Andrew Finlay Walls syntyi 28.4.1928 New Miltonissa, Englannissa. Walls opiskeli Oxfordin yliopistossa teologiaa ja erikoistui varhaisen kirkon kehitykseen. Hänen ystävänsä ja entisen oppilaansa, lähetysteologi David Smithin sanoin Walls oli ”sormenpäitään myöten” historioitsija ja tunsi ensimmäisen 300 vuoden kirkkohistorian läpikotaisin.
Vuodesta 1957 vuoteen 1962 Walls opetti yliopistossa Länsi-Afrikan Sierra Leonessa. Eräs Wallsin merkittävistä lähetyshistoriallisista oivalluksista syntyi, kun hän huomasi sierraleonelaisen kristillisyyden monien piirteiden ikään kuin selittävän niitä varhaisen kirkon ilmiöitä, jotka olivat hänelle tuttuja kirkkohistorian lehdiltä. Kristillisen uskon kulttuurirajat ylittävässä olemuksessa ja seurakunnan juurtumisessa uuteen kulttuuriin olikin jotakin ajatonta. Walls havaitsi 1950-luvun länsiafrikkalaisen kristinuskon kamppailevan samankaltaisten kysymysten kanssa, jotka olivat olleet läsnä uskon siirtyessä juutalaisesta kulttuurista hellenistiseen maailmaan kirkon ensimmäisinä vuosisatoina. Yksi Wallsin mainitsema esimerkki oli keskustelu siitä, kuinka tunnistaa aito profeetta valeprofeetasta ja kuinka kohdella valeprofeettoja. Wallsin kokemus Sierra Leonesta auttoikin häntä – hänen omien sanojensa mukaan – ymmärtämään paremmin varhaista kristinuskoa.
Sierra Leonessa ja tämän jälkeen Nigeriassa (1962–1965) vietetyt vuodet sysäsivät Wallsin kohti loppuelämän mittaista tutkimusmatkaa kristinuskon historiaan ja uskon kulttuurirajat ylittävään leviämiseen. Walls kyseenalaisti kirkkohistorian oppikirjoista tutun mallin, jossa kristinusko alkoi levitä Jerusalemista ja Juudeasta kreikkalaiseen maailmaan, sieltä roomalaiseen maailmaan, Pohjois-Afrikkaan ja Eurooppaan, levitäkseen sen jälkeen muualle maailmaan 1500-luvulta lähtien (katolilaisten näkökulmasta) tai 1700-luvulta lähtien (protestanttien näkökulmasta). Wallsille tämä yksinkertainen jatkuvan kasvun malli ei vastannut todellisuutta, vaan kristinuskon leviäminen oli tapahtunut sykäyksittäin. Jokainen merkittävä sykäys oli tarkoittanut uskon leviämistä yli kulttuurirajojen, mutta sitä oli myös seurannut uskon näivettyminen vanhalla ydinalueella. Ja se, mitä oli tapahtunut Palestiinassa, Vähässä-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa, oli nyt kaikesta päätellen tapahtumassa vähitellen Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Länsi-Afrikasta palattuaan Walls teki pitkän työuran Skotlannissa Aberdeenin ja Edinburghin yliopistoissa, joihin hän myös perusti globaalin kristinuskon (World Christianity) opinto-ohjelman. Juuri globaali kristinusko tarjosi nykykristityille valtavan mahdollisuuden kokea uusi ”Efeson hetki”. Tämä oli nimitys, jolla Walls kutsui sitä lyhyttä ajanjaksoa ensimmäisellä vuosisadalla, jolloin juutalaiset ja pakanat olivat Efeson kaupungissa muodostaneet – kaikista keskinäisistä eroistaan huolimatta – yhden yhteisen seurakunnan. Efesossa kaksi kulttuuria, ”rotua” ja elämäntapaa olivat hetken konkreettisesti ilmentäneet Kristuksen ruumiin yhtenäisyyttä, kunnes seurakunnasta tuli jälleen monokulttuurinen. Meille globaali kristinusko taas on tuonut mahdollisuuden ilmentää yhteyttä lukuisten eri kulttuurien kesken – jos olemme siihen valmiita, emmekä hukkaa omaa ”Efeson hetkeämme”.
2000-luvun alkuvuosina Walls luennoi raamatunkäännöstyön historiasta myös silloisessa Wycliffe-keskuksessa Englannin Horsleys Greenissä. Wallsille evankeliumi olikin ”ikuisesti käännettävissä”. Käännettävyys oli osa evankeliumin ydinolemusta, joka juonsi juurensa itse inkarnaatiosta: Jumala teki meidän vuoksemme Suuren Käännöksen tulemalla ihmiseksi. Tämän seurauksena sanoma Kristuksesta tulisi olemaan käännettävissä yhä uusiin kieliin ja kulttuurisiin konteksteihin.
Andrew Walls oli aktiivinen keskustelija ja kirjoittaja 12.8.2021 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Häntä jäävät kaipaamaan vaimo ja kaksi lasta sekä monet ystävät, joiden joukosta David Smith kuvaili edesmennyttä kollegaansa ”harvinaiseksi yhdistelmäksi suurta hienostuneisuutta ja syvää nöyryyttä”.
Hannu Sorsamo