Kirkosta sementtimöhkäleeksi

Loskaisena kevätpäivänä kuljin ohi sen paikan missä Kirkkoni oli. Sitähänrakennettiin 60-luvulla ja muistan sen avajaiset. Sen jälkeiset muistot ovatkirkkaina mielessä, seurakuntaan siunaaminen, mukanaolo kaikessa, mitänuorille silloin oli tarjolla, uusi nuorten sali kirkkaine väreineen, ja myöhemminnuorena morsiamena ne askeleet kohti alttaria. Suomessa syntyneen lapsensiunaaminen samalla alttarilla ja lähtö lähetyskentälle, myös sieltä. Lue lisää…

Olen nähnyt, kuinka Jumala sana muuttaa ihmisten elämää

Nimeni on Jackson Vusaka. Olen naimisissa Miriam Nzomon kanssa ja tänä vuonna juhlimme 10-vuotishääpäiväämme. Kotiseurakuntamme on International Christian Center [Nairobissa] Imara Daiman alueella. Vaimoni on mukana ylistysryhmässä. Hän rakastaa rumpujen soittamista. Palvelemme Jumalaa erilaisilla lahjoillamme ja kyvyillämme. Rakastamme molemmat myös luontoa, samoilua ja vain Jumalan luomakunnasta nauttimista. Tutkiessani Jumalan sanaa Lue lisää…

Polkuja

Oman tehtävän ja paikan löytäminen raamatunkäännöstyön kokonaisuudessa voi olla yllätysten matka. Ennen maailmalle vievälle tielle astumista on kuljettava jäsenyyspolku, jolla paikkaansa etsivä saa tilaisuuden pohtia omia toimintatapojaan, elämäänsä ja uskoaan. Tärkeä kysymys polulla on: Mihin Jumala minua kutsuu ja kenen kanssa? Kulkija ei ole polulla yksin. Häntä tukevat seurakunta, perhe Lue lisää…

Haluaisin heimolaisteni ymmärtävän totuuden

Olen pastori Kaik Mainuka Yunamu. Synnyin 1965 Boanan aluekeskuksessa Moroben maakunnassa Papua-Uudessa-Guineassa. Ennen kuin aloitin työni pappina paikallisseurakunnassa 1991, menin naimisiin vaimoni Maŋyauŋin kanssa. Meillä on kolme lasta ja yksi ottolapsi. Meillä on myös neljä lastenlasta. Asumme Bandongin kylässä noin 3–4 tunnin kävelymatkan päässä Boanasta. Ollessani pappisseminaarissa kuulin, että äidinkielelleni Lue lisää…

Uusia lauluja Jumalalle

”Meillä ei ole lahjakkaita ihmisiä!” vanha mies sanoi hyvin varmana mielipiteenään. En ollut uskoa korviani. Ei ketään lahjakasta? Edessäni istuvat miehet kuuluivat Kaukasus-vuoriston alueella asuvaan guvenlien* yhteisöön. He rakastivat äidinkieltään, olivat ylpeitä kulttuuristaan ja vanhasta ja rikkaasta kristillisestä perinnöstään. Guvenlit ovat olleet kristittyjä ikimuistoisista ajoista asti. Siitä huolimatta heidän kielellään Lue lisää…

Menetetty mahdollisuus

Olin vasta hiljattain muuttanut Länsi-Aasiaan ja etsin jatkuvasti mahdollisuuksia tavata muita naisia. Halusin harjoittaa kielitaitoani ja oppia tuntemaan paikallista kulttuuria paremmin. Kun eräs seurakuntamme nainen aloitti raamattupiirin naisille, tartuin innokkaasti tilaisuuteen. Pidin näistä kokoontumisista, sekä kanssakäymisestä paikallisten kristittyjen naisten kanssa että vetäjän opetuksesta. Nainen opetti Raamattua tarkasti ja hänen sydämellään Lue lisää…

Elsa palvelee lapsia koko sydämestään

Halusin lapsesta asti opettajaksi, mutta en tiennyt millainen opettaja haluaisin olla. Sitten rouva Welly Pattikawa tarjosi minulle esikouluopettajan paikkaa koulustaan, Raflesia Arnoldysta.  Hyväksyin työtarjouksen ja olen työskennellyt esikoulunopettajana vuodesta 2015 tähän päivään asti. Haluan palvella lapsia koko sydämestäni. Opetan mielelläni lapsia heidän äidinkielellään, sillä olen pienestä pitäen tottunut puhumaan äidinkieltäni, Lue lisää…

Kahdenlaisia rakennustelineitä

Käydessäni Venäjällä ensimmäistä kertaa vuonna 1991 huomioni kiintyi rakennustelineisiin rakennusten ympärillä. Uutterat työmiehet kunnostivat kirkkoja. Neuvostovallan aikana monet kirkkorakennukset ja luostarit oli otettu pois kirkolta. Vierailin yhdessä kirkkorakennuksessa, jota oli käytetty vankilana, toisesta kirkosta oli tehty varastorakennus ja kolmas muutettu jäähalliksi. Jotkut kirkkorakennukset oli vain jätetty oman onnensa nojaan tai Lue lisää…

Tataaripastorin kertomaa

“Kun ensimmäisen kerran tutustuin Raamattuun, tapahtui se venäjäksi. Saadessani myöhemmin tataarinkielisen Inžilin (Uuden testamentin) olin jo tottunut lukemaan Raamattua venäjäksi. Kun sitten aloin lukea evankeliumeja kielellä, joka oli ollut äidinkieleni lapsuudesta saakka, tuntui kuin Jeesus olisi puhutellut minua henkilökohtaisesti. Tämän kokemuksen jälkeen halusin sanoa kaikille raamatunkääntäjille: “Se mitä teette, on Lue lisää…

Matka Karjalaan

Matkamme Karjalaan alkoi tammikuun alussa. Oliko se sitten olosuhteiden vaatimusta vai Jumalan johdatusta (kuten kristityt sanovat), mutta päädyimme ajamaan omilla autoillamme Jamalin niemimaalla sijaitsevasta Salehardista Pietarin kautta Petroskoihin asti. Yhteensä matkaa kertyi yhteen suuntaan melkein 6000 kilometriä. Olimme matkalla noin neljä viikkoa. Wycliffe-järjestömme etsii mahdollisuuksia aloittaa yhteistyössä paikallisten seurakuntien kanssa Lue lisää…