Karen ja Derryl Friesen kertovat siitä, kuinka saivat olla todistamassa Bisu-kansan keskellä vietettyjä ensimmäisiä kristillisiä häitä, jotka yhdistivät Bisu-kansan vanhan, arvokkaan kulttuurin ja kristilliset arvot.
Karen ja minä rakastamme pikkuista bisunkielistä seurakuntaa ja sen kolmeatoista jäsentä, jotka lukeutuvat 700 hengen Bisu-kansaan. Kansa asuu kahdessa kylässä suurempien kansanryhmien saartamana ja on miltei kadottanut identiteettinsä ja kielensä. Sitä ympäröivät kansanryhmät saapuivat näille sijoilleen reilu vuosisata sitten, kaukana toisessa maassa käydyn sodan jaloista. Ja nyt, kaikkivaltiaan Jumalan sallimuksesta näiden uskollisten kristittyjen ja kahden heidän maataan kiertäneen ulkomaalaisen tiet ovat kohdanneet. Meidät otettiin avosylin vastaan. Saimme kaikkinaista rikkautta, kun nauroimme ja rukoilimme yhdessä, pamauttelimme antiikkisilla, suustaladattavilla musketeilla, juhlimme Uuden testamentin käyttöönottoa ja istuimme syömässä eläviä mehiläistoukkia ja sivettikissaa. Kahdenkymmenen vuoden työn tuloksena Bisu-kansalla on vihdoin oma raamatunkäännös.
Viime kerralla todistimme merkittävää tapahtumaa: Bisu-kansan historian ensimmäisiä kristillisiä häitä, kun kristitty nuoripari meni naimisiin. Sulhanen nimeltä Prem oli aiemmin vihannut kristittyjä, mutta nyt hän antoi vihkilupauksensa kauniille morsiamelleen Praewille Jumalan kasvojen edessä. Praew oli tunnustanut uskonsa Jeesukseen vain muutamaa kuukautta aiemmin, kun hän oli käynyt kasteella rohkeasti koko kylän nähden, senkin uhalla, että hänen vanhempansa suhtautuisivat häneen tämän jälkeen karsaasti.
Kielteinen asenne kristittyjä kohtaan muuttuu
Moni kyläläinen kääntää kristityille selkänsä ja sulkee heidät yhteisönsä ulkopuolelle. Myös Premin asenne oli samanlainen. Murrosiässä, noviisimunkkina ollessaan, hän ei lainkaan pitänyt siitä, että hänen isosiskonsa Por kertoi hänelle Jeesuksesta, josta oli kuullut yliopistossa. Por on edelleen yksi harvoista kristityistä. Pienen seurakunnan jäsenet ovat kärsineet vuosikausia eristämisestä, solvaamisesta ja pelottelusta.
Murrosiässä Premillä oli pahoja allergioita, jotka oireilivat ihossa. Por kehotti veljeään moneen otteeseen rukoilemaan Jumalaa Jeesuksen nimessä ja pyytämään, että paranisi. Kuitenkin vasta asepalveluksen kynnyksellä Prem koetteli Jumalaa: ”Jos olet olemassa, ota tämä allergia pois!” Vaikka allergia hävisi lähes välittömästi, Prem tyytyi ajattelemaan, että tälle oli luonnollinen selitys, olihan hän sentään nuori ja hyvässä kunnossa.
Kotiuduttuaan Prem alkoi kärsiä raskaasta demonisesta painostuksesta, joka ilmeni usein iltaisin hänen huoneessaan. Sen lisäksi perheessä oli väkivaltaa, mikä nakersi hänen isäsuhdettaan. Por vetosi taas veljeensä: ”Rukoile Jeesuksen nimessä, että nämä pahat henget poistuisivat kodistamme!” Prem teki työtä käskettyä, ja Jeesuksen nimessä tukahduttava demoninen läsnäolo alkoikin lientyä. Eräänä päivänä hän repi henkiin liittyvän amuletin kaulastaan ja viskasi sen menemään. Niin pian kuin Prem luotti vain Jeesukseen, hän sai täydellisen vapautuksen niistä demonisista voimista, jotka pyrkivät vaivaamaan häntä.
Uusi, vapaa elämä ja haasteet häiden suunnittelussa
Saatuaan uuden ja yltäkylläisen elämän Prem ryhtyi rukoilemaan väkevästi perheensä puolesta. Käydessämme tapaamassa Premiä hänen avaamassaan pienessä sähkölaitteiden korjaamossa kysyimme, kuinka hänen elämänsä oli muuttunut uskoontulon jälkeen. Hän herkistyi kyyneliin ja kertoi niiden lomitse: ”Kaiken sen, mitä olen anonut, perheeni on myös saanut! Minä olen parantunut. Väkivaltainen ja uskoton isäni on ottanut Jeesuksen vastaan ja seuraa nyt häntä. Perheemme elää sovussa. Lapsesta asti tuntemani tyttö, jonka kanssa olen seurustellut kuusi vuotta, on tullut uskoon.”
Premin silmät vettyivät uudestaan, kun kysyimme, miten voisimme muistaa häntä rukouksessa. ”Jeesus on tehnyt kaiken pyytämäni. Rukoilkaa, että saan pysyä terveenä, saan liikkeeni kannattamaan ja voin viedä Praewin vihille… PIAN!” Meillä ei ollut aavistustakaan siitä, että Premin tie oli noussut pystyyn, koska Praewin uskonnolliset vanhemmat olivat kieltäneet tytärtään menemästä naimisiin kristityn kanssa. Siitä huolimatta, että vanhemmat olivat vastikään pitkin hampain muuttaneet mielensä, he pyysivät niin suurta morsiusmaksua, että sen kerryttäminen veisi vuosia. Kaiken lisäksi vanhemmat edellyttivät pakanallista seremoniaa, jossa vainajien henkiä lepytellään uhrilahjoilla, niin etteivät ne vahingoittaisi, vaan ohjaisivat, siunaisivat ja suojelisivat nuortaparia. Tilanne näytti kerrassaan toivottomalta!
Niin sitten rukoilimme…. ja vain kolmea kuukautta myöhemmin saimme henkilökohtaisesti toimitetun hääkutsun Bisu-kansan ensimmäisiin kristillisiin häihin, jotka vietettäisiin morsiamen vanhempien täydellä siunauksella.
Hääjuhla, joka julistaa ilosanomaa ja kunnioittaa vanhoja perinteitä
Häät olivat mahtavat. Praew oli ollut kansansa ensimmäinen, jolla oli ollut rohkeutta käydä julkisella kasteella, ja nyt hän tunnusti julkisesti ikuisen rakkautensa Kristukseen ja sulhaseensa. Seremonia oli kristillisten arvojen ja Bisu-kansan rakkaiden perinteiden muodostama kaunis kimara, josta kaikki nauttivat.
Morsiusparin vanhemmat istuivat korokkeella. Sen jälkeen, kun morsiusmaksu oli hoidettu, he osallistuivat perinteen mukaiseen tunnekylläiseen seremoniaan, missä morsian ja sulhanen polvistuivat heidän eteensä. Näin morsiuspari kunnioittaa vanhempiaan ja pyytää avioliitolle heidän siunaustaan. Myöhemmin morsiamen vanhempien kotona pidettiin vastaanotto, jonne saapui kymmeniä kyläläisiä. He sitoivat Premin ja Praewin ranteet yhteen valkoisella puuvillalangalla, antoivat rahalahjan ja toivottivat heille siunausta.
Premin isosisko Por kirjoitti meille jälkikäteen: ”Ennen muuta suuret kiitokset teille ja kaikille niille, jotka ovat rukoilleet häiden ja Bisu-kansan puolesta. Kartoitimme ensin Bisu-kansan maailmankuvaa ja sen pohjalta suunnittelimme seremonian, joka puhutteli yhtä lailla morsianta, sulhasta kuin muitakin, mikä oli ennennäkemätöntä. Naiset itkivät, kun morsian ja sulhanen kunnioittivat vanhempiaan ja antoivat vihkilupauksensa omalla rakkaalla kielellämme.”
Por kertoi heidän elvyttäneen ikivanhan perinteen, joka oli jäänyt käytöstä miespolvia sitten. Nuoripari nukkui kolme yötä häähuoneessaan morsiamen äidin kotona ja kävi tänä aikana siivoamassa kylän vanhusten makuuhuoneet. Prem ja Praew kertoivat, että tämä oli antanut heille hienon tilaisuuden solmia suhteita kyläläisiin, jotka olivat tätä ennen vain kironneet heitä.
Por vakuutti: ”Haluamme kyläläisten ymmärtävän, että kristittynä eläminen ei tarkoita oman kulttuurin hylkäämistä, vaikka pahojen henkien palvontaan liittyvistä tavoista tuleekin luopua. Kiitos Herralle, että häistä saamamme palaute oli myönteistä. Kaikki kylässä tapahtuvat hyvät asiat ovat rukouksen hedelmää. Kiitos vielä kerran siitä, että rukoilette kanssamme.”
Rukouksia tarvitaan edelleen
Meillä on kymmeniä ystäviä ja kannattajia ympäri maailmaa. On heidän ansiotaan, että meidät kutsuttiin osallistumaan Bisu-kansan ensimmäisiin kristityn nuorenparin häihin ja valokuvaamaan juhlat. He ovat rukousyhteytensä kautta osalliset tähän ihmeeseen. Kiitos itse kullekin, joka palvelee Bisu-kansaa rukoilemalla kanssamme. Näin rakkautemme Bisu-kansaa kohtaan voi ulottua ja juurtua yhä uusiin perhekuntiin. Rukoilemme, että tämän nuoren seurakunnan toiminta siivittäisi Bisu-kansaa omaksumaan kielensä, identiteettinsä ja kulttuurinsa elvyttämisen ja että nämä häät enteilisivät monia uusia häitä ja kristittyjä perheitä. Saakoon Jeesuksen ja hänen seurakuntansa kunnia ja kirkkaus menestyä, kasvaa ja levitä kaikkialle Thaimaaseen ja muuallekin näiden uusien ystävien myötävaikutuksella.
Teksti ja kuvat: Derryl ja Karen Friesen (suom. Kirsi Korhonen)
Juttu on julkaistu Sanalla sanoen -lehdessä 9/2017.
