Hakassia Siperiassa on henkeäsalpaavan kaunis. Kuva: olfiika on VisualHunt.com CC BY-SA
Hakassinkielisen Raamatun käännöstyöryhmään kuuluva Galina kertoo hautajaisperinteistä Etelä-Siperiassa sijaitsevassa kotimaassaan:
”Ennen vanhaan perinteiset laulajat esittivät sankariballadeja hautajaisissa. Ihmiset kerääntyivät kuuntelemaan tarkkaavaisesti. Kun kuultiin jotakin huvittavaa, kaikki nauroivat. Kun kuultiin jotakin traagista, ihmiset tunsivat myötätuntoa balladin sankareita kohtaan. Kenenkään ei kuulunut osoittaa surua tai itkeä hautajaisissa, koska kuollut oli palaamassa oikeaan kotiinsa. Viimeiselle matkalle saattaminen piti suorittaa tavalla, joka kunnioitti sitä, että henkilö oli aiemmin saapunut maan päälle ja oli nyt lähdössä pois. Kuolema on hyvin tärkeä tapahtuma ihmisen elämässä!”
Galinaa kuunnellessani minuun teki erityisen vaikutuksen viimeinen lause. Hän ilmaisi sen arkisesti, kuin itsestään selvänä asiana eikä pitkällisen filosofisen pohdinnan tuloksena. Se kuulosti itse asiassa hyvin kristilliseltä. Ei olisi ollut yllättävää kuulla sellaista ajatusta evankeliumin kääntäjältä, mutta Galina ei ammentanut tätä viisautta evankeliumista vaan hakassien muinaisista perinteistä. Voisiko olla, että ”kuolema elämän merkittävänä tapahtumana” kuului olennaisesti hänen pakanallisten esi-isiensä maailmankuvaan ja hänen omaan elämänkatsomukseensa, vaikka jälkikristillinen läntinen yhteiskunta on kadottanut sen täysin?
Ei meidän uskomme!
Galina jatkaa kuvaustaan: ”Kadotimme hautajaisperinteemme ateistisen neuvostovallan aikana. Ihmisillä on suuri tarve luoda jotakin uutta pyhittämään elämästä lähtemisen hetkeä. He eivät tiedä, miten saattaa kuolleet sukulaisensa matkaan. Joskus he turvautuvat venäjänkielisiin evankeliumiteksteihin, koska he haluavat jotakin ‘uskonnollista’, mutta he tuskin ymmärtävät niitä, etenkään maaseutukylissä. Perinteistä hakassien uskontoa koetetaan myös elvyttää.”
”Yksi heistä, jotka koettivat aikaisemmin edistää perinteistä uskontoa, on hyvä tuttavani, tunnettu hakassilaulajatar. Hän on jo ehtinyt kunnioitettavaan ikään. Ollessaan maineensa huipulla neuvostovallan aikana hänen äänensä tuli tunnetuksi paitsi Hakassian tasavallassa ja Neuvostoliitossa myös ympäri maailmaa. Jopa noina ateistisina aikoina tämä ihmeellinen nainen uskoi palavasti esi-isiimme. Koska meillä oli hyvin läheiset välit, kutsuin hänet monta vuotta sitten osallistumaan evankeliumitekstien testaamiseen. Hän työskenteli ryhmämme kanssa yhden päivän, mutta paluumatkalla hän veti minut sivuun ja sanoi: ’Galina kiltti, älä loukkaannu. Kunnioitan sinua suuresti, mutta tämä ei ole meidän uskomme. Minun missioni on herättää kansani sielu eloon ja kunnioittaa esi-isiämme.’ Hän oli uskollinen omalle uskolleen eikä tämä rikkonut lämpimiä välejämme.”
Laulua kylmässä
Galinan ystävä lauloi siperialaisille iäkkäille naisille keskellä kylmää keskitalvea. Kuva: любитель / Public domain
”Tapasin laulajattaren jälleen kerran eräänä talvena, kun kutsuin hänet tapaamaan ihailijoitaan, jotka katsoivat hänen esityksiään televisiosta kaukaisen kylän kerhotalolla. Suunnittelimme tilaisuutta, jossa ohjelman jälkeen olisi vielä konsertti, niin että tapahtuma olisi kylän asukkaille värikäs ja mieleenpainuva. Talvipakkaset saattavat olla kovia Hakassiassa: jopa -30 astetta tai enemmän. Oli juuri tuollainen ankara talvi. Otimme yhteyttä kerhon johtajiin etukäteen, niin että he lämmittäisivät rakennuksen perusteellisesti edellisenä päivänä ja laittaisivat esille julisteita vierailustamme. Sillä kertaa kerhonjohtaja oli ollut aika huolimaton ja kun saavuimme, julisteita ei ollut missään ja rakennus oli huurteessa sisäpuolelta. Kerhonjohtajan unohduksen vuoksi onnistuimme saamaan koolle vain muutaman iäkkään naisen naapuritaloista koko kylän sijaan. He istuivat kaikki turkkeihin kietoutuneina, ja mekin puhuimme heille takit päällä. Kun olimme lopettaneet, oli konsertin vuoro. Kansainvälisesti tunnettu laulajatar, Hakassian ’kultainen ääni’, astui lavalle turkoosinvärisessä silkkipuvussa. Hän lauloi näille muutamille vanhuksille pitkän aikaa eläytyen täysin jokaiseen lauluun. Kun kysyin häneltä jälkeenpäin, miten hän pystyi kestämään sellaista kylmyyttä eikä ollut pitänyt turkkia päällään, hän vastasi vain: ’Nämä ovat isoäitejämme, joita kunnioitan syvästi. Lauloin Belgian kuninkaalliselle perheelle tämä puku päällä. Isoäitimme ansaitsevat täysin saman kuin kuninkaallinen perhe.’”
”Kun hakassinkielinen Uusi testamentti julkaistiin annoin sen laulajaystävälleni lahjaksi huolimatta aikaisemmasta kokemuksestamme evankeliumin testauksen kanssa. Jollakin tavalla luotin häneen. Intuitioni osoittautui oikeaksi. Kului monta vuotta. Kun tapasimme jälleen hiljattain, eräs ensimmäisistä asioista, jotka nyt lähes 80-vuotias ystäväni sanoi oli: ’Muistatko, Galina, kirjan jonka annoit minulle? Haluan sinun tietävän, että luen sitä!’ Hän siteerasi pitkiä otteita evankeliumeista. Tämä oli minulle hyvin merkityksellistä. Hän on monille Hakassian sielun ruumiillistuma. Jos hän alkaa tässä elämänsä uudessa vaiheessa ajatella, mitä hänelle todella merkitsee mennä oikeaan kotiinsa, niin silloin tämä kirja, Uusi testamentti, tulee varmaan olemaan hyödyllinen monille muillekin ihmisille maassani.”
Lähde: Prokhorova, Tanya 2020. Glimpses of the Glassy Sea. Moscow: IBT.
Käännös: Riitta Bonny
