Aloitellessani tätä kirjoitusta vilkaisin postejani. Viimeisin oli Udmurtiasta: ”Minulla on hienoja uutisia: Raamatun kertomuksia lapsille on saapunut painosta”, viestitti pastori Valeri Iževskistä. Mielessäni läikähti ilo: udmurteilla on omakielinen Raamattu, ja sen pohjalta uusi kirjakin oli syntynyt. Se tuntui ihmeeltä.
Useille Venäjän vähemmistökielille, myös joillekin suomensukuisille, oli ennen vuoden 1917 vallankumousta käännetty Raamattua, mutta sitten työ pysähtyi lähes seitsemäksikymmeneksi vuodeksi. Virallisesta politiikasta huolimatta Neuvosto-Venäjällä kaivattiin Jumalan sanaa. Myös vähemmistökieliä puhuvat ikävöivät sitä, ja siksi jotkut käänsivät Raamattua oma-aloitteisesti. Yksi heistä oli komisaarnaaja Vasili Popov, joka käänsi Raamatun äidinkielelleen ja koetti etsiä tekstille julkaisijaa.
Vuonna 1973 perustettiin Tukholman Raamatunkäännösinstituutti (RKI), joka otti uusintapainatuksia julkaistuista teksteistä ja aloitti käännöstyön Neuvostoliiton (NL) vähemmistökielille. Kun RKI oli toiminut kymmenisen vuotta, monien NL:n keski-aasialaisten ja kaukasialaisten kieliryhmien tilanne näytti jo lupaavalta, sillä niihin oli saatu kääntäjiksi länteen emigroituneita juutalaisia. Suomensukuisten kielten tilanne oli toinen. Tukholmaan saapui salaisia reittejä pitkin käännöksiä komiksi, mariksi, udmurtiksi ja ersäksi, mutta ketkä tarkistaisivat ne? Katse kääntyi Suomeen: Helsinkiin avattiin osasto, jonka tehtäväksi tuli kääntäjien ja tekstientarkistajien löytäminen. Sopivia henkilöitä lähtikin mukaan työhön. Suuri hidaste oli se, että ulkomaalaisilla ei ollut pääsyä kohdealueille eikä paikallisilla kääntäjillä länteen: tapaamiset piti järjestää vaivihkaa Moskovassa, Pietarissa tai Tallinnassa. Käsikirjoitusten kuljettaminen ja hallussapito oli riskialtista. Arvokkaat tekstit saatettiin menettää myös kotietsinnöissä, joissa 1980-luvun lopulla takavarikoitiin mm. kokonainen udmurtiksi käännetty Uusi testamentti.
Sanan tarve ja motivaatio sen saamiseen oli suuri. Perestroikan vuosiin tultaessa Raamattua käännettiin kahdelletoista suomensukuiselle kielelle; oltiin päästy hivenen lähemmäs unelman toteutumista, omakielisen Sanan valmistumista. Hanketta vahvisti Yhtyneitten Raamattuseurojen ja Wycliffe Raamatunkääntäjien kanssa alkanut yhteistyö.
Anita Laakso
Raamatunkäännösinstituutti
Kuva: Tarja Järvi
Vieraskynä on julkaistu kevään 2021 Sanalla sanoen -lehdessä.
