Nykyään ei tarvitse pysyä nuotissa päästäkseen laulamaan levylle. Näin minulle vakuutti kuukausi sitten eräs musiikin tuottaja, soitti näytteen hyvänkuuloisesta laulusta ja totesi, että laulua äänitettäessä kaikilla läsnäolijoilla oli ollut naurussa pitelemistä. Niin historiallisen epävireisestä artistista oli ollut kysymys. Mutta tunnetta kuulemma oli ollut mukana. Ja se on ainoa, mitä ei teknologialla voida korjata.
Enempiä mainospuheita ei tarvittu ja niin minäkin olin myöhäisillan hiljaisuudessa hotellihuoneessa mikrofonin takana. Epäilyksen siemenet itivät mielessäni vasta, kun tuottaja kehotti minua yllättäen laulamaan äsken lauletun laulun nyt oktaavia ylempää. Siitä saisi hyvän efektin.
Turvauduin kokosydämisesti teknologian korjaavaan voimaan ja kieuin kuin maailmanloppuun heräävä kukko äänialani äärirajoilla ja tuolla puolen. Se oli vapauttava kokemus. Tuottaja syötti tietokoneohjelmaansa oikean sävellajin, joka korjasi kiekuäänialani epävireiset nuotit kohdalleen. Nuotin vierustasta poikenneet äänet hän siirsi paikalleen erikseen. Pyysin, että minut ulkomaalaisena miksattaisiin taustalaulajaksi.
Seuraavana lauluvuorossa oli nuori nainen raamatunkäännöstiimistämme, ei kovin kaksinen laulaja hänkään. Hänen laulutaakkaansa vielä pahensi köhä, joka meinasi viedä äänen. Kaikesta huolimatta hänenkin äänensä saatiin käsittelyn jälkeen kuulostamaan mukiinmenevältä. Kolmas laulaja oli sukukielen puhuja, joka pysyi nuotissa todella hyvin mutta ujutti teksteihin laulun kielen sijaan sukukielen päätteitä. Minun piti sitten korva höröllä kuunnella, lauloiko hän ”lu” vai ”lo”. Kunkin ”lu:n” jälkeen oli edessä uusi otos, joita tuottajamme ihmeen kärsivällisesti äänitti. Hän julkaisee vähemmistökielten kristillisiä lauluja Youtube:ssa. Sitä kautta sanoma pääsee koskettamaan ihmisiä muun muassa kohteissa, joissa evankeliumin julkinen viestiminen on vaikeaa ja vaarallista.
Syy siihen, miksi mikrofonin takana olivat ulkomaalaiset, sukukieliset, köhäiset ja epävireiset, oli se, että parempia ei ollut paikalla.
Kun täydet kympit loistivat poissaolollaan, seiskojen oli tartuttava toimeen. Sen mahdollisti teknologia ja kansainvälinen yhteistyö.
Lopuksi vielä hurskas toive: varjele meidät keikkakutsuilta.
Kirjoittanut J.Y.
Kertomus on julkaistu Suomen Vapaakirkon viikkolehdessä 4.9.2019.
