksen kanssa.
”Ennen olin päivät pääksytysten yksin, kun kaikki lähtivät puuhiinsa, mutta enää en ole yksin. Jeesus puhuu minulle”, hän sanoo.
Vielä eräs toinenkin alkoholiongelmainen mies (heitä on monta) ilmestyy Julian ja Vincentin luo. Hän on nähnyt, kuinka Jumala on muuttanut muiden elämän ja haluaa itse kokea saman. Hän haluaa oman laitteen. Julialla ja Vincentillä on tarjota kahta eri laitetta. Toinen on tavallinen, jolla voi vain kuunnella, toisessa on sisäänrakennettu taskulamppu. Hän haluaa tavallisen. ”Jos laitteessa on taskulamppu, joku ottaa sen ja käyttää taskulamppuna”, sanoo hän. Hän haluaa Jumalan sanaa.
Puhumme herätyksestä, jossa on syntynyt tuhansia uusia uskovia. Kuinka heitä kaikkia ehditään opettamaan? Kuinka heille ehditään rakentaa kirkkoja? Kuinka kaikki ehditään kastamaan?
Vastaus on, että ei ehditäkään, ei ainakaan kaikkia. On johtajia, jotka yrittävät pitää heihin yhteyttä, mutta heitä on niin paljon! Opetusta nämä uudet kristityt saavat suoraan Uudesta testamentista. He kokoontuvat ryhmiin, kuuntelevat yhdessä ja keskustelevat siitä, kuinka voisivat soveltaa Raamatun sanaa elämäänsä. Kirkkojen puutteessa he kokoontuvat koteihin – kuten ensimmäiset kristityt – leiritulien ääreen tai kaivoille, joista heidän karjansa saa vettä.
Monen vuoden ajan Samburussa oli vain kaksi luterilaista pappia. Nyt heitä on kuusi. He auttavat vastauskoontulleiden kastamisessa. Eräs heistä, yli kaksi vuotta pappina toiminut, on kastanut jo 200 henkilöä.
Juuri ennen vuoden 2024 alkua asetettiin tavoitteeksi kastaa 1 000 uutta kristittyä, ja nyt näyttää siltä, että tuo tavoite tullaan ylittämään. Eräs mies, joka antoi kastaa itsensä yhdessä koko perheensä kanssa aiemmin tänä vuonna kertoi: ”Ennen kuin sain kuulla evankeliumin samburun kielellä en halunnut kastetta, sillä olin kuullut, että minun pitäisi muuttaa elämääni ja kulttuuriani.” Nyt hän oli kuunnellut Uutta testamenttia omalla kielellään useamman kuukauden ajan, ymmärtänyt sanoman ja halusi tulla kastetuksi.
Pari kuukautta sitten eräs mies ilmoitti, että koko hänen kylänsä – kymmeniä ihmisiä – haluaisi tulla kasteelle. Hän oli saanut laitteen ja soittanut Raamatun tekstejä koko kylälle. He olivat valmiita jopa rakentamaan tien, jotta lähetystyöntekijät ja pappi pääsisivät heidän luokseen autolla! Kuukauden päästä tästä tie on lähes valmis.
Kuulostaa fantastiselta ja onkin, ja voisi ehkä olla kiusaus jäädä aloilleen. Mutta se on viimeinen asia, mitä pitää tehdä. Kaste saa sen sijaan inspiroida jatkamaan keskeytyksettä Jumalan sanan levittämistä!
Joku ehkä ajattelee, että tämä kaikki on riippuvaista meidän raamatunkäännöstyöstämme ja että on varmasti hienoa nähdä työnsä kantavan hedelmää. Toki se on hienoa, ja se koskettaa minua syvästi, mutta en usko, että on kyse raamatunkäännöstyöstämme.
WMPL on lähetysjärjestö, jonka työ perustuu rukoukseen. En usko tavanneeni muita niin paljon rukoilevia kristittyjä kuin WMPL:n lähetit. He tuovat Herran eteen rukouksessa jokaikisen pienen ja suuren asian, ja luulen heidän tukijoidensa USA:ssa ja Kanadassa olevan samanlaisia!
Luulen, että kyse on enemmän USA:ssa, Kanadassa ja Suomessa vuosikausia samburulaisten puolesta rukoilleista tukijoista kuin meistä. On kyse WMPL-lähettien 40 vuoden työstä maaperän valmistamisessa elonkorjuuta varten. On kyse lähetystyön ystävistä, jotka vuosi toisensa jälkeen ovat rukoilleet ja keränneet varoja lähetystyölle. Kaikki on johtanut siihen, että kaikki osapuolet ovat voineet seurata Jumalan aikataulua. On kyse siitä, että Jumala kutsui tiettyjä avainhenkilöitä, muun muassa Oven, joka kahden vuoden ajan äänitti koko Uuden testamentin samburuksi, kuunteli läpi ja editoi äänitiedostot. Osaamatta edes kieltä hän sai, kiitos kokemuksensa paikallisradiotyössä, olla käänteentekevässä työssä tärkeässä roolissa. On kyse tavallisista ihmisistä, jotka ovat saaneet samburut ja lähetystyön sydämelleen. Ehkä on kyse myös sinusta, joka luet tätä.
Toivon, että sinä, joka luet tätä rohkaistut rukoilemaan lähetystyön puolesta. Mitkään rukoukset eivät ole turhia. Ehkä menee 40 vuotta ennen kuin satoa tulee, mutta se tulee, kun Jumalan aikataulussa niin sanotaan.
Teksti: Anna Dahlbacka
Kuvat: Julia Harrington-Leiyoole
Käännös: Sari Kaurala
Juttu on alunperin julkaistu Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finlandin Sändebudet-lehdessä (11/2024).
