Kirjoittanut Feruza K., uzbekistanilainen Jeesuksen seuraaja. Feruza oli yksi uzbekinkielisen Raamatun (julkaistu 2016) äidinkielelleen kääntäjistä ja työskentelee tällä hetkellä raamatunkäännöskonsulttina. Hän varmistaa, että käännökset ovat tarkkoja ja viestinnältään selkeitä ja kuulostavat luontevilta.
Berakinkielisen (nimi muutettu) Raamatun kääntäjät Keski-Aasiassa ovat hartaita muslimeja. He noudattavat tarkasti ramadania, vuosittaista paastokuukautta, pidättäytymällä ruuasta ja juomasta päivänvalon aikaan. Myöhään keväällä ja kesäkuukausina se merkitsee 14-16 tunnin paastoamista! Kuten muutkin muslimit, berakilaiset toivovat, että tuomiopäivänä heidän ramadan-paastonsa ja -rukouksensa lasketaan heidän hyvien tekojensa joukkoon, ja auttavat siten heitä saamaan Jumalalta syntinsä anteeksi.
Vuonna 2021 tulin tarkistamaan tiimin käännösluonnosta 1. Mooseksen kirjasta huhti-toukokuun vaihteessa – juuri keskellä ramadania. Työskentely pitkien ja kuumien päivien aikana oli hyvin väsyttävää. Koska minutkin on kasvatettu muslimiksi, tiesin miltä heistä tuntuu. Meidän oli silti pidettävä työrytmistä kiinni työstääksemme kaiken sen materiaalin, minkä olimme suunnitelleet käyvämme läpi.
Minulla on tapana rukoilla tiimieni kanssa jokaisen työpäivän aluksi. En välitä siitä, ovatko kollegani kristittyjä tai muslimeja tai uskovatko he ollenkaan jumalaan. Kun olin Berakin tiimin kanssa, rukoilin joka aamu Jumalan siunausta päivälle ja pyysin häntä hyväksymään kääntäjien paaston. Rukoilin myös, että kääntäjät oppisivat tuntemaan Jumalan henkilökohtaisesti ja ymmärtämään, mitä anteeksiantamus Jeesuksessa on.
Rukoillessani jaoin vilpittömästi sen, mitä sydämelläni oli, enkä yrittänyt tehdä vaikutusta tai manipuloida ketään. Itse asiassa rukoilin tiimin puolesta äidinkielelläni, uzbekiksi, eivätkä he edes ymmärtäneet sitä.
Äidinkielellä rukoileminen
Tapasin Berakin tiimin toimistossa, jossa Raamattua käännetään kahdelle muullekin keski-aasialaiselle kielelle. Suurin osa henkilökunnasta on muslimeja, jotka myös paastosivat tuona aikana. Toimistossa alkoi kiertää sana, että rukoilen päivittäin Berakin tiimin kanssa, ja eräänä aamuna minua pyydettiin rukoilemaan siunausta koko henkilökunnalle. Kuinka olisin voinut kieltäytyä?
Rukoilin uzbekiksi, kuten tein berakilaistenkin kanssa, koska osaan ilmaista itseäni Jumalalle parhaiten omalla kielelläni. Jälkeenpäin he kertoivat minulle, kuinka kauniilta uzbekinkielinen rukoukseni oli kuulostanut. He eivät pystyneet ainoastaan tunnistamaan joitakin käyttämiäni sanoja, vaan heihin oli tehnyt vaikutuksen myös se, kuinka helposti puhuin Jumalalle. Kerroin heille kommunikoivani Jumalan kanssa mukavimmin äidinkielelläni ja että uskon Jumalan pitävän sen kuuntelusta.
Silloin eräs berakinkielen kääntäjistä korotti äänensä ja kertoi, ettei hänen kansansa rukoile berakinkielellä. Vaikka he pitävät tauon kiittääkseen Jumalaa tai pyytääkseen häneltä varjelusta tai tukea, he rukoilevat vain kansalliskielellään. Rukoilevatpa he sitten ennen ateriaa, hääseremoniassa tai siunatakseen lapsiaan, he eivät käytä äidinkieltään.
Jumala, joka pitää siitä, miltä kielesi kuulostaa.
Järkytyin hiukan tästä paljastuksesta. Tuossa ympäristössä on normaalia, että muslimiuzbekit rukoilevat uzbekiksi. Mieleeni ei ollut tullut, että asia olisi berakilaisten kanssa toisin. Kysyin, miksi he eivät rukoilleet äidinkielellään. Kääntäjä vastasi, etteivät he uskoneet Jumalan pystyvän ymmärtämään heitä, jos he tekisivät niin.
Vakuutin heille, että Jumala, joka oli luonut heidän kielensä, pystyi vallan hyvin myös ymmärtämään sitä. Selitin, että rukoileminen ei ole vain kuluneita lauseita, vaan vilpitöntä kommunikointia Jumalan kanssa. Kollegani katsoi minua hämmästyneenä ja kysyi: ”Mekö voimme rukoilla omalla kielellämme?”
”Kyllä vain”, sanoin. ”Jumala ilahtuu kuullessaan sinun puhuvan hänen kanssaan omalla kielelläsi. Hän pitää siitä, miltä se kuulostaa, koska hän on luonut kaikki maailman kielet.”
Nyt oli berakinkielen kääntäjien vuoro hämmästyä. Ajatus oli kuitenkin myös kiehtova. Eräs tiimiläinen huomasi, että hän voisi nyt kertoa äidilleen, että tämä voi käyttää äidinkieltään pyytäessään Jumalaa siunaamaan häntä ja perhettään. En tiedä, onko näin käynyt, mutta toivon, että kääntäjät itse ovat alkaneet rukoilla äidinkielellään. En epäile yhtään, etteikö Jumala ymmärtäisi ja kuulisi heitä.
Käännös: Sari Kaurala
