Keski-Aasia on saanut hyvin erityisen Raamatun kääntäjän. Farrokh on työskennellyt pitkään ja ahkerasti kotimaassaan erään käännöstyöryhmän jäsenenä saadakseen päätökseen Uuden testamentin kansallisella kielellä.
Ateismista uskoon
Farrokhin varttuessa hänen kotimaansa oli osa Neuvostoliittoa. Hänelle opetettiin koulussa, ettei Jumalaa ollut. Teini-ikäisenä hän alkoi kapinoida ja joutuen vaikeuksiin ja jopa käyttäen alkoholia ja huumeita.
Sitten hän alkoi miettiä, josko Jumala todella olikin olemassa: ”Ajattelin, että mitä oikein tapahtuu? Miksi ihmiset puhuvat paljon Jumalasta? Jos Jumala on, niin minun on toteltava häntä. Jos Jumalaa ei ole, kuten olimme oppineet koulussa, niin voin jatkaa elämääni kuten tähänkin asti.” Näiden kysymysten myötä hän alkoi tutkia, mitä tarkoittaisi uskoa Jumalaan.
Ensin hän tutki islamia, koska monet hänen maassaan ovat islaminuskoisia. Hän luki Koraania venäjäksi. Hän tutki myös hindulaisuutta, sillä hänen maassaan on joitakin ihmisiä, jotka palvovat Krishnaa. Lopulta Farrokh tapasi venäläisen miehen, joka oli tullut hänen maahansa johtamaan ihmisiä Kristuksen luokse siitä huolimatta, että Farrokhin maa oli keskellä kamalaa sisällissotaa:
”Hän tuli sodan aikana kertomaan ihmisille Kristuksesta. Kävimme useita keskusteluja. Päivät, yöt, päivät, yöt. Kun minusta tuli kristitty, suhteeni vanhempieni kanssa heikkeni.” He olivat pettyneitä siitä, että Farrokhista tuli kristitty, koska he halusivat hänen olevan ateisti, kuten muut Neuvostoliiton hyvät kansalaiset.
Raamatunkäännöstyön kutsu
Farrokh lähti Venäjälle opiskelemaan teologiaa. Siellä hän tapasi naisen, joka työskenteli Raamatunkäännöstyöinstituutille (IBT, Institute for Bible Translation): ”Hän kertoi minulle Raamatun kääntämisestä. Aloin työskennellä IBT:lle ja sain koulutuksen Raamatun käännösten tekemiseen. Aloitimme Johanneksen evankeliumista.” Erinäisistä syistä tämä projekti oli kuitenkin lopetettava.
Farrokh palasi kotimaahansa vakuuttuneena, että Raamattu oli tarpeen kääntää hänen omalle kielelleen. Onnekseen hän tapasi pian miehen, joka oli juuri alkanut työstää käännöstä Farrokhin kielelle. Tälle kielelle oikeastaan on jo Raamattu, mutta se on kirjoitettu erittäin akateemisella kielellä. Tämä versio on niin vaikeaselkoinen, että useimpien ihmisten on vaikea ymmärtää sitä. Siksi Farrokh liittyi projektiin, jossa tehtäisiin uusi käännös, mihin osallistui useita kumppaniorganisaatioita. Hän oli innostunut mahdollisuudesta:
”Nyt olen onnellinen siitä, että Jumala käytti minua. Hän pelasti ensin sydämeni ja elämäni, sitten hän käytti minua tässä työssä saavuttamaan vuorilla ja kylissä niitä, jotka eivät vielä ole pelastuneet.”
Rauhaa rakentamassa
Farrokhin rakkaus ihmisiin juontaa juurensa hänen lapsuuteensa Neuvostoliitossa. Hän kertoo, että ala-asteella muut hänen kansansa pojat kiusasivat venäläisiä poikia, koska heistä tuntui etteivät he kuuluneet joukkoon. Juuri Farrokh oli näissä tilanteissa rakentamassa rauhaa:
”Venäläiset pojat pelkäsivät. Olin yksi, joka puolusti aina venäläisiä. Sanoin, ’Ei, et lyö tätä henkilöä.’”
Hän käy läpi minkälaista oli varttua Neuvostoliitossa ja kuinka kaiken kaikkiaan se oli hyvä kokemus. Keski-Aasian sosialististen neuvostotasavaltojen infrastruktuuri ja teollisuus kokivat paljon edistystä. Itse asiassa monet Farrokhin maanmiehet muistelevat kommunismia vanhoina hyvinä aikoina. ”Menetimme sen, mikä meillä oli Neuvostoliiton aikaan”, Farrokh sanoo viitaten vakaisiin työtuloihin ja maansa vahvempaan taloustilanteeseen. Sitten hän pohtii kansaansa ja heidän rauhanomaisia piirteitä:
”[Kansani] menetti auktoriteettinsa Keski-Aasiassa, koska he eivät ole aggressiivisia. He ovat runoilijoita. He rakastavat perinteitä. Sanoisin, että he ovat rauhantekijöitä.” Hänen maansa kulttuurissa korostuvat suuresti musiikki ja kirjallisuus. Tämä on toinen syy, miksi tämä Raamatun käännös on niin tärkeä Farrokhille. Hän kertoo, miten hänen työnsä projektissa alkoi:
”Yritin kääntää Johanneksen evankeliumin venäjästä ja kreikaksi. Kreikan kieli muistuttaa venäjää… Heprea on paljon vaikeampaa kuin kreikka. Muistan vielä vähän kreikkaa, mutta en hepreaa.” Venäjän tuntemuksesta toisena, mutta sujuvana kielenä oli valtavasti apua opiskeltaessa Uuden testamentin kreikkaa.
Pyhästä Kyrillosista Farrokhiin
Kyrilliset aakkoset, joita käytetään venäjän kielessä ja useissa muissa kielissä Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa, kehitettiin kreikkalaisista aakkosista, aivan kuten latinalaiset aakkosetkin. Pyhä Kyrillos ja hänen veljensä, Pyhä Methodios, toivat aakkoset slaavilaisille kansoille Bysantin Kreikasta julistaakseen evankeliumia slaaveille ja opettaakseen heitä lukemaan ja kirjoittamaan. Ortografioiden (eli oikeinkirjoitussääntöjen) luomisella Raamatun kääntämistä varten on siis erittäin pitkä historia evankeliumin jakamisessa.
Vaikka Farrokhin ei tarvinnut laatia ortografiaa, hän jatkaa tätä Raamatun kääntämisen perinnettä kansalleen Keski-Aasiassa:
”Oli Jumalan kutsu, että tekisin tätä työtä, ja rakastan sitä. Yritän tehdä hyvän Sanan käännöksen, joka auttaa muita tulemaan kristityiksi.” Rukoilkaamme, että Farrokh saa nähdä työnsä hedelmät uudessa, nykyaikaisessa ja tarkassa Raamatun käännöksessä, että hänen työnsä saisi jatkua rauhassa, ja että käännös valmistuu pian ja että sitä voidaan jakaa ilman esteitä.
Teksti: Robby Kerr
Käännös: Samu Lattu
Kuvituskuva: Marc Ewell
