Filosofian maisteri Mirjami Uusitalo lähti Etiopiaan raamatunkäännöstyöhön vuonna 1986.
– Lukioikäisenä olin kerran Suomen evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen nuorten kesätapahtumassa. Siellä opetettiin, että pitää rukoilla, mitä Jumala haluaa minun tekevän, ettei vain istuisi ja uskoisi. Sain vastauksena rukoukseeni sanan “raamatunkäännöstyö”, Mirjami Uusitalo muistelee.
Yliopistovuosinaan Mirjami mietti, oliko hän sittenkin keksinyt itse koko jutun. Siihen aikaan Laina Aho oli Wycliffe Raamatunkääntäjien yhdyssihteeri.
– Lainalle minä kerran sanoin, että mistä minä tiedän, onko Jumala tarkoittanut minut tähän työhön. Laina vastasi, että ei Jumala paperilappua taivaasta lähetä vaan johtaa meitä silloin, kun olemme liikkeessä. Laina rohkaisi minua hakemaan jäseneksi sekä Wycliffelle että Kansanlähetykselle. Ajattelin, että jos kaksi järjestöä hyväksyy minut, niin lähtöni on oltava Jumalan tahto. Molemmat hyväksyivät minut jäseneksi.
Kansanlähetys halusi lähettää Mirjamin sellaiselle alueelle, jossa on muitakin Kansanlähetyksen työntekijöitä.
Armelias valinta
– Minulla ei ollut kutsua oikeastaan mihinkään maahan. Annoin Kansanlähetyksen päättää kohdemaan. Etiopia oli kannaltani armelias valinta, sillä vanhempani olivat jo silloin vanhoja, ja näin pystyin lyhyemmän välimatkan takia käymään aina kesällä Suomessa. Olisin voinut mennä myös Indonesiaan tai Papua-Uuteen-Guineaan, Mirjami jatkaa.
Vuonna 1986 Mirjami lähti englanninopettajana Etelä-Etiopiaan. Päätyö oli kuitenkin raamatunkäännöstyö konson kielelle, jolla on puhujia noin 300 000–400 000.
– Konsot ovat ahkeria, kovia työntekijöitä, kielestään ja kulttuuristaan ylpeitä, pelättyjäkin, Mirjami luonnehtii kansaa.
Ympäröivään kulttuuriin eivät sinkkunaiset kovin hyvin sovi, mutta ulkomaalaiset olivat paikallisten silmissä eri kategoriassa. Alueella oli ollut norjalaisia ja tanskalaisia sairaanhoitajia vuosikymmenien ajan. Oli lähettiperheitä, mutta myös yksineläjiä.
Gidole, jonne Mirjami sittemmin siirtyi työskentelemään, on siitä erityinen alue, että siellä on melko paljon sinkkunaisia, jotka eivät ole koskaan menneet naimisiin.
– Ystäväpiirissänikin oli sellaisia. He ottivat sukulaislapsen, yleensä veljen tai siskon lapsen, omaksi lapsekseen vanhuuden turvaksi. Minulta ensimmäisen tiimin kääntäjä kysyi, että miksi minulla ei ole lasta. Ei minulle ollut tullut mieleenikään, että ottaisin asuntooni jonkun lapsen asumaan, vaikka olisihan sitä voinut apulaisen palkata lasta hoitamaan, Mirjami kertoo.
Mirjamin elämään on vuosien varrelta jäänyt erityisesti kolme poikaa, nykyään nuoria miehiä, jotka isättöminä tarvitsivat tukea koulunkäyntinsä jatkamiseen.
– Kyllä heistä on ollut huolta, jos heistä on ollut iloakin. Olen tehnyt heidän kanssaan virheitä muun muassa siinä, miten olen antanut heille rahaa, Mirjami pohdiskelee.
Paluu Etiopiaan
Mirjami työskenteli alkuun konsonkielisen Uuden testamentin käännösprojektissa. Käännöksen valmistuttua Mirjami palasi lähes seitsemäksi vuodeksi Suomeen. Etiopiaan paluunsa jälkeen hän siirtyi Gidoleen diraitankieliseen Uuden testamentin käännösprojektiin.
Konsonkielinen koko Raamattu on valmistunut ja on nyt painossa. Diraitankielinen Uusi testamentti on myös valmis. Diraitaksi on myös äänitetty Uusi testamentti ja kummassakin kieliyhteisössä on tehty lukutaitotyötä. Konso ja diraita ovat sukulaiskieliä. Mirjami vertaa niitä suomeen ja viroon:
– Jotkut sanat ovat samoja, mutta niillä voi olla eri merkitys. Perussanat, kuten talo, ihminen ja suola, ovat samoja. Kielen kanssahan on minulle sattunut vaikka mitä. Kerrankin halusin näyttää, että olen oppinut jotakin konson kielestä. Kontista tehtyjen toimistohuoneiden välillä oli pieni korkeusero. Hyppäsin huoneesta toiseen ja luulin sanoneeni, että hyppäsin. Kääntäjät puhkesivat nauramaan. Selvisi, että olin sanonut synnyttäneeni. Sanojen välillä on pieni ero.
Tämän vuoden alussa julkaistiin diraitaksi Lasten Raamattu, joka on erityisesti pyhäkoulujen käyttöön. Se on hyödyllinen kuitenkin myös aikuisille, koska Vanhaa testamenttia ei ole vielä käännetty diraitaksi. Lasten Raamatussa on tärkeimmät Vanhan testamentin kertomukset.
Kaupungeissa monet koulutetut ihmiset ajattelevat, että Etiopian valtakieli amhara on se parempi kieli. Maaseutukylissä seurakunnissa on pakko käyttää ihmisten omia kieliä, konsoa ja diraitaa, koska siellä ei osata amharaa.
Ymmärtääkö lapsi opetusta?
Koulujärjestelmä toimii Etiopiassa pääasiassa amharaksi ja englanniksi.
– Lapsen opintie riippuu siitä, minkälainen perheen tilanne on: onko rahaa laittaa lapset kouluun. Asennekysymyshän se tietysti myös on, kotonakin tarvitaan työvoimaa. Tytöt saattavat mennä nuorena naimisiin. Periaatteessa on mahdollista opiskella ihan yliopisto-opintoihin asti. Maaseudulta tarvitsee muuttaa jossain vaiheessa opintojen perässä kaupunkiin, Mirjami kuvailee.
– Opetus alkaa koulussa suoraan amharaksi. Koulussa opettaja siis puhuu eri kieltä kuin mitä lapset ymmärtävät. Kaikki opettajatkaan eivät osaa lasten omaa kieltä, joten opettajat eivät aina voi neuvoa lasten omalla kielellä. Lasten pärjääminen riippuu paljon siitä, miten vanhemmat pystyvät auttamaan ja selittämään asioita sekä kannustamaan. Jotkut lapset eivät ole yhtä kiinnostuneitakaan koulunkäynnistä vaan he ovat mieluummin pellolla töissä tai leikkivät, Mirjami kertoo.
Millaista Mirjamin työ on ollut raamatunkäännöstyön neuvonantajana ja konsulttina?
– Vaihtelevaa, Mirjami naurahtaa. Työ on pitänyt sisällään käännösten tarkastusta ja niiden vertaamista muun muassa kreikkaan. Sitähän se lähinnä on ollut, mutta sitten on ollut käytännön asioitakin: tarvikkeiden ja tietokoneiden ostamista projektiin sen alkuaikoina, raportointia ja kirjojen myyntiä.
Ihminen tärkein
Mitä Mirjami on työssään oppinut ihmisistä, elämästä ja uskosta?
– Ihmiset ovat loppujen lopuksi ihan samanlaisia kuin Suomessakin. Ihmiset ovat siellä erilaisia ja täällä erilaisia. Olen myös oppinut Etiopiassa, että ihminen on tärkeämpi kuin työ. Jos on hautajaiset, mennään hautajaisiin. Työ jää siihen.
Suomalaiset kristityt voisivatkin Mirjamin mukaan oppia etiopialaisilta kristityiltä ainakin ihmiskeskeisyyttä ja toisista huolen pitämistä.
Mirjami on myös huomannut Jumalan uskollisuuden näiden vuosien aikana:
– Kun Jumala on kutsunut, Hän ei kutsumistaan kadu, vaikka itse voisinkin nähdä, että olisihan sitä voinut olla joissain asioissa tunnollisempi ja tarkempi ja joissain asioissa jämptimpi.
Ammusten tekijöinä
– Jumalan sana puhuu ja tekee työtä. Olen joskus sanonut etiopialaisille työtovereilleni, että olemme kuin ammusten tai aseiden tekijöitä tehtaassa. Toiset sitten käyttävät ja ampuvat niillä.
Mikä saa Mirjamin innostumaan työssään?
– Se, kun näkee työn tuloksen. Lukutaitotyössä työn tulos näkyy siinä, kun joku oppii lukemaan. Jeesus-filmin näytöksistä tulee palautetta siitä, kuinka moni tuli siellä uskoon ja kuinka moni halusi palata kirkon yhteyteen. Se motivoi. Työmme tuloksena seurakunnissa voidaan lausua uskontunnustus, Isä meidän -rukous ja Kymmenen käskyä omalla kielellä amharan sijaan. Se tuntuu hyvältä.
Mirjami on saanut kokea Jumalan johdatusta elämässään monissa asioissa. Etelä-Etiopiakin tuntuu juuri sopivalta alueelta hänelle.
– Siellä äännetään amharaa yhtälailla väärin kuin minäkin äännän. Amharani on etelän amharaa. Eikä minulla ollut sieltä Suomeen koskaan ikävä, paitsi alussa kun isä ja äiti vielä elivät. Olen kotonani Etiopiassa.
– Esirukoilijani ovat yksi suuri kiitoksen aihe. Olen sanonut, että kuten joskus jostakusta sanotaan, että hän on tuulella käyvä, niin minä olen rukouksella käyvä. Kerran koin sellaista, että ahdistava olo yhtäkkiä hävisi ja tilalle tuli kiitosmieli. Ulkonaisesti mikään ei muuttunut, mutta oma olotilani muuttui. Ajattelin, että silloin oli varmaan joku Wycliffen rukouspiiri. Minulla on myös sellaisia esirukoilijoita, jotka ovat olleet mukana rukoilemassa puolestani jo lähtöprosessistani lähtien. Tällainen uskollisuus on todella ihme, Mirjami päättää.
Teksti: Anne Parhiala
Mirjami jäi eläkkeelle 1.4.2023, mutta hän jatkaa vielä seuraavat kaksi vuotta 80 %:n työpanoksella käyttäen puolet ajasta käännösten tarkastamiseen ja puolet Kansanlähetyksen Etiopian maaedustajan tehtäviin. Tämän jutun kirjoitushetkellä diraitankielisiä Uusia testamentteja odotettiin saapuvaksi painosta elo-syyskuussa 2023.
