”Synnyin Cambridgessa ja kävin kouluni Oxfordissa”, sanoo Sue ennen kuin lisää pilke silmäkulmassaan: ”Ohiossa!”. ”Kasvoin vakaassa ja yhteisöllisessä ilmapiirissä”, hän selittää. ”Tunsin kaikki naapurustomme perheet ja melkein jokaisen pienessä piirikunnan koulussamme. Ihmissuhteet merkitsivät paljon.” Myös yliopistovuotensa Sue vietti pikkukaupungin maalaisilmapiirissä, josta nautti.
Silti tällä maalaistytöllä oli kaukokaipuu. Yläkoulun aikaan lukuisat kirjat ja paljon matkustellut opettaja olivat avanneet hänen silmänsä Ohion ulkopuoliseen maailmaan. ”Täällä olin tekemisissä vain yhden kulttuurin kanssa, mutta mielenkiintoni kohteet olivat suuremmassa maailmassa”, Sue sanoo elämäänsä taaksepäin katsoessaan.
Näistä kiinnostuksen kohteista muodostuikin enemmän kuin vain nuoruuden haave. Sue päätti alkaa opiskella kulttuuriantropologiaa, vaikka hänen kristityt ystävät kummeksuivat hänen valintaansa. ”Kuinka voit palvella Jumalaa antropologina?” he kyselivät. Tuossa vaiheessa Sue alkoi kääntää intohimonsa suuntaa vilpittömäksi Jumalan johdatuksen etsimiseksi. Vastaus hänen rukouksiinsa tuli Wycliffen järjestämässä tilaisuudessa, jossa puhuja sanoi: ”Sinun pitää ymmärtää antropologiaa, jos haluat raamatunkääntäjäksi.”
Tästä sai alkunsa Suen tuleva ura SIL-järjestössä. Hän aloitti koulutuksensa SIL:in koulussa Oklahomassa. Siellä hän rakastui ensin sinivihreään VW Karmann Ghiaan ja sitten sen omistajaan, josta myöhemmin tulikin hänen aviomiehensä. Muutama vuosi myöhemmin pariskunta lähti raamatunkäännöstehtäviin Togoon, Länsi-Afrikkaan. Lähes 13 vuoden ajan Sue oli mukana kielitieteellisessä tutkimuksessa ja anufon kielen kääntäjäkoulutuksessa. Antropologia oli osa hänen tutkimustyötään, mutta siirtyi hiukan taka-alalle.
Halutaan ihmistaitoja!
Suesta ei koskaan tullut kokopäiväistä antropologia, mutta tämän alan taidot tulivat tarpeeseen hyvin odottamattomalla alalla: henkilöstöhallinnossa. Jo ennen Togoon muuttamista hän meni töihin erään puhelinyhtiön henkilöstöosastolle. Siellä hän oppi, että henkilöstöhallinto sopii hyvin antropologeille. Onhan antropologia loppujen lopuksi ihmistutkimusta!
Hän huomasi olevansa jälleen samoissa hommissa Togon vuosiensa jälkeen, tällä kertaa Pietarissa, Venäjällä. Kun hän ja hänen perheensä ottivat vastaan uuden tehtävän siellä, Sue auttoi uutta henkilöstöä venäläiseen kulttuuriin orientoitumisessa.
Lopulta perhe palasi Yhdysvaltoihin, Suen aviomies Eric ryhtyi opettajaksi ja heidän tyttärensä meni lukioon. Taas tarvittiin henkilöstöhallinnon taitoja: Sue aloitti tehtävässä, jossa hän auttoi Pietarin uusia tiimiläisiä löytämään oikeat paikkansa ja tehtävänsä kohteessa. Myöhemmin hän sai vastattavakseen laajemman alueen Euraasiasta.
Nalle Puh kohtaa henkilöstöhallinnon
Tänä päivänä Sue on ensimmäinen kontakti Pohjois-Afrikasta ja Tyynenmeren alueelta tuleville ihmisille, jotka haluavat palvella Jumalaa SIL-järjestössä Euraasiassa. Tässä tehtävässä yhdistyvät hänen kulttuuritietoutensa ja hänen kykynsä huomata yksityiskohdat ja rakastaa ihmisiä.
Sue käyttää taitojaan tiimissä, joka auttaa ihmisiä löytämään palveluspaikkansa Euraasiassa. Eräs hänen päätehtävistään on antaa tiedustelijoille esimakua siitä, millainen paikka Euraasia on. Mutta hän käyttää aikaa myös heihin tutustumiseen, selvittää heidän mielenkiinnon kohteensa, lahjansa ja kutsumuksensa. Hänen täytyy tulla ihmisten kanssa toimeen ja samastua heidän tilanteeseensa. Lopuksi usemmasta henkilöstä koostuva henkilöstöhallinnon tiimi päättää, otetaanko hakija ja mikä hänen palvelutehtävänsä Euraasiassa on. Mikä ympäristö soveltuu parhaiten tietylle henkilölle? Missä heidän taitojaan tarvitaan eniten? Suen tehtävänä on valmistella näitä päätöksiä. Hän nauttii siitä, että saa olla osana tätä prosessia.
”Koskaan ei ole kahta samanlaista tilannetta. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, niin myös jokainen prosessi. Jokaisessa tapauksessa yritän vastaanottaa ihmiset mahdollisimman hyvin.” Tämä tuntuukin olevan yksi hänen lahjoistaan: Eräs haastateltava kertoi, että hänen tapaamisensa Suen kanssa oli hauskin haastattelu, jossa hän koskaan on ollut. ”Olen hiukan kuin Tikru Nalle Puhissa”, Sue tunnustaa. Iloinen, ystävällinen ja valloittava – ominaisuuksia, jotka saavat ihmiset rentoutumaan. Samaan aikaan Sue on hyvin tietoinen Jumalan johdatuksen tarpeesta jokapäiväisessä työssään. ”Päivittäinen rukoukseni on tulla ’täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä’ ”, Sue jakaa siteeraten Kolossalaiskirjeen 1. luvun 9. jaetta. ”Teemme kaikki virheitä, mutta tunnen Herran auttavan minua työssäni.”
Suen intohimo antropologiaa kohtaan ja hänen kaukokaipuunsa sekä ihmisrakkautensa pääsevät nyt toteutumaan, vaikkakin odottamattomalla tavalla.”Kun luen haastattelemaltani ihmiseltä saamaani uutiskirjettä, huomaan usein, kuinka he tuntevat olevansa omalla paikallaan. Minulle tuottaa suurta mielihyvää tietää, että autoin heitä tämän saavuttamisessa. Jumala tekee ihmeellisiä asioita Euraasiassa – suuri iloni on rohkaista ihmisiä tulemaan mukaan joukkoomme.”
Silke Sauer
Käännös: Sari Kaurala
