Tadashi Nagasawa Yamagatan kuurojen seurakunnasta.
Olin tutustumassa käännösryhmään, joka käänsi Raamattua japanilaiselle viittomakielelle. Ei kulunut aikaakaan, kun minulle annettiin viittomakielinen nimi.
En heti oivaltanut tapahtuneen merkitystä: ryhmän jäsenet kohtelivat minua yhtenä heistä. Eräs heistä näytti minulle nimeni. Hän laittoi kädet päänsä sivuille ja laski ne pöyhien alas, kuin kiharan tukkani ääriviivoja mukaillen.
Toistin viittoman, ja kääntäjät taputtivat hymyillen käsiään. Se oli heidän tapansa kertoa, että se meni hyvin. (Myöhemmin sain tietää, että nimeni oli myös erään tunnetun kahvilaketjun nimi. Aina parempi!) Jos totta puhutaan, en liiemmin tiennyt viittomakielisestä maailmasta.
Kuurojen raamattuseuran mukaan koko maailmassa käytetään yli 400 tunnettua viittomakieltä, ja koko Raamattu on käännetty vain amerikkalaiselle viittomakielelle). Käännöstyö on aloitettu vasta viidelle prosentille viittomakielistä.
Kuurot voidaan hyvällä syyllä lukea suurimmaksi kansanryhmäksi, jota Raamatun sana ei tavoita. He ovat kuulevien kulttuurissa elävä vähemmistö, minkä vuoksi heidän asemansa on kehnompi. Myös käännösryhmässä on niitä, jotka ovat kokeneet vastoinkäymisiä kuuroutensa tähden. Moni kertoo, että heitä on lapsena vaadittu puhumaan viittomisen sijasta. Koulussakin heidän on täytynyt opetella kirjoitettua japania. Entä jos sinulle olisi koulussa opetettu kieli, jolla et pärjäisi edes jokapäiväisessä elämässä? Miten hankalaa sinun olisikaan silloin ymmärtää Raamattua.
Vuonna 1992 Japanin kirkkokuntien viittomakielisen työn johtajat kokoontuivat puimaan tilannetta. Seuraavana vuonna syntyi hanke ViBi, jonka tavoitteena on kääntää Raamattu japanilaiselle viittomakielelle. ViBi on lyhenne video- tai näköraamatusta. Juuri tähän käännösryhmään olin tutustunut.
Viittomakieli on käsillä, ilmeillä sekä suun ja vartalon liikkeillä tuotettua kieltä, jossa käytetään hyväksi vartalon edessä ja ympärillä olevaa tilaa. Kasvojen ilme voi antaa viittomalle toisen merkityksen joko tarkoituksella tai tahattomasti. On tärkeää, että kuurot saavat videoraamatun. Silloin Raamatun ymmärtäminen käy vaivatta ja vuorovaikutus voi alkaa.
Jokainen viittoma on tärkeä
Käännöstyön alla oli Danielin kirja. Sen luvut 1‒6 oli jo julkaistu sovelluksessa, missä ne ovat japanilaisten kuurojen saatavilla.
Aamulla kaupungissa oli pilvistä. Kuumuutta viilensi ajoittainen sade. Yläkertaan kokoontuneet kääntäjät ja eksegeettiset neuvonantajat kasasivat japaninkieliset raamatut, kannettavat tietokoneet, kynät ja tarralaput eteensä. Toimisto oli pieni, vain yksi huone alakerrassa ja kaksi yläkerrassa. ViBin hallinnolla oli siksi toiset tilat vähän matkan päässä samalla kadulla.
ViBin hankepäällikön Uiko Yanon johdolla käännösryhmä alkoi hahmotella, miten Danielin kirjan luvut 7‒12 voitaisiin kokonaisuudessaan esittää.
Danielin kirjan luvut 1‒6 ovat varsin konkreettisia. Moni meistä muistaa niissä kerrotut tarinat omasta lapsuudestaan: Daniel leijonien luolassa, kuvapatsas ja tulinen uuni. Ei-kristitytkin tuntevat ne. Luvut 7‒12 ovat toista maata. Ne ovat seikkaperäisesti kuvailtuja ilmestyksiä, joissa on outoja petoja. Jopa yksittäisen jakeen kääntäminen voi osoittautua hankalaksi.
Koska viittomakielet perustuvat käsien ja kehon liikkeisiin sekä kasvojen ilmeisiin, mikään yksityiskohta ei ole pikkuseikka. Jokaisella liikkeellä on tarkoitus, sillä jokainen viittoma on tärkeä.
Lähdimme lounaalle alakerran kokoushuoneeseen. Haalimme allemme tuolit. Toiset söivät eväitä, ja toiset kävivät hakemassa viereisestä myymälästä itselleen kanaa, salaattia ja jälkiruokaa. Lounaan mittaan kyseltiin kuulumisia, naurettiin ja oltiin ilkikurisia, eikä työtä otettu esiin kuin pakon edessä.
Lounaan jälkeen työryhmä alkoi laatia Danielin kirjan 7. luvun ensimmäisiä jakeita. Se vei useita tunteja.
Kävin pari kertaa kurkistamassa huoneeseen. Kysyin Kuurojen raamattuseuran kääntäjältä, Donnalta, mitä oikein oli tekeillä. Sain tietää, että ryhmä keskusteli seuraavan jakeen merkityksestä: ”Vielä minä näin, että oli kolmaskin eläin, kuin pantteri, jolla oli neljä linnunsiipeä selässään, ja sillä eläimellä oli neljä päätä, ja sille annettiin valta” (Dan. 7:6, korostus lisätty).
(Panen vaikka pääni pantiksi, ettei tätä raamatunlausetta ole kotisi seinällä.)
Ihmetellessäni asiaa Donna selitti. Kuulevien kulttuurissa tiedetään, että Raamattu on tulkinnanvarainen. Kun kuuleva lukee tällaisen jakeen, hän loihtii siitä mieleisensä mielikuvan. Miltä kuvittelet neljän linnunsiiven näyttävän? Ne voivat olla isot tai pienet. Ne voivat olla kyljissä tai selässä. Kuuron on nähtävä siivet, ennen kuin hän voi ymmärtää kohdan. Toisin kuin englannin kielessä, japanin viittomakielessä ei ole yhtä ainoaa ilmaisua siiville. Selässä oleville siiville, kyljissä oleville siiville ja suurille siiville on kullekin eri viittomat. Asiayhteys ratkaisee valinnan.
Meistä 15–20 minuutin väittely parhaasta tavasta viittoa ’siivet’ saattaa vaikuttaa oudolta, mutta japanin viittomakielen käännösryhmälle selkeys ja täsmällisyys ovat tärkeitä.
Jokainen jae on tärkeä, oli se sitten Danielin kirjan 7:6 tai Johanneksen evankeliumin 3:16.
Stressin lähde
Raamatun ymmärtäminen käy päinsä, kun se esitetään sydämeen osuvalla kielellä ja tavalla. Raamatun ymmärtäminen voi muuttaa koko elämän. Aina muutos ei ole yhtä suuri.
En olisi tullut ajatelleeksi, että lukeminen voisi olla kuormittava kokemus, ennen kuin näin Tadashi Nagasawan kertovan siitä. Hän kuuluu Yamagatan kuurojen seurakuntaan.
”Minut otettiin muutama vuosi sitten sairaalaan, koska vatsaani koski. Lääkärin mukaan se johtui stressistä. En tiennyt, mikä sen aiheutti. En saarnannut pitkiin aikoihin. Kun minua pyydettiin, suostuin, vaikka viime kerrasta oli ehkä noin vuosi. Avasin Raamatun alkaakseni lukea ja tutkia sitä saarnaa varten. Silloin vatsaani koski taas. Se sai minut tuumimaan: ’Tämä on varmaankin sitä stressiä, jota lääkäri tarkoitti.’ ”
”Kun minua taas pyydettiin saarnaamaan, en aikonut enää suostua, mutta pastori Matsumoto lupasi auttaa minua saarnan valmistelussa. Hän selitti Raamattua viittomakielellä, enkä tuntenut lainkaan kipua.”
Puhutut kielet ovat foneettisia ja niiden kirjoitus perustuu äänteisiin. ”Kun kuuleva henkilö lukee, kirjaimilla ja äänteillä on vastaavuus. Meille tätä ei synny, koska emme kuule. Meidän on tarpeen nähdä. Viittomakieleen kuuluvat käsien liikkeet ovat signaaleja, joiden näkemisellä on meille suuri merkitys”, Uiko selventää. Niin ikään lauseopissa on eroavuuksia: puhuttujen kielten sanajärjestys on toisenlainen kuin viittomakielten.
Jumalan rakkaus selviää viittomakielellä
Kuurot ansaitsevat Raamatun käyttöönsä ymmärrettävässä muodossa, jotta he saisivat oman kielensä välityksellä tietää, miten paljon Jumala heitä rakastaa.
Toshie Otsubo on käännösryhmän avustajana toimiva vanhempi nainen. Hän laittaa kengät siististi etuovelle riviin, tiskaa astiat, vie roskat ja pitää muutenkin ryhmästä huolta kuin emo konsanaan.
Toshie oli lukenut japaninkielistä Raamattua valtaosan elämästään. ”Tultuani tänne töihin muutin mieleni”, hän viittoo. ”Viittomakielellä ymmärsin helposti kaiken, mitä en kirjoitettuna ollut kunnolla ymmärtänyt. Esimerkiksi Johannes 3:16 kertoo, että Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi meille ikuisen elämän. Japaniksi kirjoitettuna ymmärsin sen niin, että Jumala oli antanut jollekulle ikuisen elämän. Vasta kun näin jakeen viitottuna, ymmärsin asian oikean laidan.”
”Olen kiitollinen siitä, että sain vihdoin ymmärtää jakeen syvällisen merkityksen. Toivoakseni raamatuntuntemus karttuu, kun videoraamattu tavoittaa yhä useamman kuuron.”
Päätettyään tarinansa Toshie itki. Niin itkin minäkin.
Ei ole mitään väkevämpää, kuin ymmärtää Jumalan rakkaus omalla kielellään.
Teksti: Jennifer Stasak Kuva: Monica Chesnut
Käännös: Kirsi Korhonen
