Vuoristopolkujen evankelista

Siniseen kauluspaitaan ja vaaleisiin housuihin pukeutunut mies tervehtii ja istahtaa valkealle sohvalle. Mies on kotoisin lhomikylästä, mutta asuu perheineen kaupungissa – liekö syynä lasten koulunkäynti vai paremmat työmahdollisuudet. Mies vaikenee hetken ja alkaa sitten kertoa tarinaansa.  ”Olin 14-15-vuotias teini, kun aloin lukea Raamattua. Olin saanut sen joltakin, ja koska pidin Lue lisää…

Suojaa etsimässä

Shakirin tarina Saanen esitellä sinulle ystäväni Shakirin*, hiljaisen vaatimattoman miehen, joka asui ennen Irakissa. Kuten kaikki hänen perheessään, myös Shakir oli muslimi. Hän oli koulutettu kirjanpitäjä, ja hänellä oli vakituinen työ. Mutta Islamilainen kalifaatti eli Isis oli nousussa, taistelut kasvussa, kokonaisia kaupunkeja laitettiin maan tasalle, ja muiden irakilaisten tavoin myös Lue lisää…

Yllättävä muutos: äidinkielestä arkea

*Kuria vastusti äidinkielisen opetusohjelman käyttöä koulussaan. Hän uskoi, että jos lapsia opetettaisiin pokomoksi eli heidän äidinkielellään, he eivät voisi menestyä akateemisesti. Kuria ilmoitti äidinkielisen opetuksen parissa toimivalle vapaaehtoiselle, että tätä oli johdettu harhaan ja hämmennetty äidinkielisellä opetuksella ja sen merkityksellä koulutuksessa. Yhden lukukauden aikana yksi Kurian koulun opettajista kutsuttiin opetusministeriön Lue lisää…

Mikä siinä on nyt niin vaikeaa?

”Eikö se nyt riitä, että opettelisi englantia. Sitähän nyt kaikkien olisi hyvä oppia kuitenkin? Olemmehan mekin oppineet vieraita kieliä — ja käyttäneet niitä koulussa, työssä…” Ei siinä sinänsä varmaan mikään olekaan niin erityisen vaikeaa. Ihmisellä on ihmeellinen kyky oppia uusia asioita, uusia kieliä ja uusia taitoja. Se vaatii toisilta enemmän aikaa Lue lisää…

Rukouksen voima

Ilma oli raskas, sekoitus raakaa lihaa ja teollisuushöyryjä. Jalkojemme alla oleva pöly pyöri ympärillämme kävellessämme ohi telttarivien, joissa myytiin vaatteita, kodintarvikkeita ruokaa. Tämä basaari ei ollut lainkaan sellainen, kuin olin odottanut! Kahden kuukauden mittainen matkani maailman ympäri oli tuonut minut tähän kaupunkiin Keski-Aasiassa. Matkustin yhdessä yliopistoni ryhmän kanssa osana harjoittelua, Lue lisää…

Lähteäkö lähetystyöhön?

Pakkaamme matkalaukkujamme – tosin vielä vain ajatuksen tasolla. Niin olemme tehneet jo toistakymmentä vuotta kaiken arkisen lomassa. Vapahtajamme antama lähetyskäsky pätee edelleen, ja se koskee jokaista hänen seuraajaansa. Toisaalta lähettäjän tehtävä on aivan yhtä tärkeä kuin lähetinkin. Lisäksi myös koto-Suomessa riittää kyllä monia muitakin merkityksellisiä rooleja niin perheenjäsenenä, seurakuntalaisena kuin Lue lisää…

Kun syöminen ei riitä

”Lukeminen on kuin syömistä, kirjoittaminen kuin ruuan laittamista.” Näin totesi etiopialainen työtoverini, kun keskustelimme kirkon lukutaito-opetuksen haasteista konson kielialueella Etiopiassa.  Toden totta! Vaikka lukemaan oppiminen ei ole helppoa yhteisössä, jossa tekstejä on tarjolla niukasti eikä kirjoitusta näe teillä ja aitovierillä, kirjoittamisen oppiminen on vielä vaikeampaa.  Eräs kirkon lukutaitoluokan käynyt seurakuntalainen Lue lisää…

Kotkan poika

Katselin kerran rannalla, kuinka joku huimapää nousi moottoriveneen vetämänä yläilmoihin varjon kannattamana. Parasailing lienee Suomessa sen verran tuntematon laji, ettei sille edes löydy suomennosta kaikista sanakirjoista. Yksi kuitenkin kutsui sitä “nousuvarjoiluksi“. No, olipa nimi mikä tahansa, aika uhkarohkealta se minusta näytti. Ensin kiikutaan veneen perässä odottaen, että tuuli tarttuisi varjoon, Lue lisää…

Omenia ja banaaneja

Lapsena pystyimme hyvin erottelemaan “lumen” puuterilumeen (hyvä hiihtoon), nuoskalumeen (täydellinen lumisotaan leikkikentällä) ja käyttökelvottomaan sohjoon. Ja “omena” ei ole vain omena! Ajattelemme heti useita lajikkeita, kuten Jonagoldia, Golden Deliciousia, Valkeaa Kuulasta, ja Punaista Kanelia. Mutta entäpä “banaani”? Meille eurooppalaisille ei luultavasti tule sille mieleen tarkempaa jaottelua, kuten “lumelle” tai “omenalle”.  Lue lisää…