Raamatun teksteistä tulee kuin hyvään maaperään putoavia siemeniä. Kuva: Albrecht Fietz, Pixabay
Mitä tehdä, kun Raamatun osia on vihdoin saatu käännetyksi vuosien kovan työn jälkeen ja ne olisivat valmiita jaettaviksi, mutta ihmiset, joita varten työ tehtiin, suhtautuvat niihin epäluuloisesti?
Eräässä käännösprojektissa Kaukasiassa kääntäjät kohtasivat juuri tämän ongelman. Useimmat yhteisön jäsenet olivat muslimeja. Raamattu oli heille länsimaistamisen ja venäläistämisen väline – todellinen uhka perinteiselle kulttuurille ja yhteisön maailmankatsomuksen perustalle. Käännöstyöryhmä ei kuitenkaan antanut tämän lannistaa itseään.
”Päätimme tehdä jotakin luovaa jakelun suhteen”, projektin koordinaattori kertoo. ”Muslimeilla on tunnettu juhlapäivä Kurban Bayram, uhrijuhla. Sen tarkoituksena on muistella, kuinka profeetta Aabraham oli uhraamassa poikansa Ismaelin, kunnes Jumala lähetti oinaan pojan paikalle. Järjestimme Kurban Bayramin aikana juhlatilaisuuden ja annoimme muslimiystävillemme ja -naapureillemme 1. Mooseksen kirjan käännöksen, jossa Aabrahamin uhraus kuvataan. Sen lisäksi jaoimme myös 2. Mooseksen kirjaa, Psalmeja ja Danielin kirjaa.”
Erään toisen kerran paikallisten kristittyjen yhteisö päätti järjestää joulujuhlan naapurustonsa ihmisille. Juhlan osana vieraita pyydettiin lukemaan vuorotellen raamatunkatkelmia omalla kielellään. Itseään muslimeina pitävät ihmiset olivat hyvin innostuneita teksteistä. Heistä tuntui siltä kuin ne olisivat kummunneet heidän omasta perinteestään. He kummastelivat, mistä tekstit olivat peräisin, ja olivat ihmeissään siitä, etteivät he olleet koskaan aikaisemmin kuulleet tai lukeneet sellaisia tekstejä. He pitivät niitä välittömästi pyhinä ja Jumalan sanana. Monet ilmaisivat toiveensa saada kirja omaan käyttöönsä ja lukea sitä lisää.
Siemeniä hyvään maahan
Raamatun teksteistä tulee usein siemeniä, jotka putoavat hyvään maahan – eikä vain juhla-aikoina vaan myös jokapäiväisissä kohtaamisissa.
Yhden naisen lukuinto johti yllättävään löytöön.
Eräs kristitty nainen tervehti iäkästä naapuriaan, joka istui penkillä talonsa lähellä täysin uppoutuneena lukemiseen. ”Mitä luet?” nainen kysyi. ”Luen kansamme Raamattua”, naapuri vastasi. Naisen ihmetellessä vastausta naapuri selitti tarkoittaneensa Koraania. Nainen palasi kotiinsa, otti paikalliselle kielelle käännetyn Sananlaskujen kirjan mukaansa ja vei sen naapurilleen. ”Tässä olisi tekstiä itse Raamatusta”, hän sanoi. Kun hän tapasi naapurin seuraavan kerran, tämä ei voinut kuin ilmaista suuren hämmästyksensä: ”Eivät kai nämä sanat todella voi olla kristittyjen Raamatusta?” hän sanoi. ”Se on niin samankaltainen kansamme perinteisen lain kanssa. Monet asiat ovat täysin samoja! Voisitko tuoda minulle lisää Raamatun kirjoja?” Kristitty nainen toi sitten hänelle muita käännettyjä Vanhan testamentin kirjoja.
Eräs toinen paikallinen kristitty nainen kuunteli usein Sananlaskujen kirjaa omalla kielellään ajaessaan autoa. Kerran hän unohti CD-levyn autoon. Seuraavana päivänä hänen poikansa ajoi autoa ja äänite lähti käyntiin alusta. Nuoren miehen ajomatka oli sinä päivänä pitkä ja hän kuunteli sen takia koko CD-levyn. Se teki häneen syvän vaikutuksen. Hän tuli kotiin ja kysyi äidiltään, mistä tämä oli saanut sen. Poika oli tyrmistynyt saadessaan tietää, että teksti oli Raamatusta. Hän oli muslimi ja suhtautunut Raamattuun melko ennakkoluuloisesti. Kuultuaan osan siitä hän muutti asennettaan ja ilmaisi olevansa innokas kuuntelemaan lisää.
Kun yhä useampi kielen puhuja muuttuu innokkaaksi Raamatun kirjojen lukijaksi tai kuuntelijaksi, käännöstyöryhmän rohkeus ja luovuus tuottaa hedelmää.
Lähde: Prokhorova, Tanya 2020. Glimpses of the Glassy Sea. Moscow: IBT.
Käännös: Riitta Bonny
