Raamatunkäännösliikkeestä ei voi enää puhua ottamatta lukuun myös Raamatun suullista kääntämistä ja sen vaikutusta. Tämä on strateginen painopiste suunnitelmissa, joiden tavoitteena on, että jokainen elävä kieli saa pian Raamatun.
Raamatun suullinen kääntäminen kasvoi sen suullisesta esittämisestä. Nämä käsitteet voidaan määritellä seuraavasti:
Raamatun suullinen esittäminen tutustuttaa kuulijat Raamattuun. Siinä laaditaan, opetellaan, harjoitellaan ja lopuksi esitetään tarinoita Raamatun pohjalta.
Raamatun suullinen kääntäminen tapahtuu äänitallenteesta kohdekielelle, usein mitään kirjoittamatta.
Tämän artikkelin aineisto on koostettu sähköposteista ja Zoom-haastatteluista keskusteluksi, jossa ääneen pääsevät
- Swapna Alexander, johtava käännöskonsultti, Faith Comes By Hearing
- Bryan Harmelink, verkostojohtaja, Wycliffe Global Alliance
- Youngshin Kim, suullisen kääntämisen kouluttaja, YWAM.
Nostetaan kissa heti pöydälle: onko Raamatun suullisen kääntämisen ja tavanomaisen kirjallisen kääntämisen välillä minkäänlaista kilpailuasetelmaa?
Bryan Harmelink: Mukana on ihmisiä, joiden mielestä suullinen kääntäminen on vastaus jäljellä oleviin käännöstarpeisiin, mutta näin ajattelevat eivät yritä runnoa omaa linjaansa läpi.
Yhteisöt pitävät Raamatun suullista kääntämistä välivaiheena, joka edeltää painetun Raamatun kääntämistä. Eikö niin?
Bryan Harmelink: Ilman muuta. Joissakin paikoissa painetun Raamatun levittämistä valvotaan, jolloin Raamattuja ei ehkä koskaan saada laajasti levitettyä. Niinpä suullinen kääntäminen voi olla paras tapa saada Raamattu käyttöön riskialttiissa tilanteissa.
Suullinen työ koski pitkään vain Raamatun kertomusten esittäjiä. Painopisteen siirtyminen suulliseen kääntämiseen vie esittämisen sellaiselle tasolle, jota voidaan pitää käännöksenä.
Olet sanonut, että kulttuurien kahtiajako suullisiin ja kirjallisiin on virheellinen. Mitä tarkoitat?
Bryan Harmelink: Meillä on tapana jakaa kulttuurit kahtia suulliseen ja kirjalliseen/lukutaitoiseen kulttuuriin. Asiantuntijat puhuvat yhä enemmän multimodaalisuudesta. Se on jotakin, jonka keskellä elämme. Jokainen on tekemisissä suullisen, kirjallisen ja visuaalisen informaation kanssa.
Joissakin yhteiskunnissa – jopa ns. erittäin lukutaitoisissa yhteiskunnissa – lähes kaikki vuorovaikutus on suullista: radio, podcastit, televisio, musiikki, YouTube. Mutta digitaalinen media vaatii multimodaalista osaamista. YouTubessa ei pääse kovin pitkälle, ennen kuin tarvitsee jonkinlaista lukutaitoa valitakseen haluamansa videot. Myös puhelimen käyttäjän on käytettävä jonkin verran tekstiä tietyn aineiston löytämiseksi, mutta halutessaan hän voi prosessoida kaiken löytämänsä suullisesti.
Kirjallisuudessa on vallalla käsitys, että vain lukutaitoiset ihmiset kykenevät abstraktiin ajatteluun. Tämä näkemys olisi syytä kyseenalaistaa. Niillä, jotka eivät käytä painettua sanaa, on monia uskomattomia kykyjä ja taitoja. Heidän muistinsa on ylivertainen, samoin vuorovaikutustaidot.
On siis vaikea keksiä oikeita sanoja, joilla viitata asianmukaisesti eri ihmisryhmiin.
Swapna, olet pitänyt suullista kääntämistä hengellisenä harjoituksena ja kirjallista kääntämistä pikemminkin akateemisena työnä ikään kuin se ei olisi hengellisesti palkitsevaa. Kerro, mikä tekee suullisesta kääntämisestä erilaista konsultin työssä?
Swapna Alexander: Pyydän ensinnäkin anteeksi, jos olen antanut sellaisen vaikutelman, ettei kirjallinen kääntäminen olisi mielestäni lainkaan hengellistä työtä. Tarkoitukseni oli kertoa, että suullinen kääntäminen vaikuttaa tekijäänsä toisella tavalla kuin kirjallinen muistiin merkitseminen. Käännettävän aiheen sisäistäminen edellyttää aina aiheen huolellista tutkimista, jotta sen voi toistaa suullisesti omana tietonaan. Tutkimisen aikana kääntäjä samastuu sisältöön, joka siirtyy tunnetasolle. Sisällöstä tulee omakohtainen, niin kuin pitääkin.
Kuulin kerran toteamuksen, joka on surullisimpia koskaan kuulemiani. Eräs henkilö sanoi näin: ”Vaikka käännän Raamattua, se ei hyödytä hengellistä elämääni. En rakennu minkään vertaa.” Otin asian puheeksi erään kokeneen kääntäjän kanssa, joka oli samaa mieltä, mutta totesi suullisen kääntämisen vaikuttavan häneen. Olin tyrmistynyt, koska silloinen käännösryhmäni käsitteli sanomaa niin järjellä kuin tunteella. Uskon sen johtuneen siitä, että hankkeessa oli myös suullisia osioita. Nykyinen työtoverini sanoikin: ”Kun sisäistämme tarinoita, pääsemme tarinaan ja meistä tulee osa tarinaa. Se on erittäin palkitseva kokemus.”
Kun kuuntelen suullisesti käännettyä Raamattua, tekstissä kuuluu kääntäjän sydämen ääni. On kuin kääntäjä kertoisi omaa tarinaansa. Kääntäjät ovat usein itse häkeltyneitä kuulijoiden reaktioista.
Bryan Harmelink: Suullisen kääntämisen metodit tarjoavat miltei välittömän osallisuuden Raamattuun. Perinteinen järjestys ”ensin tehdään käännös, sitten päästään osallisiksi” kumoutuu. Suullinen kääntäminen on siinä mielessä samanlaista kuin viittomakielen kääntäminen, että asioita pohditaan paljon, koska ne on päätettävä ennen kääntämistä. Jos luet kohdan ”Jeesus itki”, teksti ei osoita mitään tunnetta. Siinä on kyllä tunnetta merkitsevä sana. Suullisesti käännettäessä tunteet on otettava mukaan, muuten suullinen viestintä ontuu.
Entä jos ei voi yhtään tietää, millainen äänensävy tai asenne puhujalla on ollut?
Näitä ja muita kysymyksiä on pohdittava, kun tekeillä on äänite. Painettava käännös ei aina vaadi sitä.
Käykö tässä niin, että yhteisöt muuttavat käännösjärjestystään?
Bryan Harmelink: On täysin mahdollista, että käännösjärjestys muuttuu. Kun Raamattua esitetään, ihmiset tutustuvat vaikkapa Jeesuksen ja Lasaruksen kertomukseen. Se yhdistyy Raamatun käyttämiseen, mikä voi johtaa parempaan kääntämiseen. Hengellinen vuorovaikutus on sen ansiosta paljon suorempaa.
Raamatun suullista esittämistä on pidetty astinlautana painetun käännöksen käytölle. Se on ollut nopea keino ottaa kirjoitukset käyttöön. Suulliseen kääntämiseen liittyvä keskustelu ja pohdinta on siihen osallistujille paljon välittömämpi hengellinen kokemus verrattuna siihen, että muutama kirjalliseen kääntämiseen kykenevä tekee käännöksen ja muiden on odotettava sen valmistumista. Otaksun, että tämä oli se, mitä Swapna ajoi takaa.
Voiko näin kääntää myös niitä osuuksia Raamatusta, joissa ei kerrota tarinaa? Käykö Roomalaiskirjeen suullinen kääntäminen päinsä? Entäpä 2. Mooseksen kirja, jossa Jumala antaa ohjeet ilmestysmajan rakentamiseksi?
Swapna Alexander: Mielestäni on mahdollista kääntää muitakin osuuksia Raamatusta suullisesti kuin tarinoita, sillä käyttäväthän ihmiset puhuessaan muitakin lajityyppejä kuin kertomuksia. Ratkaisun avain on lajityypin ja sen funktion tunnistaminen ja sisällön käsittäminen, mikä ei ole kovin helppoa Paavalin kohdalla. Yllämainitut tehtävät kuuluvat käännösneuvojalle, joka sitten selittää tekstin funktion, lajityypin ja sisällön kääntäjille luovasti ja tehokkaasti. Bryan Harmelink kutsuu tätä ”vuorovaikutteiseksi merkityksen löytämiseksi”.
Roomalaiskirjettä kääntäessämme voimme keskustella Paavalin argumenteista ja logiikasta, perehtyä kontekstiiin tai näytellä. Eräässä käännöshankkeessa päätimme ottaa mukaan toisen henkilön, joka kyselee Paavalilta kaikenlaista, kuten: ”Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi?” Paavali vastaa: ”Ei tietenkään.” Roomalaiskirjeen sisäistäminen luisti tähän malliin oikein hyvin.
En ole kääntänyt 2. Mooseksen kirjaa käännöstiimin kanssa, mutta silloin toimisin seuraavasti: Johdatuksena ohjaavaan tekstilajiin keskustelisin esimerkiksi talonrakentamisen ohjeista. Sitten puhuisin käännettävän osion sisällöstä ja jopa esittäisin sen helpottaakseni muistamista ja selkeyttääkseni toimintaa ilmaisevien verbien merkitystä. Lopuksi kohta käännettäisiin suullisesti. Se on vaikeaa ja työlästä, mutta mahdollista. Eikä vain mahdollista, vaan käännös olisi luultavasti parempi.
Bryan Harmelink: Kysymys on niin yleinen, että tulee pohdittua, onko tällainen reaktio painettua sanaa käyttäville ominainen. Lukutaitoisten on vaikea ymmärtää, että suullisessa kulttuurissa elävillä ihmisillä on uskomattoman hyvä muisti.
Itseään lukutaitoisina pitävät ajattelevat: ”Kaikki nämä suullisen kääntämisen menetelmät ovat tarpeen, jotta ihmiset kykenisivät painamaan ja palauttamaan tekstejä mieleensä ja sisäistämään ne.” Kuitenkin jotkut tällä tavalla koulutetut ajattelevat toisin ja kyselevät: ”Minkä takia toistelet samaa asiaa? Kerroit sen jo, me tiedämme sen jo. Miksi kerrot sen meille kolmeen tai neljään kertaa?”
Osallistuin kerran kokeiluun, jossa työstettiin osaa Kolossalaiskirjeestä, ja totesin sen haasteelliseksi. Olen kuullut, että jotkut ovat kääntäneet Paavalin kirjeitä hyvällä menestyksellä. Jotkut ovat sisäistäneet kokonaisen kirjeen. He pystyvät kertomaan ja esittämään vaikkapa koko Galatalaiskirjeen suullista menetelmää käyttäen. Vastaan siis kyllä, se on mahdollista, mutta siinä on haasteita, joita kertomusten kanssa ei ole.
Vaimoni kertoi minulle kerran eräästä henkilöstä, joka oli löytänyt vanhan baseball-pelaajakortin. Löytäjä huomasi ällistyksekseen pystyvänsä kertomaan pelaajan tilastot ulkomuistista, vaikkei ollut nähnyt korttia sitten lapsuutensa. En väitä, että jokainen itseään suullisesti ilmaiseva toistaisi kaiken kuin nauhuri. Monilla on kuitenkin käsittämättömiä kykyjä, joita emme voi uskoa, jos itse emme pysty samaan.
Suullinen kääntäminen on viime vuosina voimistunut. Miksi niin on tapahtunut?
Bryan Harmelink: Eräs tärkeä tekijä lienee Faith Comes by Hearing -järjestön kehittämä ohjelmisto Render. Ohjelmistolla on rajoitteensa, mutta uusista versiosta tulee joustavampia ja helppokäyttöisempiä.
Vuonna 2018 kutsuimme koolle eri toimijoita, jotta voisimme käydä rakentavaa keskustelua. Tarkoituksena oli pohtia, mitä tarkoitamme Raamatun suullisella kääntämisellä – ei pakottaa muita noudattamaan kyseistä menetelmää. Aihe kiinnosti paljon enemmän kuin olin kuvitellut. Tulijoita oli 30 eikä 8-10, niin kuin olin odottanut! Tuon yhteisen viikon aikana syntyi monia kumppanuuksia ja yhteyksiä, jotka olisivat muuten voineet jäädä syntymättä.
Toinen tekijä suullisen kääntämisen voimistumiseen on lähetysjärjestö Youth with a Mission (YWAM), jonka kiinnostus kääntämiseen heräsi jo parikymmentä vuotta sitten. YWAM on juuri käynnistänyt oman suullisen kääntämisen koulutuksensa, joka järjestetään yhtä aikaa viidessä maassa.
Youngshin Kim, YWAM: Suullisen kääntämisen Mega-kurssilla on 80 opiskelijaa ja 12 opettajaa kaikkiaan 16 maasta. Se järjestetään Papua-Uudessa-Guineassa, USA:ssa (Hawaijilla), Nigeriassa, Etelä-Afrikassa ja Sveitsissä. Pääsimme hyvään alkuun käsittelemällä kokonaiskuvaa. Otimme esille Every Tribe, Every Nation -verkoston tavoitteen ja sen, mitä Jumala on tekemässä YWAMin keskuudessa. YWAMin perustaja, Loren Cunningham, tähdensi Raamatun merkitystä paikallisella tasolla ja kehotti oppilaita käymään tehtävään käsiksi. YWAMin päänavaus voi johtaa suureen hengelliseen herätykseen, joka koskettaa koko maailmaa.
Oppilaskunnasta ainakin 70 % on 20–40-vuotiaita. Nuorten suuri osuus opiskelijoista kruunaa minun osaltani kaiken!
Onko suullisen kääntämisen kehityksen takana vielä muita tekijöitä?
Bryan Harmelink: Sen ymmärtäminen, ettei kyseessä ole niinkään työn nopeutuminen kuin se, että seurakunta saa kirjoitukset entistä tavoittavammassa muodossa nopeaan levitykseen. Äänitys haukkaa ison osan työpanoksesta, eikä siihen aina ryhdytä. Kirkko voi pitää parempana, että seurakunnissa on raamatunkertojia, jotka kiertävät kertomassa osioita Raamatusta. Seurakuntien ja niiden toiminnan, opetuslapseuttamisen ja evankelioimisen näkökulmasta raamatunkertojat voivat olla parempi vaihtoehto kuin äänite, vaikka äänite olisikin tärkeä osa käännösprojektia. Tämä tapa vie seurakunnan suorinta ja nopeinta tietä Raamatun äärelle. Uskon, että sillä on osansa innostukseen.
On ehdotettu sitäkin, että kirjallisesta käännöksestä saisi luontevamman suullisen menetelmän keinoin. Siinä ei mielestäni puhuta asiasta vaan sen vierestä. Riippumatta siitä, onko kyseessä kirjallinen, suullinen, äänitemuotoinen vai viittomakielinen käännös, se on parasta tehdä mahdollisimman perusteellisen ymmärryksen pohjalta. Jos kääntäjä ymmärtää vain osapuilleen, mistä Jeesus puhuu, käännöskin kertoo vain osapuilleen, mitä Jeesus sanoo.
Ihan kaikkea ei voi käsittää sataprosenttisesti, mutta käännettävästä kohdasta voi muodostaa perusteellisen käsityksen. Siihen tarvitaan monta lukemis- ja kuulemiskertaa sekä keskustelua ja kyselemistä. Parempi käännös on seurausta tekstin paremmasta ymmärtämisestä.
Vaikuttaa yksinkertaiselta. Silti joskus tuntuu, kuin kääntäjät istuutuisivat Paratext-käännösohjelmansa eteen ja lähtisivät liikkeelle ensimmäisen kappaleen ensimmäisestä jakeesta, vaikka eivät vielä tiedä, minne ovat matkalla. Mitä paremman kokonaiskuvan kääntäjä muodostaa esim. Paavalin suhteesta filippiläisiin, sitä parempi on Filippiläiskirjeen käännös. Sellaiseen eivät sanatarkat käännökset pysty. On muodostettava kokonaisvaltainen käsitys asioista, joita ei edes mainita. Seurakuntien hengellisestä tilasta, Paavalin suhteesta seurakuntiin ja muusta vastaavasta on kyllä tietoa. Edellä esitetyn perusteella uskon, että suullisen kääntämisen keinoilla on paljon tarjottavanaan myös kirjallisen kääntämisen toimintatavoille, niin että nämä vahvistuvat.
Jim Killam, Wycliffe Global Alliance
Käännös: Kirsi Korhonen
