Minun nimeni on Batbajar*, olen 69-vuotias. Olen poronkasvattaja ja olen asunut taigalla koko ikäni. Luulin, että niin vietänkin loppuelämäni, kodassa kahden puun välissä ja porojen parissa. Mutta sain nähdä, että kaikki muuttuu, kun elämäämme tulee Jumala.
Kesällä 2019 Arzhu tuli luoksemme taigalle poikansa kanssa. Kolmen viikon ajan hän piti lastenleiriä meidän lapsillemme taigalla. Silloin sain ensi kertaa kuulla hänen kauttaan Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta ja siitä, mitä Hän on tehnyt puolestani. Sen jälkeen en ole kertaakaan epäillyt sitä, etteikö Jeesus olisi elävä Jumala.
Sen jälkeen Arzhu on käynyt luonamme toistumiseen joka kesä ja talvi. Hän toi mukanaan lauluja Jeesuksesta ja suullisia Raamatun kertomuksia. Kuuntelimme niitä kodassa yhdessä sekä keskustelimme paljon. Kuuntelemme näitä kertomuksia ja lauluja perheeni kanssa joka päivä. Ensimmäistä kertaa meidän taigallamme soivat laulut Jumalasta.
Sen jälkeen kun minä, vaimoni ja lapseni uskoimme Kristukseen, meillä alkoivat ongelmat shamaanin kanssa. Hän uhkasi syödä ja tuhota meidät. Yhden yön hän soitti rumpuaan aamuun asti kotamme ulkopuolella. Mutta olemme yhä hengissä, eikä kukaan ole syönyt meitä. Uskon, että Jeesus varjelee meitä.
Tänä vuonna sain suuren lahjan Jumalalta. Ensi kertaa elämässäni matkustin kauas Venäjälle. Näin Moskovan, Pietarin, Burjatian. Ensi kertaa elämässäni sain käsiini passin, ylitin rajan, näin lentokoneen ja lensin siinä Jumalan ja Arzhun ansiosta. Ulan-Udessa kaikki ihmiset olivat meidän kaltaisiamme. Ystävät ottivat meidät oikein hyvin vastaan, saimme hyvää ruokaa ja näimme kauniita paikkoja. Sain paljon lahjoja ja minua halattiin paljon joka paikassa. Näin valtavan ison lentokoneen, jolla lensimme Pietariin. Siellä näin meren ja ajoin paljon autolla. Ensi kertaa silmäni näkivät myös kirkon. Arzhu aina puhuu paljon kirkosta, mutta en ymmärtänyt sitä ennen. Nyt ymmärsin! Ensi kertaa elämässäni näin niin paljon ihmisiä, paljon autoja ja kauniita taloja. Silmäni laajentuivat yhä enemmän ja sydän suureni.
Kaikkein ihmeellisintä oli kuitenkin tutustua niin moniin eri kansoihin, kuulla heidän kertomuksiaan Jumalasta ja ymmärtää, että meidän Jumalamme on todella iso. Ensi kertaa elämässäni peseydyin joka päivä vedessä, joka ei lopu (=suihku), ensi kertaa pukeuduin niin moniin uusiin vaatteisiin ja söin hyvää ruokaa. Jalkani kulkivat Moskovan Punaisella torilla. Välillä ajattelin, että se on unta. Suuri kiitos Jumalalle!
Ennen kotiinpaluuta Arzhu antoi minulle kuva-albumin, jossa on 100 valokuvaa. Palaan taigalle ja tahdon yhä enemmän kertoa kaikille Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan, ja näytän kaikille valokuvia. Toivon, että Arzhu ja muut työntekijät voivat mennä vielä muidenkin kansojen luokse kertomaan Jumalastamme. Saakoon koko maa oppia tuntemaan Hänet! Minä ja perheeni emme osaa lukea eikä kirjoittaa, emmekä voi ymmärtää kaikkea Raamatussa. Mutta tiedän varmasti yhden asian: Jeesus Kristus on 2000 vuotta sitten kuollut ristillä jokaisen ihmisen puolesta ja noussut ylös. Kun elämämme päättyy täällä maan päällä, minä ja minun perheeni saamme kohdata Hänet. Sitä me odotamme!
*Nimi muutettu
