Wycliffe Raamatunkääntäjien hankekoordinaattori Jouni Mäkelä työskentelee äidinkielisten koulutushankkeiden parissa. “Äidinkielinen koulutus on kuin ravittu maaperä lapsen elämässä, josta on parempi ponnistaa elämänmittaiseen kasvuun”, hän kuvaa.
– Minulla oli nuorena voimakas Jumalan kutsu lähetystyöhön, kertoo Jouni Mäkelä, Wycliffe Raamatunkääntäjien (WRK) hankekoordinaattori.
Hän halusi, että evankeliumi tulisi kaikkien tietoon. Lähetystyökutsu ohjasi hänet raamattukouluun ja opiskelemaan soveltavaa kielitiedettä yliopistoon Kanadaan.
– Nuorena ajattelin, että kun ihmiset saavat Raamatun omalla kielellään, silloin näkyni on toteutunut ja lähetystyön voi lopettaa, Jouni kuvaa silloista ajatusmaailmaansa.
Matkustellessaan nuorena aikuisena ympäri maailmaa hän alkoi kuitenkin ymmärtää, että joissakin maissa elinolosuhteet voivat olla äärimmäisen hankalat. Hän näki kurjuutta ja puutetta monessa paikassa – sielläkin missä Raamattu oli jo käännetty.
Haastavien elinolosuhteiden näkeminen sai hänet pohtimaan, kuinka myös ihmisen kasvuympäristö voi olla tällaisessa ympäristössä kova.
– Vaikka maahan heittäisi siemeniä, ne eivät välttämättä lähde tuottamaan hedelmää.
Hänen käsityksensä lähetystyön tekemisestä alkoikin pikkuhiljaa laajentua. Nykyään Jouni uskoo, että lähetystyö voi olla muutakin kuin vain Raamatun kääntämistä, ja niinpä työskentelee äidinkielisten koulutushankkeiden parissa. Hän kokee olevansa osana Jumalan lähetystä, kun voi olla edistämässä vähemmistökieliä puhuvien lasten koulutuksen laatua.
Vertaus viikunapuusta
Jeesuksen vertaus viikunapuusta (Luuk. 13:6–9) kuvastaa Jounin ajatuksia hankekohteiden elinolosuhteiden parantamisesta. Mäkelä näkee, että hankekohteiden yhteisöt ovat kuin kärsineitä viikunapuita, joiden toivotaan kasvavan. Ihmisten elinolosuhteita pyritään parantamaan kuokkimalla, lannoittamalla ja kastelemalla yhteisön maaperää eli elinympäristöä. Kasvuolosuhteet muuttuvat vähän kerrallaan paremmiksi, jos ympäristöön tuodaan huolenpitoa ja lisätään edellytyksiä erilaisten kykyjen oppimiselle.
Koulussa pienet lapset omaksuvat erilaisia perustaitoja, kuten käyttämään kynää ja lukemaan kirjaa. Hiljalleen heistä kasvaa uusi sukupolvi, jonka yksilöt ovat itsevarmoja, luovia, aktiivisia sekä kyvykkäitä kriittiseen ajatteluun ja ongelmanratkaisuun.
– Äidinkielinen koulutus on kuin ravittu maaperä lapsen elämässä, josta on parempi ponnistaa elämänmittaiseen kasvuun, Jouni kuvaa.
Kukoistavampi yhteisö
Tänä päivänä Jouni ajattelee, että iso osa lähetystyötä on se, miten paikalliset kristityt näkevät evankeliumin eteenpäin viemisen merkityksen omassa lähiympäristössään.
– Me voimme olla vahvistamassa Jumalan mission etenemistä heidän omassa elinympäristössään. Lukutaitotyö ja Raamatun kääntäminen ovat osa tätä. On monenlaista tukityötä, missä voi olla mukana, Jouni selittää.
Perinteisestä lähetystyökäsityksestä poiketen hankkeet eivät ole varsinaista seurakuntatyötä. Hän kuitenkin uskoo, että seurakunnat voivat hyötyä lasten koulussa oppimista taidoista. Lapsi voi olla myös itse kyvykäs ottamaan selvää, mitä Raamatussa puhutaan.
– Seurakunnasta tulee kukoistavampi, jos se on täynnä ihmisiä, jotka ovat kasvaneet paremmassa maaperässä, Jouni kuvaa.
Häntä innostaa ajatus siitä, että äidinkielisen koulutuksen avulla uusi sukupolvi saa vanhempiaan paremmat edellytykset kasvaa elämässä. Hän toivoo, että hanketyöllä olisi pysyvä vaikutus hankekohteissa ja että innostus ja taito käyttää opetuksessa lasten omaa äidinkieltä jäisivät pysyvästi kohteisiin.
– Kuokka ja välineet, joilla maata muokataan, jäävät sinne paikan päälle.
Teksti: Elina Smeds
