Raamatunkäännöstyö on arvokas tehtävä ja se vaatii pitkäjänteistä taustatukea. Eri maiden Wycliffe-kotitoimistot ovat alkaneet ratkaista työn rahoitusta eri tavoin. Eräässä Euroopan toimistossa on siirrytty ottamaan suoraan yhteyttä liikemiehiin, ja jo yhdessä heille järjestetyssä illassa on saattanut tulla lupaus jonkun ison projektin rahoituksesta. Kukin yleisö on vain osattava kohdata oikealla tavalla, ja heidän on innostuttava jostain sellaisesta, mikä sopii juuri niille liike-elämän toimijoille. Verohuojennukset ja muut positiiviset sivutuotteet on osattava valaista selkeästi. Eräskin jäsentoimisto on kasvattanut vuosibudjettiaan tämän toiminnan tuloksena usealla miljoonalla eurolla.
Oman kenttäjärjestömme kärsiessä varojen puutteesta saimme hyvän uutisen Englannista: sikäläinen Wycliffe-toimisto kustantaisi sarjan lukutaitotyöpajoja entisen Neuvostoliiton alueella olevien vähemmistökansojen keskuudessa. Se oli hieno uutinen eikä ollut vaikeaa lähettää viestejä työpajoista niitä pidettäessä – iloisia kuvia lukevista suomensukuisista kansoista tai kuva komilaisten tekemästä Joona-kirjasta tai kuva laulavasta ersäläisestä nuorukaisesta. Emme sen tarkemmin ajatelleet, mistä varat todellisuudessa tulisivat, kenties sielläkin oli miljoonaprojekteja menossa eikä varoista ollut puutetta.
Pysähdys tuli, kun saimme kirjeen suoraan Englannista, ohi virallisten organisaatiokanavien. Ei mitään liikemiesmäisiä rivejä tai firman kirjepaperille siististi muotoiltuja lauseita. Lahjoittajat osoittautuivatkin pieneksi walesilaiseksi seurakunnaksi, jonka jäsenet olivat kaikki yli 60-vuotiaita. He kertoivat, mitä kaikkea he vielä yrittävät omassa pienessä kaupungissaan, kertoivat kouluista ja uskontotunneista, kotiryhmistä ja konserteista kirkossaan, miten he tulevat toimeen ilman pastoria ja lopuksi oli vielä amatöörikuvia kaikista kahdestakymmenestä seitsemästä seurakuntalaisesta. Tällaisen kirjeen he meille kirjoittivat ja kukin oli sen vielä allekirjoittanut omalla käsialallaan. He ja juuri he olivat sitoutunet myös ojentamaan kättään vielä kauemmaksi, ja viemään tämän työpajaprojektin loppuun sitä tukien.
Mikä mielenvirkistys se olikaan keskellä arkista päivää! Jo pidetyt työpajat asettuivat uuteen arvoon ja ymmärsimme, miten nämä 27 olivat rukoilleet niiden puolesta. Kirjeessään he sanoivat rakastavansa näitä vähemmistökansoja.
Nyt viimeistä työpajaa suunnitellessa tuntuu ikään kuin kaukaa Walesista valuisi uutta voimaa ja voitelua kaiken sen ylle, mitä on vielä edessä. Kuin hiljainen siunaus ja hellyys laskeutuisi näiden seurakuntalaisten rukousten kautta niiden vähemmistökansojen ylle, joita vielä saamme kutsua koolle.
Viimeinen työpaja viedään alueelle, joka on aika luoksepääsemätön. Vaikeakulkuinen, mutta ei mahdoton! Kiitos kanavista, joita on! Monista selkeistä ja helpoista rahoitusratkaisuista, joita voidaan hyödyntää. Erityinen kiitos niistä kanavista, joihin liittyy sydänten lämpö, uhrautuvaisuus ja Kristuksen rakkaus.
Maija Lock
Juttu on julkaistu 14.2.2019
